Terveyttä verkosta ja verkostoista

Verkossa tapahtuva painonhallinta on saanut 2000-luvulla lukuisia eri palvelumuotoja. Paljon ovat puhuttaneet myös eHealth-tutkimushankkeet, joissa kohteena ovat uudet tavat tuottaa terveyspalveluita Suomessa; potilaan ja lääkärin välinen kommunikaatio internet-portaalin kautta. Online-terveydenhuoltopalveluihin uskovien mielestä potilas on tällöin kiinteämmässä yhteydessä palveluntarjoajaan ja hänen sairautensa hallinnan nähdään tällöin olevan tehokkaampaa.

Aikamme ilmiöt terveyspalveluiden saralla, kaupalliset painonhallintapalvelut, voidaan nähdä niin halutessaan eHealthin lieveilmiöinä, mutta kuka voisikaan kuvitella, että eHealth olisi vain viranomaisten yksinoikeutettu pelikenttä? Uusmediakeskusteluissa internetin tarjoamat uudet mahdollisuudet ovat vanhakantaisimpien mielissä olleet hallitsemattomia mörköjä, mutta etenkin nuorimmille ikäpolvillemme varmastikin yhteisöjä ja todellisuuksia siinä missä "tuttu ja turvallinen" arkitodellisuuskin. Ravitsemustieteilijä Janne Huovila kirjoittaa mainiossa blogissaan varsin hienosti näistä netti-ilmiöistä:

"Virtuaaliyhteisöt ovat omia kokemuksiamme (verkossakin) reflektoimaan tottuneelle sukupolvellemme luontaisia ympäristöjä myös henkilökohtaiselle painonhallinnalle. Virtuaaliyhteisöissä saamme personoituja tietoja oman terveyden, ruokailu- ja liikuntatottumusten kehityksestä, joista keskustelemme toisten kanssa, eikä netin käyttö ole meille mikään ongelma, olemmehan nettiin elimellisesti kiinni kasvanut sukupolvi. Netti on muuttanut perinteisen potilaan ja asiantuntijan välisen suhteen paljon tasavertaisemmaksi...Terveydenhoidossa tärkeintä on vertaistuki, johon liittyy vahva tunnevaltainen sitoutuminen. Ihmiset ovat sivistyneet netin avulla yhä enemmän oman terveytensä asiantuntijoiksi. Enää terveydenhoidossa tärkeintä ei ole tiedonsaanti, vaan vertaistuki, jota perinteinen terveydenhoito ei tarjoa ja siksi internetin personoidut virtuaaliyhteisöt ovat kaikki kaikessa" , toteaa Huovila.

Jannen teksti sisältänee myös sopivan annoksen sarkasmia ja herättää pohtimaan myös kaupallisten palveluiden valta- ja vastuukysymyksiä. Kaukana Jannen syväluotaus on kuitenkin siitä pienestä(?) osasta terveydenhuollon ammattilaisista rajoittuneine näkemyksineen, joiden mukaan kaupalliset terveyspalvelut nakertavat valtiotahon arvokasta ja mediaviesteiltään&tehokeinoiltaan tarkoin vaalimaa työtä. Yritän kirjoittaa aiheesta kieli keskellä suuta, onhan itsellänikin oma lehmä ojassa Kiloklubi.fi –painonhallintapalvelussa. Maksutonta Kiloklubia on kokeillut kuitenkin jo yli 45000 asiakasta. Myös maksullinen painonhallintapalvelu Keventäjät on ollut näkyvästi esillä ja kerännyt yhteisöönsä paljon käyttäjiä. Nyt terveyspalvelumarkkinoille iskee myös Ruokakesko. Ruokatiedon uutispalvelu uutisoi 16.02.2009 Ruokakeskon Ravintokoodi-verkkopalvelun laajenevan kaikille K-ryhmän kanta-asiakkaille eli K-Plussa-kortin omistajille. Sähköinen palvelu rekisteröi K-ruokakaupoissa tehdyt ostokset talouskohtaisesti ja tarjoaa käyttäjilleen tietoa ruokaostosten ravitsemusarvoista. "Ravintokoodi on esimerkki asiakkaille tarjottavista ruokavalion monipuolisuutta edistävistä palveluista", toteaa Ruokakeskon toimitusjohtaja Terho Kalliokoski. Myös Pekka Puska komppaa Kalliokoskea: "Ravintokoodi on merkittävä työkalu suomalaisten ruokatottumusten muuttamiseksi terveellisempään suuntaan. Palvelun ehdoton vahvuus on sen helppous. Internetissä toimiva palvelu antaa yhdellä vilkaisulla oleellista tietoa taloudessa kulutettavan ruuan laadusta ja vinkkejä esimerkiksi siitä, kuinka ruokavalion D-vitamiinin määrää voi nostaa.", toteaa professori Puska. Ruokatieto uutisoi myös aiemmin Valion laajentavan liiketoimintaansa tuotteiden myynnistä hyvinvointipalveluiden myyntiin. Valion liiketoimintayksikkö, hyvinvointipalveluihin keskittyvä "Olo", valmentaa työyhteisöjä ja yritysten henkilöstöä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Hyvinvointi on muotoutumassa elintarvikealalla tuoteominaisuudesta myös suoraksi toiminnaksi, palveluksi, todetaan Ruokatiedosta.

Verkkopalvelujen nousua ryyditettiin taannoin uutisella eräästä tutkimuksesta, jossa 12 kuukauden ravinto-ohjaus verkossa auttoi hallitsemaan painoa ja verenpainetta. Tutkimuksessa oma tärkeä muuttujansa oli itse noudatettu ruokavaliotyyppi, mutta eittämättä verkko-ohjaus sitoutti koehenkilöitä projektiin. Verkko-ohjaus valtaa alaa, tarjoten henkilökohtaisia palveluja painonhallintaan sosiaalisine internet-kanssakäymisineen. Olisi tekopyhää sanoa kaupallisten toimijoiden olevan vain yhteisen hyvän asialla. Helposti saatavilla olevia työkaluja ne voivat kuitenkin parhaimmillaan painonhallintaan tarjota. Nähtäväksi jää, onnistuvatko verkkopalvelut iskemään painonhallintatarpeisiin tehokkaiden työkalujen ja oikein kohdennetun tarjonnan avulla. Mikä on sinun mielipiteesi verkossa tapahtuvasta painonhallinnasta?

Kuva: Wikipedia Commons

Diabeteshoitotyön palkinnoissa sivutettiin hiilihydraattitietoiset

American Diabetes Wholesale (ADW) on taho, joka on ottanut työnsä ohella tavakseen jakaa palkintoja terveysalan toimijoille, jotka ovat omalla toiminnallaan luoneet tehokkaita tapoja hoitaa diabetestä ja sen esiasteita, metabolista oireyhtymää. ADW jakaa näistä terveysteoista vuosittain Diabetes Education of The Year –palkinnon toimijoille, joiden tuotteet tai palvelut ovat auttaneet potilaita diabeteshoitotyössä. Palkinnon merkittävyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta itse asian tärkeyttä kukaan ei voine kieltää. Viime vuonna kilpailun kolmesta ensimmäisestä sijasta kaksi (2. ja 3. sija) menivät monien mielestä jopa ennakkoluulottoman edistyksellisesti kahdelle hiilihydraattitietoisia tapoja työssään soveltaneille asiantuntijoille. Nämä palkitut henkilöt olivat mm. populaarikirjallisuutta hiilihydraattitietoisista ruokavalioista julkaisseet professorit Mary C. Vernon ja Richard Bernstein. The Examinerin blogikirjoittaja ja hiilihydraattitietoisuuden äänenkannattaja Jimmy Moore ihmettelee suuresti, nykyisiä finalisteja ja ns. virallisterveellistä hoitotapaa toki kunnioittaen, kuinka voi olla niin, ettei edistyksellistä diabeteshoitotyötä olisi koko maassa toteutettu myös hiilihydraattirajoitteisesti?

“How can you have an award based on finding individuals who are educating the public about effective ways to manage diabetes and NOT include anyone supporting a low-carb strategy? Not to take anything away from the five finalists (Linda C. Aman, Janet W. Brown Crockrel, Joyce Malaskovitz, Suzanne Swann Laws, and Laurie Terrio), but this seems conspicuously odd to me that not one single nominee uses low-carb techniques with their patients.”, toteaa Moore.

Eipä tästä yksittäisestä tunnustuksesta juuri kannata lämpöä ottaa, mutta tilanne kuvaa osaltaan sitä herkullista muutosvaihetta, jossa hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden ja ns. virallisterveellisen ruokavalion välimaastossa, tutkimus- ja mediatiedon ristitulessa parhaillaan elämme. Olemmehan kuitenkin tietoisia tahoista, joiden mukaan myös hiilihydraattitietoiset ruokavaliot ovat turvallisia ja tehokkaita vaihtoehtoisia tapoja hoitaa elintasosairauksiamme.

Leposyke ennusti sydän- ja verisuonitautien riskiä naisilla

BMJ:n uunituoreessa, helmikuun 2009 numerossa julkaistiin tutkimus, jossa naisten leposyke lisäsi itsenäisesti sydän- ja verisuonitautien riskiä. Etenkin naisten, joiden leposyke oli vähintään tai yli 76 bpm, sairastumisriski oli merkitsevästi suurempi kuin naisilla, joiden leposyke oli 62 bpm tai vähemmän (HR 1,26, 95% luottamusväli 1,11-1.42 suurimmalle [>76 bpm] vs. pienimmälle [62bpm]; P=0,001). Lähes kahdeksan vuoden seurantatutkimus koostui 129135 postmenopausaalisista naisista. Leposykkeen vaikutus oli itsenäinen riippumatta muista keskeisistä riskitekijöistä, joita tutkimuksessa olivat esimerkiksi tupakointi, fyysinen aktiivisuus, alkoholinkäyttö, verenpaine, etninen tausta, diabetes, veren rasva-arvot ja muut SV-tautien riskitekijät tai liitännäissairaudet. Leposykkeen vaikutus sairastumisriskiin oli aktuaalinen jopa vakioitaessa tekijöillä, joilla voisi olla suoria vaikutuksia leposykkeen suuruuteen, kuten hermostuneisuus, masennustilat, alkoholinkäyttö, tupakointi ja BMI. Tutkimuksessa leposykkeen vaikutus oli suurin alle 65-vuotiailla naisilla verrattuna yli 65-vuotiaisiin naisiin. Tutkimusaineistossa ei kuitenkaan ollut lainkaan alle 50-vuotiaita naisia.

“Coronary risk was consistent across the lower four quintiles of heart rate; the hazard ratio increased only in the highest quintile. This apparent threshold potentially increases the clinical usefulness of the association; individuals with heart rates in the highest quintile or decile for age could be readily identified and targeted for aggressive management of risk factors.”

Tutkijat tarjoavat leposykettä yhdeksi merkittäväksi ja helposti mitattavaksi sairausriskien ennustajaksi naisväestössä.

Kuva: Wikipedia Commons