Ravitsemusmedioissa on tällä viikolla levinnyt laajalti tutkimus, jonka mukaan vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneiden ja pienen aamupalan syöneiden koehenkilöiden painonhallinta oli tuloksetonta verrattuna runsaammilla hiilihydraateilla ja aamupalalla käyneisiin koehenkilöihin. Tai näin ainakin yritettiin väittää. Oikeammin, itse tutkimus ei ole levinnyt vielä mihinkään (?), vaan uutisoinnit aiheesta perustuvat eräässä seminaarissa esiteltyihin tuloksiin. Samasta syystä uutisoinnit olisi syytä jättää omaan arvoonsa, mutta kyllähän jo nuo referoidut tulokset saivat kovin mietteliääksi. Miksikö? Vähähiilihydraattisuus ongelmana?
Tutkimuksessa kahteen ryhmään jakautuneet 46 naishenkilö noudattivat (vähähiilihydraattisia) ruokavaliotaan kahdeksan kuukauden ajan. Toisen ryhmän päivittäiseksi kokonaisenergiansaanniksi raportoitiin 1085 kcal (prot. 21 E%, hh. 7 E% ja rasva 72 E%). Ryhmä nautti vähäenergisen 290 kcal aamupalan (29 % päivän energiansaannista), joka sisälsi hiilihydraatteja vain 7 grammaa. Heidän vertailuryhmänsä kokonaisenergiansaanti oli 1240 kcal (prot. 32 E%, hh.33 % ja rasva 35 %), josta he nauttivat peräti 610 kcal (hiilihydraatteja 58 g), eli 49 % päivittäisestä kokonaisenergiansaannistaan aamupalalla. Ryhmistä ensimmäistä kuvailtiin tutkimustulosten raportoineissa medioissa vähähiilihydraattiseksi ja toisen ryhmän aamupalan runsautta taas korostettiin.
Lyhyellä aikavälillä sama laihdutustulos
Neljän kuukauden jälkeen niukan aamupalan nauttinut ryhmä oli laihtunut 12,7 kg ja runsaamman aamupalan syönyt ryhmä 9,7 kg, eivätkä ryhmien laihdutustulokset eronneet tilastollisesti merkitsevästi. Seuraavat neljä kuukautta ryhmät keksittyivät painonhallintaan, mutta niukkahiilihydraattisen ja vähäenergisen aamupalan syöneet koehenkilöt lihoivat keskimäärin 8,2 kg. Toisin kävi runsaan aamupalan nauttineessa ryhmässä – heidän laihdutustuloksensa sen kuin parani ja he laihtuivat keskimäärin 7,5 kiloa lisää. Kokonaisuudessaan runsaan aamupalan nauttineet naiset menettivät kehon painostaan peräti 21 % kun niukan aamupalan nauttineet leidit menettivät vain 4,5 %. Lisäksi runsaan aamupalan ryhmän naiset olivat raportoineet pienempiä subjektiivisia nälän tuntemuksia ja hiilihydraattihimoja.
Tutkija Dr. Jakubowicz ynnäsi tutkimusta seuraavasti:
“The very low carb diet, she said, "exacerbates the craving for carbohydrates and slows metabolism. As a result, after a short period of weight loss, there is a quick return to obesity. She added that such diets do not address addictive eating impulses, which may indicate that the low-carb group gained weight because the participants were unable to stick with the regime”.
Olivatko tulokset todella näin yksiselitteisiä? Tutkimus sisältää useita käytännön painonhallinnassa ongelmalliseksi koettuja epäkohtia:
Ensinnäkin; Tutkimustuloksista on vaikea vetää sellaista johtopäätöstä, että juuri vähähiilihydraattisuus olisi ollut keskeinen ongelma, jäiväthän lisäksi runsaan aamupalan nauttineidenkin ryhmän päivän kokonaishiilarit 33 E%:iin.
Toiseksi; vähemmän laihtunut ryhmä nautti vain reilu 500 kcal sekä aamupalalla että lounaalla YHTEENSÄ, mikä ei missään määrin vastaa yleisesti tavoiteltua energiansaantia
Kolmanneksi; molemmat ryhmät söivät äärimmäisen vähäenergisesti, eli toisin sanoen olivat kitukuurilla, joilla painon jojo-ilmiö on joka tapauksessa hyvin todennäköinen. Tutkimuksessa vähähiilihydraattiseksi kuvattua niukan aamupalan ruokavaliota olisi siis pikemminkin voinut kutsua vaikkapa kitukuureista äärimmäiseksi kitukuuriksi.
Neljänneksi; Tutkimuksessa oli lukuisia lopputulemaan vaikuttavia, mutta ainakin raportoinnissa heikosti hallittuja saati vakioituja muuttujia, kuten nyt vaikkapa esimerkiksi syödyn energian määrä, pääravintoaineiden absoluuttinen ja suhteellinen saanti, aamupalan volyymi jne.
Viidenneksi; vähähiilihydraattiseksi kuvattu kitukuuri sisälsi proteiineja vain 51 grammaa, mikä lienee todellisuudessa hyvin harvinaislaatuista hiilihydraattitietoisille ruokavalioille
Kuudenneksi; Raportoinnista saa sellaisen kuvan, että myös niin kutsutun vähähiilihydraattisen ruokavalion energiasisältöä rajoitettiin tietoisesti alle/noin tuhanteen kaloriin. Hiilihydraattitietoisille ruokavalioille on kuitenkin todellisuudessa hyvin tyypillistä nimenomaan se, että ruokavalion kokonaiskaloreita ei tietoisesti rajoiteta. Tällä ruokavalio-ominaisuudella (syödään maittavaksi mieltämiään ruokia nauttien ja sallien laskematta aktiivisesti niiden määrää) voi olla voimakkaitakin käytännön painonhallintavaikutuksia.
Seitsemänneksi; tutkimusasetelma ruokavalioineen on kokonaisuudessaan hyvin epärealistinen: kuinka monta suositusta tunnette hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta, jossa tulisi syödä sekä poikkeuksellisen niukka aamupala että lounas?
Lisäksi uutisointien kalorienlaskenta sisältää epätarkkuuksia – pääravintoaineiden perustella vähiten syönyt ryhmä olisi syönyt todellisuudessa jopa vain 974 kcal (josta olen esim. itse laskenut nuo ravintoaineiden E%:t).
On selvää, että hiilihydraattitietoisten painonhallintaruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista on etenkin väestötason suosituksien laatimiseen nähden vähän tutkimusnäyttöä. Tällaisilla tutkimuksilla ei kuitenkaan ole juuri kontribuutiota yksilöllisyyden lisäämiseen ruokavaliosuunnittelussa. Tutkimus lähinnä osoittaa, että niukka syöminen aamupäivällä on hyvin usein painonhallinnan kannalta epäedullista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti