Kotimaiset margariinit trans-rasvattomia

Eviran uuden tutkimuksen perusteella ravintomyytti, jonka mukaan kotimaiset margariinit olisivat potentiaalisia trans-rasvahappojen lähteitä, voidaan lopullisesti ampua alas. Kaikissa tutkituissa tuotteissa transrasvan määrä oli hyvin alhainen, eikä todetuilla määrillä ole terveydellistä merkitystä. Transrasvaa ei löytynyt lainkaan 55 prosentista näytteistä, joita oli 18 kappaletta. Transrasvan määrä oli kaikissa tutkituissa näytteissä hyvin alhainen; korkein mitattu määrä oli vain 0,5 g/100 g tuotetta.

Trans-rasvat haitallisimpia ravintokomponentteja
Moderni terveystutkimus on osoittanut keinotekoisten trans-rasvojen olevan terveytemme kannalta kaikkein haitallisimpia rasvahappoja. Niiden haitalliset vaikutukset ulottuvat aina sydänterveydestä energia- ja insuliiniaineenvaihduntaan. On arvioitu, että kun transrasvojen saanti kasvaa 2 % päivittäisestä energiansaannista (E%) ravinnossa, kasvaa sydän- ja verisuonitautiriski 30-40 %. Konkreettisella tasolla tätä voidaan havainnollistaa esimerkiksi siten, että arviolta n. 5 gramman lisäys tyypilliseen trans-rasvahappojen saantiin kasvattaa sydäntautien riskiä 25 %. Jos trans-rasvoja saataisiin päivittäin 20 grammaa, kasvaisi sydäntautien riski peräti 250 %.

Epätietoisuus elintarvikkeiden trans-rasvahappopitoisuuksista
Skeptisyys trans-rasvahapoista elintarvikeketjussamme on ollut pysyvää, sillä EU:n yhteisten säädösten mukaisesti transrasvahappoja ei ilmoiteta erikseen. Jos käytetään trans-rasvoista enteilevää kovetettua rasvaa, se on tosin mainittava.

Suomessa asiantuntijat eivät ole pitäneet transrasvahappoja sellaisena terveysvaarana, että olisi ollut perusteita rajoittaa niiden määrää kansallisin säädöksin taikka säätää niiden määrä ilmoitettavaksi elintarvikkeiden pakkauksissa. Ravintoarvon ilmoittamista koskevia säädöksiä ollaan kuitenkin parhaillaan uusimassa EU:ssa, ja tässä yhteydessä tullaan ottamaan esille myös transrasvahappojen ilmoittaminen, valistaa Evira. On kuitenkin maita, jota ovat suhtautuneet transrasvojen terveysriskiin vakavammin. Tanskassa on jo otettu käyttöön säädös, jonka mukaan elintarvikkeet eivät saa sisältää yli 2 % trans-rasvahappoja. Tanskalaisten selvitysten mukaan elintarvikkeet voivat sisältää runsaastikin transrasvoja, vaikka tuoteselosteessa ei ole mainittu mitään kovetetuista kasvirasvoista.

Suomessa trans-rasvojen saanti vähäistä
Suomessa trans-rasvojen saanti on kuitenkin ollut tutkimusten mukaan keskimääräisesti vähäistä, luokkaa 0,5 E %. Trans-rasvojen saanti voi kuitenkin olla transrasvapitoisia ruokia runsaammin nauttivilla niin runsasta, että sydän- ja verisuontitautien riski kasvaa yhtä suureksi kuin edellä kuvailtiin.

Transrasvojen saannin minimoimiseksi kannattaa kohtuullistaa tältä Finelin listalta löytyvien tuotteiden tai niistä valmistettujen elintarvikkeiden nauttiminen. Lisäksi tuotteet, joissa on maininta osittain kovetetusta tai kovetetusta kasvirasvasta tai –öljystä kannattaa sivuttaa, sillä nämä ovat mitä todennäköisimmin trans-rasvahappojen saantilähteitä. Listalla on myös voi, ja debaatti luontaisten trans-rasvojen haitallisista vaikutuksista jatkuu. Sanottakoon kuitenkin voimakkaaksi luontaisten trans-rasvojen saantilähteiden puolustukseksi, että elintarvikkeissa on näitä luontaisesti harvoin, jos koskaan, yhtä suurissa pitoisuuksissa kuin mitä tutkimuksissa niitä on koehenkilöille syötetty. Tässäkin blogikirjoituksessa esitetyt riskit koskevat siis lähinnä pitkälle prosessoituja tuotteita, joissa transrasvapitoisuus voi olla luonnottoman suuri. Lisäksi onneksi useat elintarvikevalmistajat ovat alkaneet järjestelmällisesti poistaa trans-rasvoja tuotteistaan.

Suomalaiset ovat tyypillisesti saaneet rasvalevitteistä ja öljyistä n. 17-22 % päivittäisestä rasvojensaannistaan. Mikään ei estä suuntaamasta rasvojensaantia yhä voimakkaammin juuri kasviöljyihin. Mikäli margariineja kuitenkin haluaa erityisesti suosia, voi sen terveyttä edistävästi tehdä. Tällöinkin kevyt-tuotteiden sijaan on useimmiten suositeltavinta valita n. 60 % rasvaa sisältävä tuote, sillä muutoin rasvojen saanti voi jäädä suositeltua vähäisemmäksi, etenkin mikäli rasvalevitteet ovat ruokavalion keskeisiä rasvojen saantilähteitä.