Näyttö vihreäteeuutteen laihduttavista vaikutuksista on vankistunut 2000-luvulla. Tällä kertaa positiivista tutkimusnäyttöä kokosi International Journal of Obesity vihreän teen laihdutusvaikutuksia käsitellessä meta-analyysissaan. Vihreän teen laihdutusvaikutukset välittynevät sen katekiinien, kuten polyfenoli EGCG:n kautta. Katekiineista etenkin EGCG:n nauttiminen on tutkimuksissa lisännyt energiankulutusta ja rasvahappojen käyttöä energiaksi lyhyellä aikavälillä. Vihreän teen katekiinien positiivisia painonhallintaviakutuksia on dokumentoitu etenkin Aasiasta, kun taas kaukaasialaisaineistoissa tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Ihmistutkimuksissa vihreäteeuutteen aikaansaama lepoenergiankulutuksen lisäys on ollut merkitsevä mutta maltillinen, n. 4 %.
Maltillinen mutta merkitsevä laihdutusvaikutus
Meta-analyysi käsitti 44 potentiaalista vihreäteetutkimusta, joista 11 täytti tutkijoiden kriteerit vihreän teen nauttimisen vaikutuksista painonpudotukseen ja painonhallintaan. Meta-analyysin perusteella vihreää teetä nauttineet koehenkilöt laihtuivat keskimäärin 1,31 kiloa enemmän (tai keräsivät painonhallintavaiheessa 1,31 kg vähemmän takaisin) kehon painostaan verrattuna vihreää teetä nauttimattomiin verrokkeihinsa. Laihdutustuloksissa oli kuitenkin voimakasta variaatiota ja tulokset olivat hyvin heterogeenisiä. Kuvaa klikkaamalla pääsee käsiksi meta-analyysiin sisällytettyjen tutkimusten ominaispiirteitä.
Sensitiivisyys vihreän teen ja kofeiinin vaikutuksille vaihtelee?
Estimoitu vaikutus oli suurin kun kofeiininsaanti oli vähäistä, verrattuna kohtuulliseen tai tätä runsaampaan kofeiininsaantiin. Käytännössä vähäisempi kofeeininsaanti yhdistyi tutkimuksessa aasialaistutkimuksiin, kun kaukaasialaisaineistoissa kofeiininsaanti oli runsaampaa. Meta-analyysissä spekuloidulla etnisellä taustalla ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vihreän teen painonhallinta- tai laihdutusvaikutukseen. Katekiinien annostuksella ei myöskään ollut tutkimuksessa merkitsevää vaikutusta laihdutustulokseen. Tuloksien tulkintaa vaikeutti osittain heterogeenisyys aineistoissa, etenkin kofeiininsaannin ja etnisen taustan osalta. Tutkijat teoretisoivatkin, että geneettinen ja etninen tausta saattavat vaikuttaa koehenkilöiden sensitiivisyyteen katekiinien ja kofeiinin metabolisille vaikutuksille. Nämä saattavat selittää heterogeenisiä laihdutustuloksia ja kohtuullistaa EGCG:n itsenäistä laihdutusvaikutusta.
Laihdutustulokset olleet riippumattomia katekiiniannostuksista
Meta-analyysissa EGCG:n annostus ei ollut merkitsevä painonmuutoksia aikaansaanut muuttuja. Vastaavia tuloksia on saatu aiemminkin, esimerkiksi Bérubé-Parentin ym. (2005) tutkimuksessa 200 mg kofeiinilla ja varioiduilla annoksilla EGCG:a (90, 200, 300 ja 400 mg) 3 krt/vrk oli yhtäsuuruinen positiivinen vaikutus 24 tunnin energiankulutukseen. Tyypillinen tehokas annostus EGCG:a on tutkimuksissa ollut n. 300 mg/vrk. Meta-analyysin perusteella vihreän teen sisältämällä EGCG:lla on pieni mutta merkitsevä vaikutus laihdutustulokseen ja painonhallintaan.
Meta-analyysin tutkimukset olivat kestoltaan keskimäärin 3 kk, joten varsinaisia pitkäaikaisia painonhallintavaikutuksia ei näistä tuloksista voida ennustaa. Tutkimustarkastelun perusteella vihreäteeuutteen laihdutusteho voi vaihdella voimakkaasti yksilöiden välillä.
Ravitsemusmedioissa on tällä viikolla levinnyt laajalti tutkimus, jonka mukaan vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneiden ja pienen aamupalan syöneiden koehenkilöiden painonhallinta oli tuloksetonta verrattuna runsaammilla hiilihydraateilla ja aamupalalla käyneisiin koehenkilöihin. Tai näin ainakin yritettiin väittää. Oikeammin, itse tutkimus ei ole levinnyt vielä mihinkään (?), vaan uutisoinnit aiheesta perustuvat eräässä seminaarissa esiteltyihin tuloksiin. Samasta syystä uutisoinnit olisi syytä jättää omaan arvoonsa, mutta kyllähän jo nuo referoidut tulokset saivat kovin mietteliääksi. Miksikö? Vähähiilihydraattisuus ongelmana? Tutkimuksessa kahteen ryhmään jakautuneet 46 naishenkilö noudattivat (vähähiilihydraattisia) ruokavaliotaan kahdeksan kuukauden ajan. Toisen ryhmän päivittäiseksi kokonaisenergiansaanniksi raportoitiin 1085 kcal (prot. 21 E%, hh. 7 E% ja rasva 72 E%). Ryhmä nautti vähäenergisen 290 kcal aamupalan (29 % päivän energiansaannista), joka sisälsi hiilihydraatteja vain 7 grammaa. Heidän vertailuryhmänsä kokonaisenergiansaanti oli 1240 kcal (prot. 32 E%, hh.33 % ja rasva 35 %), josta he nauttivat peräti 610 kcal (hiilihydraatteja 58 g), eli 49 % päivittäisestä kokonaisenergiansaannistaan aamupalalla. Ryhmistä ensimmäistä kuvailtiin tutkimustulosten raportoineissa medioissa vähähiilihydraattiseksi ja toisen ryhmän aamupalan runsautta taas korostettiin.Lyhyellä aikavälillä sama laihdutustulos Neljän kuukauden jälkeen niukan aamupalan nauttinut ryhmä oli laihtunut 12,7 kg ja runsaamman aamupalan syönyt ryhmä 9,7 kg, eivätkä ryhmien laihdutustulokset eronneet tilastollisesti merkitsevästi. Seuraavat neljä kuukautta ryhmät keksittyivät painonhallintaan, mutta niukkahiilihydraattisen ja vähäenergisen aamupalan syöneet koehenkilöt lihoivat keskimäärin 8,2 kg. Toisin kävi runsaan aamupalan nauttineessa ryhmässä – heidän laihdutustuloksensa sen kuin parani ja he laihtuivat keskimäärin 7,5 kiloa lisää. Kokonaisuudessaan runsaan aamupalan nauttineet naiset menettivät kehon painostaan peräti 21 % kun niukan aamupalan nauttineet leidit menettivät vain 4,5 %. Lisäksi runsaan aamupalan ryhmän naiset olivat raportoineet pienempiä subjektiivisia nälän tuntemuksia ja hiilihydraattihimoja. Tutkija Dr. Jakubowicz ynnäsi tutkimusta seuraavasti:
“The very low carb diet, she said, "exacerbates the craving for carbohydrates and slows metabolism. As a result, after a short period of weight loss, there is a quick return to obesity. She added that such diets do not address addictive eating impulses, which may indicate that the low-carb group gained weight because the participants were unable to stick with the regime”.
Olivatko tulokset todella näin yksiselitteisiä? Tutkimus sisältää useita käytännön painonhallinnassa ongelmalliseksi koettuja epäkohtia:
Ensinnäkin; Tutkimustuloksista on vaikea vetää sellaista johtopäätöstä, että juuri vähähiilihydraattisuus olisi ollut keskeinen ongelma, jäiväthän lisäksi runsaan aamupalan nauttineidenkin ryhmän päivän kokonaishiilarit 33 E%:iin. Toiseksi; vähemmän laihtunut ryhmä nautti vain reilu 500 kcal sekä aamupalalla että lounaalla YHTEENSÄ, mikä ei missään määrin vastaa yleisesti tavoiteltua energiansaantia Kolmanneksi; molemmat ryhmät söivät äärimmäisen vähäenergisesti, eli toisin sanoen olivat kitukuurilla, joilla painon jojo-ilmiö on joka tapauksessa hyvin todennäköinen. Tutkimuksessa vähähiilihydraattiseksi kuvattua niukan aamupalan ruokavaliota olisi siis pikemminkin voinut kutsua vaikkapa kitukuureista äärimmäiseksi kitukuuriksi. Neljänneksi; Tutkimuksessa oli lukuisia lopputulemaan vaikuttavia, mutta ainakin raportoinnissa heikosti hallittuja saati vakioituja muuttujia, kuten nyt vaikkapa esimerkiksi syödyn energian määrä, pääravintoaineiden absoluuttinen ja suhteellinen saanti, aamupalan volyymi jne. Viidenneksi; vähähiilihydraattiseksi kuvattu kitukuuri sisälsi proteiineja vain 51 grammaa, mikä lienee todellisuudessa hyvin harvinaislaatuista hiilihydraattitietoisille ruokavalioille Kuudenneksi; Raportoinnista saa sellaisen kuvan, että myös niin kutsutun vähähiilihydraattisen ruokavalion energiasisältöä rajoitettiin tietoisesti alle/noin tuhanteen kaloriin. Hiilihydraattitietoisille ruokavalioille on kuitenkin todellisuudessa hyvin tyypillistä nimenomaan se, että ruokavalion kokonaiskaloreita ei tietoisesti rajoiteta. Tällä ruokavalio-ominaisuudella (syödään maittavaksi mieltämiään ruokia nauttien ja sallien laskematta aktiivisesti niiden määrää) voi olla voimakkaitakin käytännön painonhallintavaikutuksia. Seitsemänneksi; tutkimusasetelma ruokavalioineen on kokonaisuudessaan hyvin epärealistinen: kuinka monta suositusta tunnette hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta, jossa tulisi syödä sekä poikkeuksellisen niukka aamupala että lounas? Lisäksi uutisointien kalorienlaskenta sisältää epätarkkuuksia – pääravintoaineiden perustella vähiten syönyt ryhmä olisi syönyt todellisuudessa jopa vain 974 kcal (josta olen esim. itse laskenut nuo ravintoaineiden E%:t). On selvää, että hiilihydraattitietoisten painonhallintaruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista on etenkin väestötason suosituksien laatimiseen nähden vähän tutkimusnäyttöä. Tällaisilla tutkimuksilla ei kuitenkaan ole juuri kontribuutiota yksilöllisyyden lisäämiseen ruokavaliosuunnittelussa. Tutkimus lähinnä osoittaa, että niukka syöminen aamupäivällä on hyvin usein painonhallinnan kannalta epäedullista.
