EFSA löysäsi hiilihydraattivyötä

Euroopan elintarviketurvallisuus-
viranomainen EFSA julkisti ehdotuksensa hiilihydraattien, ravintokuidun ja rasvan suositellusta saannista. EFSA:n julkistaman ehdotuksen mukaan hiilihydraattien tulisi kattaa 45 - 60 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergian saannista, ja ravintokuitua olisi hyvä saada vähintään 25 grammaa vuorokaudessa. Rasvojen osalta EFSA:n saantisuositus kokonaisenergiansaannista on 25-35 prosenttia.

EFSA:n julkistamat ravintoaineiden saantisuositukset eivät kuitenkaan suoraan vaikuta suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksissa (2005) hiilihydraattivyö on pysynyt tiukassa, 50-60 E%:n tasolla. Vaikka EFSA:n suositus onkin maltillinen, on se kuitenkin yleiseurooppalaiseen tasoon nähden hiilihydraattien pienimmän suositeltavan saannin osalta jopa poikkeuksellinen. Kuva kertoo karua kertomaansa: väestötasolle suunnatuissa ruokahuollon ohjeissa Euroopassa suositellaan vain hyvin harvoin alle 50 E% hiilihydraattiensaantia.

Kotimaisista ravitsemusasiantuntijoistamme mm. Suomen Akatemian Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm on kuitenkin jo ennustanut, että hiilihydraattivyötä kiristettäisiin jatkossa myös Suomessa.

Euroopassa rasvan saanti kohtuullistaa hiilihydraattitaakkaa
Ravitsemussuosituksilla on aina vahva kontribuutio arkeen, joten EFSA kävi läpi hiilihydrattien saantia 19 EU-maasta:

”In adults average carbohydrate intakes varied from 38 to 56 E% (Annex 3). About 45% of the reported mean values were between 45 and 50 E%; 15% were 50 E% or higher. Within population ranges varied from 32-39 E% at the lower (2.5–10th percentile) to 52 to 64 E% at the upper end (90-97.5th percentile) of the distributions”

EFSA:n hiilarisuositus osuus yleiseurooppalaiseen saantitasoon. Otannan perusteella eurooppalaisista siis miltei puolet syö hiilihydraatteja jo entuudestaan melko maltilliset 45- 50 E%, vastoin oletuksia hiilareiden ylenmääräisestä puputtamisesta. Kaikki on tietysti suhteellista, mutta kun tieto yhdistetään EFSAN arvioimaan dataan rasvojen saannista 17 jäsenvaltiosta, tiedetään melko tarkasti, missä näiden ravintoaineiden osalta väestötasolla mennään:

“In adults average total fat intakes ranged from less than 30 E% to 47 E%. About 43% of the reported average data were between 30 and 35 E%; 13% were 40 E% or higher. Within population ranges varied from 22-26 E% at the lower (2.5–10th percentile) to 38-48 E% at the upper end (90-97.5th percentile) of the distributions. In general, mean intakes were lowest in Norway and Portugal and highest in Latvia, Lithuania and Greece.”

Hiilarit ja rasvat – kauhun tasapaino?
Positiivista EFSA:n arvioissa olivat mielestäni etenkin julkilausumat poikkeuksellisen suuren hiilihydraattiensaannin ja etenkin samanaikaisesti vähentyneen rasvahappojen saannin haitallisista terveysvaikutuksista:

”Data from intervention studies consistently show that increasing carbohydrate intakes (in the range of about 30 to 70%E) as an inverse function of fat (ranging from 50 to 18%E as fat) at low intakes of SFA (<10%e)>

EFSA:n asiantuntijapaneeli muistuttaa myös vähärasvaisen ruokavalion käytännön haasteista:

“In addition, below 30 E%, a well-balanced intake of various fatty acids, especially polyunsaturated fatty acids, is more difficult to reach using the current food supply.”

Plussapisteitä ropisee myös paneelin korostaessa transrasvojen haitallisuutta ja jättäen samalla ravinnon kolesterolin täysin vaille suosituksia:

”The Panel recommends that trans fatty acid intake should be as low as possible within the context of a nutritionally adequate diet. The Panel decided not to propose a recommendation on cholesterol intake..”

Blogikirjoitukseni 1. linkistä löytyviä EFSA:n asiantuntijalausuntoja voi käännellä usein eri päin. Itse käänsin ne tällä kertaa näin päin. Lausunnosta löytyy konservatiivisempiakin kohtia, joihin hiilihydraattitietoisimmat piirit varmasti vielä pettyvät. Viiden prosentin myönnytys yhden ravintoaineen suositellun vähimmäissaannin osalta ei myöskään liene avain ylipainoepidemiaan. Pieni askel kohti modernia ravitsemustietoutta ja sallivampaa ajattelua kuitenkin.