Ravintosisältötietous puhuttaa jälleen

Ruokien ravintosisältötietouden hyödyntäminen markkinointikeinona, sen avoin esittäminen ja tarkentuminen ovat eräitä kaupan kasvavista ilmiöistä. Altistus on laaja, sillä on arvioitu että esimerkiksi USA:ssa jo kolmasosa kaloreista nautitaan kodin ulkopuolella. Lisäksi kuluttajien on ollut vaikea hahmottaa ulkona nauttimiensa aterioiden ja välipalojen ravitsemuksellista sisältöä ja merkitystä. Päivittäistavarakaupan sekä Food service –alan eli ruokapalvelujen ruokien koostumustiedot ovatkin jälleen tapetilla tuoreessa tutimuksessa.

Ravintosisältötiedot lain mukaisia, mutta ilmoitettuja suurempia
Tuftsin Yliopiston tutkimuksessa analysoitujen n. 40 näytteen perusteella USA:n pikaruokaravintoloiden annokset sisälsivät 18 % ilmoitettua enemmän kaloreja. Päivittäistavarakaupan voimakkaasti kasvaneessa alatuoteryhmässä, pakasteaterioissa kalorimäärä ylittyi 8 % ilmoitetusta. Poikkeama oli ikävä siinäkin mielessä, että tutkimukseen valittiin juuri vähäenergisiksi markkinoituja, ruokamenujen ”kevyimpiä” vaihtoehtoja (alle 500 kcal/annos). Tutkimus on samassa linjassa aiemmin raportoimieni tutkimusten kanssa, joiden perusteella ulkona syötävien ruokien kalorisisältöilmoittelussa voi olla merkittäviäkin puutteita. Toisaalta tarjottavien aterioiden koko on kasvanut merkittävästi tuotteiden perustamisajoista. Lisäksi tutkimuksessa viisi ravintolaa tarjosi pääaterian ostajalle ilmaisen lisukkeen, joista karttui lisäenergiaa keskimäärin n. 500 kcal. Kaikissa tapauksissa ilmainen lisuke toi enemmän kaloreita ateriaan kuin valittu kevyt pääruoka (ka. n. 400 kcal), joten ravitsemuksellisesta näkökulmasta osassa ”terveysmenuja” oli petraamisen varaa.

Pakkausmerkinnät kiinnostavat, mutta painonhallintavaikutukset epäselviä
Esittelin aiemmin tutkimuksia, joiden perusteella on vaikea sanoa, mikä merkitys tarkentuvalla koostumustietojen esittämisellä on kuluttajan valintaan ja energianottoon. Kaloritietouden esittämisellä on ollut vaikutusta lähinnä nuorten, koulutettujen naisten ostoksiin Food Service –ketjuissa, mutta kokonaisuudessaan tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Vaatimus elintarvikkeiden ja annosten koostumustietojen esittämisestä ja niiden tarkentuminen kuitenkin ohjaa ruokapalvelujen tuottajat ja tuotevalmistajat pohtimaan tuotteidensa ravitsemuksellista arvoa syvemmin. Kasvavat vaatimukset esittää tarkempaa koostumustietoa ohjaavat elintarvikeyritykset siistimään tuotteidensa terveysprofiilia.

Kansanterveysvaikuttajat kiirehtivät tutkimustietouden edelle
Kasvanut kiinnostus ravintosisältötietoja kohtaan on loistava esimerkki käytännön toimenpiteistä, joissa usko toimenpiteiden vaikutuksista ylipainoepidemiaan nojaa pitkälti kokemusperäiseen ja tapauskohtaiseen aineistoon. Taikatemppuja ylipaino-ongelman ratkaisemiseksi ei ole, mutta ongelmia pitäisi usein pystyä ratkomaan jopa tiuhempaan kuin mitä tutkimuskenttä tuloksia tuottaa. Tämä tiivistyykin eräässä JAMA:n aihetta käsitelleessä asiantuntijalausunnossa mielestäni loistavasti:

“For some of the most important public health problems today, society does not have the luxury to await scientific certainty. Rather, the decision to act must be made by carefully analyzing plausibility, available scientific evidence, cost/ benefit ratio, and ancillary social considerations. For restaurant calorie labeling regulation, there is clear rationale for action, despite the gaps in scientific knowledge. Ongoing efforts to examine the public health effect of this action are warranted, through high-quality experimental research now, and quasi-experimental or observational studies as laws and regulations are implemented”