Ylen Tiedeuutiset uutisoi 20.1. tutkimuksen, jonka mukaan miehet pystyivät torjumaan tietoisesti nälän tunteen paremmin kuin naiset. Yhdysvaltalaistutkimuksessa koehenkilöinä olivat 23 nuorta, tervettä, normaalipainoista aikuista. Koehenkilöt paastosivat 17 tuntia, minkä jälkeen heitä pyydettiin ajattelemaan annetusta listasta koetta edeltäneenä päivänä valitsemaansa mieliruokaansa. Suosikkiruokia olivat tyypilliset hemmotteluun ja naposteluun soveltuvat makeat ja suolaiset ruoat, kuten pizzat, hampurilaiset, jäätelöt ja suklaakakut.
Koehenkilöt arvioivat nälkätilansa, kylläisyyden tunteensa ja miten voimakkaasti he halusivat ruokaa. Mieliruoan ajattelu voimisti nälän tunnetta ja ruuanhimoja verrattuna tilanteeseen ennen kehotusta. Nälän tunne ja ruuanhimo kasvoivat sekä miehillä että naisilla yhtä paljon. Tämän jälkeen koehenkilöitä kehotettiin torjumaan nälkäänsä (mielitekojaan) ajattelun voimalla. Näläntunteen aistimuksen voimakkuus pieneni ajattelun voimalla molemmilla sukupuolilla. Miehillä myös ruoan himo väheni tilastollisesti merkitsevästi, toisin kuin naisilla. Koehenkilöiden tuntemuksia pyrittiin selittämään myös PET-tutkimuksilla, jossa aivoja kuvatessa saadaan selville, mitkä aivojen alueet ovat erityisen aktiivisia. Miesten aivoissa aktiivisuus väheni tietoisen torjunnan tuloksena tilastollisesti merkitsevästi useilla alueilla ja ero naisten aivoihin oli tilastollisesti merkitsevä näillä samoilla alueilla.
Miten tätä yksittäistä tutkimusta tulisi sitten tulkita? Ainakin merkittävä osa uutislähteistä on jo vetänyt tutkimuksesta johtopäätökset, joiden mukaan tutkimus selittää osaltaan, miksi naisten on tunnetusti(?) vaikea pidättäytyä mieliteoistaan. Eri medioissa tutkimusta on jopa uutisoitu vihjaillen painonhallinnan ollen täten naisille miehiä vaikeampaa. Onko mielitekojen torjuminen ajatuksen voimalla sitten tehokas tapa hallita painoa pitkällä aikavälillä? Onko kieltäminen avain onnistumiseen? Ovatko nälkä ja mielihalut jotakin sellaista, jota on tietoisesti pyrittävä torjumaan?
Ravitsemuspsykologia on suunnaton, merkittäviltä osin jopa tutkimaton ravitsemustieteen ala. Ravitsemuspsykologisia kysymyksiä on usein pyritty selittää pelkistetyin mallein, varsin usein syvään suohon upoten. Väittäisin, että pitkäjänteisen painonhallinnan kannalta nälän tunteen ja mielitekojen tietoinen torjuminen ja ruokaan liitetyt negaatiot ovat pikemminkin haitallisia kuin tehokkaita tapoja hallita kehon painoa. Kieltäminen jopa kannustaa mielitekoihin ja etenkin – ruokkii virheellistä suhtautumista nautintoihin. Miksi näin?
Ravitsemustutkimuksessa ja neuvontatyössä nähdään usein, että ruoankäyttöä ja mielitekoja rajoittavat ajatusmallit useimmiten lähinnä ruokkivat ruokahimoja. Ruoan käytön rajoittamisen ja kieltämisen on toisinaan mm. havaittu lisäävän juuri niiden ruokien syömistä, joista rajoittamisella on pyritty kieltäytyä (Polivy ym., 2005). Myös pyrkimys sulkea ruokahimot pois mielestä on etenkin ylipainoisilla koehenkilöillä vain lisännyt näitä ajatuksia (Soetens ja Braet, 2006). Negatiivisten ajatusten ja mielentilojen on havaittu stimuloivan ruokahimojen tuntemuksia ja lisäävän motivaatiota syödä (Macht ja Simons, 2000). Riippumatta ruoan käytön rajoittamisen motiiveista, ovat sen kognitiiviset ja emotionaaliset seuraukset usein negatiivisia (Polivy, 1996). Yleisesti ottaen negatiivinen ja kieltävä suhtautuminen ruokaan on osassa ruoankäyttötutkimuksista lisännyt ns. ruokahimojen esiintymistä (Hill, 2007). Lisäksi mikäli tätä kaikkea vielä tietoisesti stressaa, mitä todennäköisimmin lisää syömistä myös stressin tuntemuksien kautta (Macht ym., 2004).
Muutama selkokielinen lausahdus aiheesta ravitsemuspsykologian puolelta:
The observation that attempted restriction over eating or deprivation leads to an increase in craving for the restricted food suggests a variety of cognitive, conditioning and emotional processes. Dieters do not only potentially deprive themselves of food energy, they deprive themselves of foods they enjoy eating. They may also lose variety in their daily menu. Both monotony and self-restriction are associated with increased food-craving experiences.
Food cravings are moving away from being cast as personal peccadilloes to that of shared common experience that is often benign but on occasion is emotionally costly."(Hill, 2007).
"The consequences of food deprivation are extraordinarily similar in animals and in human beings. This appears to be true whether the food restriction for human beings is involuntary, that is, controlled by external forces, or a voluntary choice to restrain one's eating, either for the benefit of science or for personal goals (eg, those of dieters or patients with eating disorders). Both display a tendency toward excessive eating or even bingeing when restrictions are lifted, heightened emotional responsiveness, and cognitive disruptions, including distractibility and a focus on food and eating. This is true despite the fact that most human dieters do not appear to be particularly successful at depriving themselves — at least not successful enough to reduce their weight on any long-term basis. In fact, persons whose weights fluctuate over time (self-defined “yoyo” dieters) appear to have lower general well-being and eating self-efficacy and higher stress levels than nonfluctuator." (Polivy, 1996)
Ruokahimot ovat ajatus- ja toimintamalleina hyvin monisyisiä, eikä kokonaiskuva vielä piirry tämän hyppysellisen, yksittäisten tutkimusten kautta. Ruoan ja mielialojen välisten yhteyksien tutkiminen on jo metodologisesti hyvin haastavaa ja selittäviä tekijöitä on lukuisia. Yhtä kaikki, nämä ruoankäyttötutkimukset auttavat kuitenkin hahmottamaan ravitsemukseen liittyviä käytännön haasteita ja kertovat ihmisten käyttäytymisestä arkisissakin tilanteissa.
Salliva painonhallinta olisi aivan oma laaja aiheensa. Lyhyesti voisi todeta, että harva uskaltaa luottaa tähän jopa yksinkertaisen tylsään ajatusmalliin. Itsensä ”kurissa pitäminen” mielletään usein hyveeksi ja tiukkaa itsekontrollia pidetään avaimena onnistumiseen. Uskallus suosia sallivuutta omassa ruoankäytössä ei usein myöskään ole lyhyt prosessi, jossa onnistuttaisiin ilman useampia yrityksiä ja erehdyksiä. Useimmiten vähiten ongelmia painonsa kanssa on niillä, jotka ajattelevat ruokaa tietoisesti vähiten tai suhtautuvat siihen muulla tavoin luontevana osana arkea.
Naiset o’hoi, älkää siis vaipuko uutisoidun tutkimuksen perusteella synkkyyteen. Ylpeys (kieltäymys) käynee tässäkin tapauksessa lankeemuksen edelle.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti