Voimaharjoittelupiireissä ja urheiluravitsemustutkimuksen saralla kunnostautunut tutkija John Berardi (Ph.D) kumppaneineen kertoo tutkimuksensa kautta sen, minkä valistuneet liikkujat ovat jo kauan tietäneetkin: proteiini-hiilihydraattijuomat ovat ylivertaisia urheilijoiden suorituskyvyn ja palautumisresurssien kannalta. Ylivertaisuutensa ne osoittivat edellä mainitussa tutkimuksessa etenkin perinteisiin, vain hiilihydraatteja sisältäviin urheilujuomiin. Vuosikymmeniä etenkin kestävyysurheilun parissa on elänyt tottumus suosia vesipohjaisia hiilihydraattiliuoksia. Samanaikaisesti proteiinin merkitystä etenkin kestävyysliikkujien palautumis- ja suorituskyvyn kannalta on vähätelty ja proteiinien keskimääräistä runsaampaa nauttimista on pidetty lähinnä voimailijoiden heininä.
Berardin tutkimusryhmän asetelmassa 15 kilpatason pyöräilijää suorittivat kestoltaan 60 min rankan (~76–80% VO2max) sisäpyöräilysuorituksen, jossa he polkivat virtuaalista kilpakumppania vastaan. Tätä 6 h aiemmin he olivat suorittaneet kaksi vastaavaa testisuoritusta, joihin tämän varsinaisen kilpasuorituksen tulosta verrattiin. Tunnin suorituksen tavoitteena oli pyöräillä ajan salliessa niin pitkän matka kuin koehenkilöt vain kykenivät. Harjoittelun yhteydessä he nauttivat joko hiilihydraatteja ja proteiineja (33% maltodekstriiniä, 33% glukoosia ja 33% heraproteiinihydrolysaattia) tai vain hiilihydraatteja (100 % maltodekstriiniä) sisältävän liuoksen 10, 60 ja 120 minuutin jälkeen. Molemmat juomat olivat energiapitoisuudeltaan vakioituja (4,8 kcal/kg), ja kummankin ryhmän energiansaanti kontrolloitiin analyysijaksolla toisiaan vastaaviksi (21 kcal/kg).
Hiilihydraatteja ja proteiineja nauttinut ryhmä kykeni ylläpitämään suorituskykyään (poljettu matka) ja voimantuottoaan tilastollisesti merkitsevästi paremmin varsinaisessa harjoituksessa verrattuna vain hiilihydraatteja nauttineeseen ryhmää. Lisäksi myös proteiineja saaneen ryhmän koehenkilöiden rasvojen käyttö energiaksi oli merkitsevästi suurempaa kuin vain hiilihydraatteja nauttineilla. Proteiiniryhmä arvioi myös subjektiivisia lihasarkuuden tuntemuksiaan testiryhmistä vähäisimmiksi.
Testiryhmien kokonaisruokavalion koostumus poikkesi toisistaan tutkimusjaksolla. Proteiini-hiilihydraattiryhmä nautti hiilihydraatteja 3,6 g/kg, proteiineja 1,5 g/kg ja rasvaa 0,1 g/kg. Hiilihydraattiryhmä nautti hiilihydraatteja 4,8 g/kg, proteiineja 0,3 g/kg ja rasvaa 0,1 g/kg. Ylivertaista suorituskykyä saattaa osittain selittää Berardin tutkimusryhmän aiempi tutkimus, jossa proteiinien sisällyttäminen harjoittelun ympärillä nautittuun ravintoon vaikutti positiivisesti lihasglykogeenin synteesiin (jota ei tosin tässä mitattu). Lihasglykogeenin määrä muodostuu usein rajoittavaksi tekijäksi raskaissa ja pitkäkestoisissa suorituksissa. Berardin ryhmän ensimmäinen tutkimus antoi viitteitä, että proteiinit nopeuttavat lihasglykogeenin uudelleenmuodostumista.
Tutkimus tukee osaltaan laajempaa näyttöä, jonka mukaan hiilihydraattien ja proteiinien nauttiminen myös kestävyysharjoitusten ympärillä vaikuttaa positiivisesti suorituskykyyn ja palautumiseen. Proteiinipitoinen ravintomanipulaatio alkaa yhä vahvemmin osoittautua ravintosupplementaatioista ylivertaiseksi, etenkin verrattuna antiikkiseen ajatukseen pelkkien hiilihydraattien nauttimisesta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti