Voidaan jopa puhua elintarvike-ekonomisesta tutkimusalueesta, jossa pyritään löytämään terveystietoisiin kuluttajiin vetoavia tuoteominaisuuksia. Ravitsemuksellisesta näkökulmasta ns. healthy halo’n vaikutukset eivät ole pelkästään positiivisia – joskus jopa päin vastoin.
Kalorisisältöjen (t)avaamisella vähäisiä vaikutuksia
Uutisoin vuosi sitten näkemyksiä ja tutkimuksia pikaruokaketjujen aiempaa avoimemman kalorisisältötietojen ilmoittelumenettelyjen vaikutuksista kuluttajien ruoan valintaan. Tutkimus kalorisisältöjen avaamisen vaikutuksista on vielä vähäistä. Merkittävä osa tutkimusaineistosta viittaa siihen, että kaloritietojen läpinäkyvyys on vaikuttanut vähän tai ei lainkaan ruokakäyttäytymiseen – tai on jopa lisännyt syötyjen kalorien määrää. Olemme siis syöneet terveysmielikuvia - tai jättäneet ne syömättä.
Oodi terveydelle saa arviointikykymme pettämään?
Meille maalatut ruokamielikuvat näyttäisivät ensimmäisten tutkimusten perusteella vaikuttavan voimakkaasti ajatuksiimme aterioiden ravitsemuksellisesta sisällöstä. Kuluttajatutkimusseminaarissa esitetyn ja sarjassaan vuoden parhaaksi palkitun tutkimuksen mukaan terveysmielikuvin tuotteitaan myyneissä ravintolaketjuissa syöneet ruokailijat arvioivat syöneensä vain 56 % niistä kaloreista, jotka he todellisuudessa söivät.
Terveysmielikuvin markkinoidut ateriavaihtoehdot saivat ruokailijat siis aliarvioimaan ateriansa ravitsemuksellista sisältöä rankasti. Ravitsemuksellisesti parempia valintoja tarjonneissa pikaruokaloissa kuluttajat palkitsivat itseään tavallista runsaammin määrin mm. ranskanperunoita, perunalastuja ja keksejä.
Kynnys palkita itseään energiatiheillä lisukkeilla on tutkimuksissa pienentynyt, kun pääateriakomponentiksi on valittu kevyeltä vaikuttava menuvaihtoehto. Käytännössä vaikkapa ranskanperunoita on syöty surutta, kun pääateriakomponentiksi on valittu kokojyväistä, kevyempää tai muita vastaavia lupauksia.
Seminaarin yliopistotutkijat esittelivät myös toisen kokeellisen asetelman, jossa koehenkilöille tarjottiin sama sandwich-ateria, joko kertoen että se oli peräisin McDonald’sista tai Subwaysta. Kun koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan syödyn aterian energiasisältöä, arvioitiin Subwayn tuotokseksi esitelty ateria 21 % vähäkalorisemmaksi kuin täysin identtinen ateria McDonald’s-tiedoilla.
Aiemmin esimerkiksi vähärasvaisiksi merkityt snacks-tuotteet miellettiin synonyymeiksi vähäkalorisuudelle, ja kevyt-leima on saanut ruokailijat ylensyömään näennäisesti kevyitä tuotteita.
Rentoa painonhallintaa
Healthy halo -ilmiötä leimaa mielestäni voimakas ajatus ruokanautintoihin liitetystä kieltäymyksestä ja itsensä kurissa pitämisestä. Eikö ruokanautinnot voitaisi ottaa sellaisenaan? Tarvitseeko jokaisen suupalan uhkua terveyttä?
Jo esittämieni tutkimusten kysymysten asettelu on paljon kertovaa: puhutaan tehokeinoista jotka vähentävät ruokaan liitettyä syyllisyyttä. Moderni ruokakäyttäytymistutkimus kuitenkin antaa vahvoja viitteitä siitä, että liitettäessä syömiseen mahdollisimman vähän kieltäymystä ja negatiivisia tunnelatauksia, on syöminen ongelmattomampaa ja painonhallinta helpompaa. Suhteessamme syömiseen on usein siis jo lähtökohtaisesti korjattavaa.
Ruokamaisemat muuttuvat
Monet toivovat lisää laatua monipuolistuneisiin ruokamaisemiin. Itse uskoisin, että healthy halo voi kääntyä monin tavoin myös ruokailijoiden eduksi. Kuluttajien tietoisuuden kasvaessa myös laatuvaatimukset tarkentuvat. Osaamme vaatia parempaa, ja toisaalta tehdä myös viisaampia valintoja. Voisiko tästä olla lopulta kyse myös healthy halo’ssa?
Kun miettii syömistä ja nykyistä terveysinfoähkyä, mediakenttää ja terveysruokatrendiä, niin tulee väistämättä sellainen olo, että nyt leikitään ihmisten perustavanlaatuisilla tarpeilla. Kun tietoa on loputtamasti kenen tahansa saatavilla ja tieteessä tiedetään yhä enemmän yhä vähemmästä, niin huhhuh. Ei ihme, että itse kunkin syöminen on enemmän tai vähemmän irrationaalista ja vaikeasti ohjattavaa.
VastaaPoistaOlet kirjoittanut lähiruoasta ja superfoodista. Ne on varmaan ihmisten tapoja luoda tässä sekavassa kentässä yksinkertaisia perusajattelutapoja omasta suhteestaan ruokaan. Mielestäni tällaiset uudet ajattelutavat voivatkin tuoda tärkeää hallinnan kokemusta - kunhan niissä säilyy mainitsemasi rentous. Tällaiset vahvat ideologiat voivat olla myös sosiokulttuurisesti tärkeitä. Kun ei ole (enää) yhtenäistä suomalaista ruokakulttuuria, niin omaksumalla tietyn ruokaideologian, voi kuulua syömällä (vieläkin) johonkin yhteisöön. Joka kuitenkin on yksi syömisen tärkeimpiä tehtäviä - myös hyvinvoinnin kannalta.
Loistava sivallus, Janne!
VastaaPoistaNostat kommentissasi esiin monia tärkeitä ruoan valintaa ohjaavia tekijöitä. Irrationaalisuuden ja rationaalisen päätöksenteon tasapainosta lieneekin väännetty peistä reippaasti psykososiaalisen näkökulman markkinointiinkin ottaneessa tutkimuskentässä. Siitä emme ainakaan päässe yli emmekä ympäri, että elintarvikkeiden osalta olemme alttiita nopeaankin päätöksentekoon, jossa visuaaliset ja voimakkaat symbolit vaikuttavat ostopäätöksiimme. Tästähän on osin myös healthy halo'ssa kyse. Kuitenkin tuo kaikki tietous "tiettävästi voimakkaasti ostopäätöksiimme vaikuttavista" tuoteominaisuuksista voitaisiin valjastaa paremmin myös ravitsemusohjauksen työkaluiksi, IMO.
Tarve yksinkertaistaa nousee esiin kaikessa trendikirjallisuudessa ja elintarvikemarkkinoiden tutkimisessa.
http://bit.ly/9GmjMF
http://bit.ly/acmqvW
http://bit.ly/9P1Av1
Siihen taatusti tarttuvat myös mainitsemasi ilmiöt. Niissä on voimakas ripaus myös tuota yhteisöllisyyttä - muutosvoimaa jota usein jopa väheksytään kaiken individualismin keskellä