Maailmanlaajuisesti juomaveden pullottaminen on paisunut satojen miljardien arvoiseksi teollisuudenalaksi. Pullotetut eli pakatut vedet on usein nähty epäekologisina, ja ulkomainen pullovesi ristittiin Suomen Luonto –lehden toimesta vuoden turhakkeeksi.Mikäli pakattuja vesiä tarkastellaan hanaveden substituuttina, voidaan pullovedet hyvin ristiäkin turhakkeiksi. Entäpä jos tarkastelua laajennetaan kaikkiin juomiin? Voidaanko pullovedet nähdä virvoitusjuomien substituutteina, ja kuinka tällöin tulisi ekologista rasitusta tarkastella? Minkälaiseen juomakulttuuriin tulisi ekologis-ravitsemuksellisesta näkökulmasta kannustaa?
Pullovesi sokeroituja juomia ekologisempaa?
Pakattujen vesien etujärjestön uusien mittausten mukaan pullovesien ekologinen jalanjälki olisi oletettua vähäisempi.
Kun tarkastelua laajennettiin vesistä muihin juomiin, olivat yksittäispakatun pulloveden hiilidioksidipäästöt 75 % pienempiä kuin esimerkiksi vastaavan määrän appelsiinimehua. Vertailtaessa samoja pakkauskokoja ja pakkausmateriaaleja, pullovesien hiilidioksidijalanjälki oli virvoitusjuomiin verrattuna 46 % pienempi. Samaa suurusluokkaa suurempia olivat myös maustettujen vesien ja urheilujuomien hiilidioksidiemissiot verrattuna pullovesiin. Hanavesi osoittautui ylivertaisesti vähiten ympäristöä rasittavaksi juomavaihtoehdoksi.
Yhteiset menettelytavat puuttuvat
Ruoantuotannon ja ruokakäyttäytymisen ekologisen jalanjäljen mittausmenetelmät ovat vasta kehittymässä. Aineistoja, joiden riippumattomuutta on vaikea arvioida, on hankala asettaa laajempaan mittakaavaan. Yhteisten mittaustapojen puuttuessa, tuotevalmistajat pyrkivät minimoimaan tuotteidensa ekologista rasitusta mitä erinäisimmin keinoin ja mittaustavoin. Täten myös yleistysten tekeminen on haasteellista, ja vertailuja yhä vaikeampi tulkita.
Esimerkiksi WWF on muistuttanut, että hiilijalanjäljen mittaamisen yleistyessä olisi muistettava tarkastella myös muita ekologisen ja eettisen kuluttamisen mittareita.
Valmiutemme päivittää näkemyksiämme
Tutkimus herättää kysymyksen siitä, että vaikka pakattuja vesiä sopisi hanaveteen verrattuna kritisoidakin, muuttuu tilanne huomattavasti kun tarkastelemme juomatuotteita siinä kontekstissa, joissa niitä tyypillisesti kulutetaan (peräti noin kolmannes kaikista juomista on sokeroituja virvoitusjuomia).
Olimme sitten pakatuista vesistä henkilökohtaisesti mitä tahansa mieltä, niin joka tapauksessa näyttäisi siltä, että saamme kyseenalaistaa ja tarkistuttaa käsityksiämme ekologisista ruokavalinnoista vielä useaan otteeseen. Sinänsä tietouden ja keskustelevuuden kasvu eettis-ekologisista mittausärjestelmistä on sangen positiivista. Uusi tietous vaatii valmiutta avoimuudelle ja uudelle tiedon rakentumiselle. Onhan tavoitteena rakentaa selkeä ja hyvin dokumentoitu prosessi ympäristövaikutusten hallintaan ja kuormituksen pienentämiseen.
Viinihifistelijänä oli pakko myöntyä ajatukselle, että pullovesille on paikkansa. Nimittäin viinin seuralaisena vedellä on suurikin vaikutus siihen miltä ja miten pitkään viini maistuu. Parhaiten viinin kanssa sopi italialaiset pullovedet (Acqua Panna ja San Pellegrino). Vaikka tahdonkin olla pullovesiä vastaan, niin ehkä sitä tulee joskus noita kotiinkin ostettua ihan vain hifistelyn nimissä...
VastaaPoistaMoikka Laura ja kiitos tänne eksymisestä sekä mielenkiintoisesta kommentista!
VastaaPoistaKivennäisvedet ovat tosiaan tuttuja eri tastingien yhteydessä – ovat omiaan myös espressoja maistellessa lisäämään erottelukykyä.
Tosiaan, pullovesien CO2-mittausten esille tuonnin tarkoitus olikin lähinnä vähän ravistella siirtämään ajatusta tuohon ravinnon monimuotoisuuteen. Sekä ravitsemuksellisissa että ekologisissa kysymyksissä on vaaransa kääntyä mustavalkoisiksi vastakkainasetteluiksi. Jos ajattelisimme yhtä mustavalkoisesti, voisimme taatusti kyseenalaistaa ajattelua, jossa on täysin OK suosia superfoodeja pallon toiselta puolen, samanaikaisesti kun kotimaiset marjamme mädäntyvät metsiimme. Tiedostaen toki sen, että laivarahdatut bulkkituotteet voivat päräjät varsin mainiostikin lähiruoalle ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa.
Entäpä kun sovelletaan tähänkin mainittua substituenttiajattelua – missä määrin ravintoainerikkailla kasvikunnan tuotteilla (lähinnä soijalla) korvataan lihaa tai maitotuotteita, ja mihin suuntaan ekologisuusmittarit tällöin asettuvat osoittamaan. Mutta tämä olikin jo sivujuonne.
Pullovedet ovat paljon parjattuja, mutta näyttäisi siltä että pakatun lähdeveden juominen voisi olla sekä ravitsemuksellisesti että ekologisesti kestävämpi ratkaisu kuin etenkin virvoitusjuomat. Toisaalta juuri nuo hiilihapotetut ja/tai maustetut vedet taas näyttäisivät pärjäävän melko heikosti näissä CO2-tarkasteluissa – ottaen vieläpä huomioon, että usein jopa 60 % kaikista myydyistä vesistä on ollut juuri näitä mainittuja kivennäisvesiä.
Mutta olenpa itsekin ”sortunut” tuohon syntiin, pullo San Pellegrinoa italialaisessa katukahvilassa espressokupin äärellä. ;) Onko muuten mikään enää pyhää kun mainittu klassikkokin, San Pellegrino, on elintarvikejätti Nestlén omistuksessa? ;)
Kaikilla meillä on ruokanautintomme, ja uskoisin, että loppupeleissä kyse on siitä, kuinka onnistumme sijoittamaan ne laajempaan kontekstiin. Tällöin hifistelyillekin on paikkansa! Erilaisten ruokavalioiden ja ruokavalintojen ympäristövaikutuksista kaivattaisiin joka tapauksessa reippaasti lisää tutkimustietoa.