Luomu ei eroa ravitsemuksellisesti tavanomaisesta tuotannosta

American Journal of Clinical Nutrition tykittää kehiin tiukkaa luomudataa. Brittitutkijat kävivät läpi peräti 50 vuoden ajalta huikeat 52471 tutkimusartikkelia. Katsaukseen löytyi luomutuotantoa ja tavanomaisen maatalouden tuotteita tarkastelleita tutkimuksia 162 kpl, joista laadulliset kriteerit täyttäviä tutkimuksia valikoitui analyysiin 55 kpl. Näistä kuitenkin vielä huomattavasti pienempi joukko tutkimuksia sisällytettiin ravintoainesisältöjen vertailuihin.

Tutkimuksessa vertailtiin luomutuotteiden ja tavanomaisten viljelymenetelmin tuotteiden ravitsemuksellista sisältöä 11 suojaravintoainekategoriassa. Keskeinen havainto oli, että näistä kahdeksassa ei ollut eroa eri tuotantotapojen välillä. Luomutuotannon ja tavanomaisen viljelymenetelmien tuotteiden suojaravinto- ja hivenainepitoisuudet eivät poikenneet toisistaan mm. näissä: C-vitamiini, fenoliset yhdisteet, magnesium, kalium, kalsium, sinkki ja rauta.

Tutkijat kertovat heidän analyysiensä olleen ensimmäinen vastaavasti toteutettu, vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa julkaistu systemaattinen luomua ja tavanomaista tuotantoa vertaillut tieteellinen katsaus. Katsaus ei osoita luomutuotannon ravitsemuksellista ylivertaisuutta:

“Differences that were detected in crops were biologically plausible and were most likely due to differences in fertilizer use (nitrogen and phosphorus) and ripeness at harvest (titratable acidity) . It is unlikely that consumption of these nutrients at the levels reported in organic foods in this study provide any health benefit. One broad conclusion to draw from this review is that there is no evidence to support the selection of organically produced foodstuffs over conventionally produced foodstuffs to increase the intake of specific nutrients or nutritionally relevant substances.”

Yleisesti ottaen vertailevaa, laadulliset kriteerit täyttävää tutkimusta on aiheesta julkaistu varsin vähän. Pääosin aineisto on hyvin heterogeenistä ja suurelta osin heikkolaatuista. Spekulaatioilta tutkijoiden tekemän tutkimusten valikointityön vaikutuksista tutkimuksen tuloksiin voidaan kuitenkin leikata siivet välittömästi pois. Tutkimuksessa tehtiin suojaravintoainevertailu myös kaikista 162 löydetystä tutkimuksesta, eivätkä tulokset eronneet edellä esitetyistä. Tutkijat asettavatkin tuotantotavan yhtenä lukuisista tekijöistä, joilla voi olla vaikutuksia lopputuotteen laatuun, laajempaan koko elintarvikeketjun kattavaan perspektiiviin:

“Different cultivars of the same crop may differ in nutrient composition, which can also vary depending on fertilizer and pesticide regimen, growing conditions, season, and other factors. The nutrient composition of livestock products can similarly be affected by factors such as the age and breed of the animal, feeding regimen, and season. This inherent variability in nutrient content may be further affected during the storage, transportation, and preparation of the foodstuffs before they reach the plate of the consumer.”

Ravitsemustieteellisestä näkökulmasta luomu on voimakkaassa vastatuulessa, vaikkakin eettisten ja ekologisten tuotteiden myynnin on yleisesti raportoitu olevan kasvussa. Luomun eettiset ja ekologiset näkökulmat lienevätkin vahvimmillaan. Eettisiä ja ekologisia vastuitaan kantavia toimijoita löytyy myös tavanomaisten tuotantotapojen parista. Ei ole poissuljettua, etteikö luomu voisi joistakin näkökulmista erottautuakin myös ravitsemuksellisesti datan kertyessä. Siteerattu tutkimus ei tarkastellut luomutuotteiden puhtautta esim. vierasainejääminä, vaan keskittyi tarkastelemaan ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Nykyisistä asetelmista luomun nostaminen jalustalle mielestäni kuitenkin lähinnä asettaa kyseenalaisen varjon muiden tuotantotapojen edustajien ylle - vieläpä sellaisen, joka perustuu pitkälti uskoon.

Dangour, AD., Dodhia, SK., Hayter, A., Allen, E., Lock, K. ja Uauy, R. Nutritional quality of organic foods: a systematic review. Am J Clin Nutr (July 29, 2009). doi:10.3945/ajcn.2009.28041

http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/ajcn.2009.28041v1

Maidosta kylläisyyttä

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin uutispalvelussa esiteltiin heinäkuussa tutkimus, jossa rasvaton maito aikaansai voimaakkaampaa kylläisyyden tunnetta kuin hedelmämehu. Tutkijoiden mukaan laihduttajien kannattaisi nauttia aamiaisella rasvatonta maitoa mehujen sijaan, sillä maito näyttäisi pitävän kylläisenä pitempään. Tutkijat epäilevät voimakkaan kylläisyysvaikutuksen olevan ainakin osittain maidon proteiinien ansiota.

Maidon nauttiminen vähensi energiansaantia lounaalla

Tutkimuksessa 34 ylipainoista koehenkilöä nauttivat aamiaisella 6 dl rasvatonta maitoa tai vaihtoehtoisesti tiivisteestä valmistettua hedelmämehua. Sekä testijuomien että nautittujen aamupalojen koostumukset olivat energiasisällöiltään identtiset. Koehenkilöille tarjottiin lounas 4h kuluttua aamiaisesta. Koehenkilöt arvioivat subjektiivisen kylläisyyden tunteensa säännöllisin väliajoin reilun neljän tunnin aikana. Lounaalla koehenkilöitä ohjeistettiin syömään itsensä kylläisiksi ja lounalla syödyn ruoan energiasisältö raportoitiin.

Miehistä ja naisista koostuva koehenkilöjoukko söi lounaalla merkitsevästi vähemmän nautittuaan aamupalan yhteydessä 6 dl rasvatonta maitoa, verrattuna samaan määrään mehua. Koehenkilöt myös arvioivat kylläisyydentunteensa merkitsevästi voimakkaammaksi päivinä jolloin he olivat nauttineet maitoa. Suurimmillaan mehun ja maidon nauttimisen aikaansaamien kylläisyydentuntemusten ero oli 4h aamiaisen jälkeen.

Maito poikkeaa muista juomista

Yleisesti nestemäiset kalorit ovat olleet painonhallinnan kannalta ongelmallisimpia. Tutkimus muistuttaa maitoraaka-aineen positiivisista vaikutuksista, vaikkakin tutkimuksen taustalta löytyy meijeriteollisuuden toimijoita. Tutkimus saattoi siis olla hiljainen oodi rasvattomalle maidolle, mutta maidonaitotuotteiden positiiviset painonhallinta- ja terveysvaikutukset ovat usein välittyneet niiden rasvapitoisuudesta riippumatta. Maitotuotteet tarjoavat tuotetyypistä riippumatta runsaan ravintoaineaitan, jonka ainesosista korostuvat etenkin maidon proteiinit, bioaktiiviset peptidit, haaraketjuiset aminohapot, D-vitamiini ja kalsium. Maitotuotteiden kehon koostumusta kohentavat ja laihduttavat vaikutukset selittynevät useimpien edellä mainittujen ainesosien yhteisvaikutuksina. Etenkin maidon proteiineilla on voimakkaita kylläisyyttä lisääviä ja lihaskudosta rakentavia vaikutuksia. Osalla edellä mainituista yhdisteistä, kuten kalsiumilla, saattaa olla suoria vaikutuksia energia- ja rasva-aineenvaihduntaan.

Kohtuullisuus maidossakin
Positiivisen yksittäisen tutkimustiedon perusteella ei ole syytä ammentaa valtavia kerta-annoksia maitoa. Tutkijat muistuttavatkin, ettei tutkimuksessa käynyt ilmi, riittäisivätkö melko reilua 6 dl annosta pienempi määrä maitoa aikaansaamaan vastaavaa kylläisyysvaikutusta. Muutoinkaan tutkimus ei osoittanut, voitaisiinko vedellä tai jollakin muulla vähäenergisellä juomalla aikaansaada positiivisia tuloksia. Kaikissa tutkimuksissa maidon nauttiminen ei ole vähentänyt seuravilla aterioilla syödyn ruoan määrää. Saatuihin tuloksiin vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti aikajakso, jolta kylläisyyden tuntemuksia ja ruoan käyttöä mitataan. Tämän tutkimuksen vahvuutena tutkijat pitivät riittävän pitkää seurantajaksoa. Siitä huolimatta tutkimus osoittaa lähinnä maidon nauttimisen positiivisia mutta akuutteja vaikutuksia.

Maito suojaa terveyttä
Maitoraaka-aineesta kasaantunut laajempi näyttö osoittaa maitoraaka-aineen positiivisia terveysvaikutuksia. Mm. Readingin yliopiston tuore katsaus, jossa käytiin läpi 324 maidonjuontia tarkastellutta tutkimusta, osoitti että säännöllinen maidonjuonti pienentäisi sydän- ja verisuonisairausten sekä aivoveritulpan riskiä jopa 15-20 %. Maidon terveysvaikutukset saattavat siis välittyä sekä akuutisti että pitempiaikaisina suojavaikutuksina.

Monivitamiinivalmisteiden terveysvaikutukset kyseenalaisia

Arvostetussa tiedejulkaisussa julkaistu tuore tutkimus kertoo karua kertomaa monivitamiinivalmisteista. Kymmenen vuoden seurantatutkimuksessa, johon osallistui yli 77000 iältään 50-76-vuotiasta kansalaista, seurattiin monivitamiinivalmisteiden sekä C- että E-vitamiinien säännöllisen nauttimisen vaikutusta syöpä- ja sydäntautiperäiseen kuolleisuuteen ja yleiseen ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Tutkimuksessa monivitamiinivalmisteilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen. Ylipainoisilla koehenkilöillä (BMI>30) C- ja E-vitamiinin nauttiminen vähensi kuolleisuutta, mutta vaikutus oli merkitsevä vain niillä, jotka söivät vihanneksia ja hedelmiä suosituksia vähemmän. Kasviksista runsaassa, suojaravintoainerikkaassa ruokavaliossa ravintolisien nauttiminen ei siis vaikuttanut hyödylliseltä.

Pitkäaikaisen altistumisen tutkiminen haasteellista
Ravintolisille pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia tarkastelevat tutkimukset ovat yleisesti ottaen äärimmäisen haasteellisia toteuttaa. Terveyttä edistäviä lukuisia erilaisia elämäntapoja ja ruokavalio-ominaisuuksia voi olla hyvin vaikea vakioida. Tässäkin tutkimuksessa havaittujen vähäisten suojavaikutusten (mm. C-vitamiini ja syöpäkuolemat) epäiltiin mahdollisesti johtuvan vitamiinisupplementaatioita säännöllisesti nauttineiden muista terveyttä edistävistä elintavoista. Toisaalta supplementteja voivat alkaa syödä juuri ne, jotka kokevat, että heillä on joku terveydellinen syy tai sairaus, jonka vuoksi niitä nauttia. Yleisesti ottaen tiedetään, että monivitamiinivalmisteita nauttivat hyvin usein runsaimmin ja säännöllisimmin ne, joiden vitamiinien ja muiden suojaravintoaineiden saanti on muutoinkin runsainta ja usein riittävää. Monivitamiinivalmisteita tarkastelleissa tutkimuksissa on aiemminkin epäonnistuttu havaitsemaan positiivisia terveysvaikutuksia. Useat tutkijat uskovatkin monivitamiinivalmisteiden koostumuksen olevan liian suppea verrattuna laadukkaiden kasvikunnan raaka-aineiden monipuoliseen suojaravintoainekirjoon.

Monivitamiinivalmiste ei ole synonyymi monipuoliselle antioksidanttikirjolle
Mielestäni nämä tutkimukset ovat osoittamassa kuinka pelkistetysti olemme suojaravintoaineista aiempina vuosikymmeninä ajatelleet. Kun ennen antioksidantti tuntui olevan synonyymi mm. A-, C- ja E-vitamiineille, ymmärretään nykyään jo huomattavasti paremmin monipuolisten ja lukuisia aktiivisia yhdisteitä sisältävien kasvimatriisien terveydellisiä etuja. Kyse on mitä todennäköisimmin synergisistä vaikutuksista, joita on hyvin vaikea saavuttaa purkittamalla muutamia yksittäisiä yhdisteitä (mikäli jaksoit vilkaista äskeisen linkin tutkimusartikkelia, havaitsit, että esimerkiksi polyfenolien antioksidanttikapasiteetti on lisäksi ollut suurempi kuin em. vitamiinien)

Summa summarum:
”Monivitamiinivalmisteiden käyttö voi olla perusteltua, jos energian saanti on poikkeuksellisen vähäistä pitemmän aikaa, esimerkiksi laihdutettaessa. Harvardin ravitsemussuositukset ovat ottaneet hieman sallivamman kannan. Harvardin suosituksen mukaan osalle meistä voi olla hyödyksi yksi monivitamiinipilleri päivässä yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa, vaikka vankka tieteellinen näyttö puuttuukin. Aikaisempien tutkimusten mukaan ravintoainevalmisteiden suurin käyttäjäryhmä on kuitenkin hyvin koulutetut kaupungeissa asuvat naiset, joiden ruokavalio ja elämäntavat ovat muutenkin kohdallaan.”