Terveys- ja ravitsemusväittämät tapetilla

Ravitsemusuutiset-verkkomedian Facebook-sivustolla viitattiin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n parhaillaan valmistuvaan työhön sallituista ravitsemus- ja terveysväittämistä. Käytännössä EFSA kerää tutkimusnäytöt kaikista markkinoille sovelletuista ravitsemus- ja terveysväittämistä ja uudelleenarvioi niiden tieteellisen perustan. Lopputuloksena tästä valtavasta työstä EFSA julkaisee koko EU-alueelle yhtenäiset pelisäännöt tuotteiden markkinoinnissa sallituista väittämistä.

Selvitystyö väittämistä parhaillaan käynnissä EFSAn selvitystyö on toki huomioitu elintarvikemedioissa, mutta laajemmin työ ja siihen liittyvä koko problematiikka on jäänyt hieman pimentoon. Aloitetaanpa siis esittelemällä Suomen valvontaviranomaisten jo tekemä työ. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kartoitti Suomen elintarvikemarkkinoilla käytettäviä terveysväitteitä ja niiden taustalla olevaa tutkimusnäyttöä. Myös Suomessa erilaisia terveysväitteitä käytetään runsaasti. Selvityksen perusteella eniten väitteitä liitettiin sydän- ja verisuoniterveyteen, hiilihydraattiaineenvaihduntaan ja painonhallintaan sekä vatsan ja suoliston terveyteen ja vastustuskykyyn.

Suomessa käytettyjen väittämien on usein arveltu olevan astetta maltillisempia kuin monessa muussa EU-maassa. Kuitenkin monikansallisten tuotteiden vallatessa asemaa myös meidän markkinoiltamme, yleistyvät myös väittämät. On myös sanottu, että meillä pahimmat ylilyönnit eivät koskisi elintarvikkeita, vaan luontaistuotteita ja muita ravintolisiä. Sanottakoon kuitenkin, että selvityksessä noin puolet ilmoitetuista elintarvikkeista oli ravintolisiä ja noin puolet tavanomaisia elintarvikkeita. Kotimaisessa selvityksessä ei kuitenkaan otettu kantaa nykyisten väittämien laatuun, vaan se työ on edessä juuri EFSA:lla.

Ravitsemus- ja terveysväittämät laajalti esillä Kuluttajat altistuvat ravitsemus- ja terveysväittämille laajasti. Niiden voidaan nähdä olevan yksi tuotteiden keskeisistä myyntivalteista. Lähes kaikki vastaajat ilmoittivat käyttävänsä väitettä pakkausmerkinnöissä ja/tai kuluttajille suunnatuissa esitteissä, mainoksissa tai internetmarkkinoinnissa. Noin 85 % vastaajista ilmoitti väitettä käytettävän myös asiantuntijamateriaalissa. Noin puolet vastaajista mainitsi lisäksi muita markkinointikanavia, kuten messuilla tai tuote-esittelyissä tehtävän mainonnan.

Tutkimusnäytön taso vaihtelee Noin viidenneksellä vastaajista oli omalla tuotteella tehtyjä kliinisiä kokeita ja/tai in vitro ja/tai eläinkokeita. Noin puolet vastaajista ilmoitti muulla vastaavalla tuotteella tehdyistä kliinisistä kokeista ja noin 40 % muulla vastaavalla tuotteella tehdyistä in vitro- ja/tai eläinkokeista. 65 % vastaajista toi esille, että elintarvikkeesta tai elintarvikeryhmästä esitetystä väitteestä on muuta näyttöä kuten ainesosilla tehtyjä tutkimuksia. Noin puolet vastaajista katsoi, että väite perustuu joko lisäksi tai ainoastaan oppikirjoista tms. yleisesti saatavaan tietoon.

Elintarvikeketjun eri tahoilla omat toiveensa Elintarviketeollisuuden kannanotoissa on mm. korostettu, että oppikirjatieto ja ravitsemussuositukset olisi hyväksyttävä sellaisenaan vaatimatta niille uusia, tieteellisen näytön kriteerit täyttäviä tutkimuksia. Kriteerien pitää olla kohtuulliset eikä kansallisesti kannata esittää näytölle liian tiukkoja kriteereitä.

Luontaistuotealan edustajat esittivät, että ravintolisien terveysväitteille pitäisi riittää ainesosilla tehdyt tutkimukset. Tuotekohtaista näyttöä voitaisiin vaatia sairauden riskin vähentämiseen viittaavien väitteiden ja lasten terveyteen ja kehitykseen viittaavien väitteiden kohdalla. Luontaistuotealan edustajat ovat myös ehdottaneet, että ravintolisiä käsiteltäisiin myös väitteiden ja niiltä vaadittavan näytön osalta erillisenä ryhmänä.Kuluttajien ja kuluttajatutkimuksen edustajat korostivat puheenvuorossaan kuluttajanäkökulman huomioimista.Tutkimuksen edustajat kuitenkin lähinnä korostivat, että väitteitä ei pidä hyväksyä ilman kunnollista tieteellistä näyttöä. Kunnan valvontaviranomaisten edustaja taas toi puheenvuorossaan esille huolensa kunnan viranomaisten mahdollisuuksista ja resursseista valvoa väitteitä. Tämä tuleekin epäilemättä olemaan yksi koko uudistuksen suurimpia haasteita. Seuratkaamme EFSA:n arviointityön etenemistä.

EFSA:n ensimmäiset arviot karsivat kovalla kädellä EFSA tulee luonnollisesti nojaamaan vain vedenpitävään tutkimusnäyttöön arvioidessaan väittämiä. EFSA:n lokakuussa 2009 julkaisemissa lausunnoissa peräti 70 % arvioitavana olleista väittämistä hylättiin. Hylkäykset eivät sinänsä kyllä varmasti tulleet monelle yllätyksenä, olihan niiden joukossa ainesosista mm. L-tauriini-aminohappo, glukosamiini sekä erilaisia yrttejä. Näiden kaikkien osalta tutkimus on kuitenkin ollut melko ristiriitaista. Useat asiantuntijat arvioivatkin, että EFSA:n työ tulee ainakin hetkellisesti sekä hidastamaan elintarvikkeiden innovaatioprosesseja että myös supistamaan terveysvaikutteisten elintarvikkeiden myyntiä ja tuotekehitystä.

Miten käy terveysteemalla voimakkaasti menestyvien tuotteiden? Voidaan kuitenkin spekuloida muutosten karsivan markkinoilta pääasiassa räikeimpiä tapauksia. Useimmat elintarvikejätit ovat pelanneet korttinsa sen verran tarkasti, että suurimmilta yllätyksiltä vältyttäneen - joskin isojakin yksittäistapauksia nähtäneen. Isojen talojen reagointikyky on myös nopeampi, jolloin tappiotkin jäänevät vähäisemmiksi. Mikäli näin on, ei funktionaalisten elintarvikkeiden kokonaismyynti välttämättä kuitenkaan koe romahdusta. Jo nyt muutama elintarvikejätti on ilmoittanut niskuroivansa EFSA:n arvioita vastaan, joten tulevista kuukausista ja oikeammin muutamasta vuodesta tulee vähintäänkin mielenkiintoisia. Selvää lienee, että väittämäviidakon niittäminen ja yhdenmukaistaminen tullee tarpeeseen. Kuten eräs FoodNavigator-verkkomedian asiantuntija muutostilasta humoristisesti kirjoittaa:

“There’s been about enough of this wool-pulling-over-the-eyes going on. It’s time these deceitful evil-doers were put to the sword or rational science – that was one of the aims of the regulation after all. If the science isn’t there, the science isn’t there. For the sceptical it’s ‘told-you-so’ time. Big Food has for too long been peddling countless forms of voodoo nutrition so it can lift billions of euros from the innocent, ill-informed pockets of 500 million gullible western European consumers (hell let’s include the kids too – health claims are for everybody!). It’s a righteous thing that EFSA has ridden into health claims town on a big, shiny scientific horse of uber-logic carrying a huge health claims bashing, anti-fun jousting stick? Party’s over folks. Oh no – not EFSA scientists! Boooooooooooooooo! Quick close the door – maybe they’ll go away.“

Ravintosisältötietous puhuttaa jälleen

Ruokien ravintosisältötietouden hyödyntäminen markkinointikeinona, sen avoin esittäminen ja tarkentuminen ovat eräitä kaupan kasvavista ilmiöistä. Altistus on laaja, sillä on arvioitu että esimerkiksi USA:ssa jo kolmasosa kaloreista nautitaan kodin ulkopuolella. Lisäksi kuluttajien on ollut vaikea hahmottaa ulkona nauttimiensa aterioiden ja välipalojen ravitsemuksellista sisältöä ja merkitystä. Päivittäistavarakaupan sekä Food service –alan eli ruokapalvelujen ruokien koostumustiedot ovatkin jälleen tapetilla tuoreessa tutimuksessa.

Ravintosisältötiedot lain mukaisia, mutta ilmoitettuja suurempia
Tuftsin Yliopiston tutkimuksessa analysoitujen n. 40 näytteen perusteella USA:n pikaruokaravintoloiden annokset sisälsivät 18 % ilmoitettua enemmän kaloreja. Päivittäistavarakaupan voimakkaasti kasvaneessa alatuoteryhmässä, pakasteaterioissa kalorimäärä ylittyi 8 % ilmoitetusta. Poikkeama oli ikävä siinäkin mielessä, että tutkimukseen valittiin juuri vähäenergisiksi markkinoituja, ruokamenujen ”kevyimpiä” vaihtoehtoja (alle 500 kcal/annos). Tutkimus on samassa linjassa aiemmin raportoimieni tutkimusten kanssa, joiden perusteella ulkona syötävien ruokien kalorisisältöilmoittelussa voi olla merkittäviäkin puutteita. Toisaalta tarjottavien aterioiden koko on kasvanut merkittävästi tuotteiden perustamisajoista. Lisäksi tutkimuksessa viisi ravintolaa tarjosi pääaterian ostajalle ilmaisen lisukkeen, joista karttui lisäenergiaa keskimäärin n. 500 kcal. Kaikissa tapauksissa ilmainen lisuke toi enemmän kaloreita ateriaan kuin valittu kevyt pääruoka (ka. n. 400 kcal), joten ravitsemuksellisesta näkökulmasta osassa ”terveysmenuja” oli petraamisen varaa.

Pakkausmerkinnät kiinnostavat, mutta painonhallintavaikutukset epäselviä
Esittelin aiemmin tutkimuksia, joiden perusteella on vaikea sanoa, mikä merkitys tarkentuvalla koostumustietojen esittämisellä on kuluttajan valintaan ja energianottoon. Kaloritietouden esittämisellä on ollut vaikutusta lähinnä nuorten, koulutettujen naisten ostoksiin Food Service –ketjuissa, mutta kokonaisuudessaan tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Vaatimus elintarvikkeiden ja annosten koostumustietojen esittämisestä ja niiden tarkentuminen kuitenkin ohjaa ruokapalvelujen tuottajat ja tuotevalmistajat pohtimaan tuotteidensa ravitsemuksellista arvoa syvemmin. Kasvavat vaatimukset esittää tarkempaa koostumustietoa ohjaavat elintarvikeyritykset siistimään tuotteidensa terveysprofiilia.

Kansanterveysvaikuttajat kiirehtivät tutkimustietouden edelle
Kasvanut kiinnostus ravintosisältötietoja kohtaan on loistava esimerkki käytännön toimenpiteistä, joissa usko toimenpiteiden vaikutuksista ylipainoepidemiaan nojaa pitkälti kokemusperäiseen ja tapauskohtaiseen aineistoon. Taikatemppuja ylipaino-ongelman ratkaisemiseksi ei ole, mutta ongelmia pitäisi usein pystyä ratkomaan jopa tiuhempaan kuin mitä tutkimuskenttä tuloksia tuottaa. Tämä tiivistyykin eräässä JAMA:n aihetta käsitelleessä asiantuntijalausunnossa mielestäni loistavasti:

“For some of the most important public health problems today, society does not have the luxury to await scientific certainty. Rather, the decision to act must be made by carefully analyzing plausibility, available scientific evidence, cost/ benefit ratio, and ancillary social considerations. For restaurant calorie labeling regulation, there is clear rationale for action, despite the gaps in scientific knowledge. Ongoing efforts to examine the public health effect of this action are warranted, through high-quality experimental research now, and quasi-experimental or observational studies as laws and regulations are implemented”

Tyydyttyneiden rasvojen sydänterveysriski kyseenalaistettiin

Arvostettu American Journal of Clinical Nutrition julkaisi verkkojulkaisussaan uuden tyydyttyneiden rasvojen sydäntautiriskiä tarkastelleen meta-analyysin. Metakatsausta laatimassa olivat mm. eräs maailman johtava lipidimetabolian asiantuntija Ronald Krauss (mm. USA:n sydänliiton ravitsemuskomitean perustaja) sekä maineikkaan Harvardin yliopiston ravitsemusepidemiologi Frank Hu. Meta-analyysiin valikoitiin epidemiologisista tutkimuksista laadulliset kriteerit täyttäviä tutkimuksia, joihin sisältyi lähes 350 000 koehenkilöä 5-23 vuoden seurantajaksoilta. Meta-analyysissä huomioitiin lukuisia laadullisia tekijöitä kuten mm. yksilöiden energiansaanti sekä tutkimusmetodit, joilla ruoan käyttöä ja sitä kautta ravintoaineiden ja energian saantia oli raportoitu.

Tyydyttyneiden rasvojen saanti ei yhteydessä riskiin
Tyydyttyneiden rasvojen yhteyttä sairastumisriskiin ilmaistiin tyypillisten riskisuhteiden avulla. Ne kertovat sairauksen todennäköisyydestä haittatekijälle altistuneessa väestössä suhteessa altistumattoman väestön vastaavaan todennäköisyyteen. Meta-analyysissä tyydyttyneiden rasvojen saannilla ei ollut yhteyttä kasvaneeseen sydän- ja verisuonitautien tai sydänkohtauksen riskiin.

Riskisuhteen tulkintaan voidaan lyhyesti todeta, että riskisuhde 1,0 tarkoittaa, että vertailuryhmien välillä ei ole eroa, jolloin riskisuhteen ollen isompi kuin yksi, sairauksien todennäköisyys on (tässä tapauksessa tyydyttyneille rasvoille) altistuneessa väestössä suurempi kuin suhteessa altistumattoman väestön vastaava todennäköisyys.

Tyydyttyneiden rasvojen riskisuhteet poikkeuksetta pieniä
Tutkimuksessa tyydyttyneiden rasvojen saannin riskisuhteet olivat 1,07 (95 % CI: 0,96, 1,19; P=0,22) sepelvaltimotaudille, 0,81 (95 % CI: 0,62, 1,05; P = 0,11) sydänkohtaustapauksille, ja 1,00 (9 5 % CI: 0,89, 1,11; P = 0,95) sydäntaudeille mukaanlukien sydänkohtaukset. Ikä, sukupuoli, otoskoko, seurannan kesto ja lääkitys eivät selittäneet tuloksia. Meta-analyysin yhdelläkään yksittäisellä tutkimuksella ei ollut poikkeavan suurta vaikutusta riskisuhteisiin, eli yksittäiset tutkimukset poikkesivat lopputuloksista vähäisesti. Meta-analyysin yksittäisten tutkimusten riskisuhteet voit tsekata tästä.

Epidemiologiasta käytäntöön: kokonaisuuksien hallintaa
Tutkijat ovat varovaisia rasvahypoteeseissaan, sillä yleisesti tutkimusten laatu vaihtelee huomattavasti. Epidemiologiset tutkimukset antavat muutoinkin lähinnä osviittaa ravinnon ja sairauksien monimutkaisista yhteyksistä. On vaikea arvioida maltillistenkin riskisuhteiden väestötason vaikutuksia. Lisäksi yksilöiden ruoan käytön ja ravinnonoton analysointi on ollut usein haasteellista. Kokonaisuudessaan rasvateorioiden tulkinta on haastavaa, koska puhumme monimuuttujamalleista joissa sekä ravintoaineiden keskinäisillä suhteilla että absoluuttisella saannilla voi olla erilaisia vaikutuksia riskisuhteisiin. Käytännössä puhutaan ravintoaineiden laadusta.

Ravintoaineyhdistelmät ja ravinnon kokonaislaatu avainasemassa
Esitellyssä meta-analyysissä aineisto ei valitettavasti riittänyt rasvahappojen keskinäisten suhteiden tai ravintoainesuhteiden vaikutusten analysointiin. Mielestäni tämä tutkimus tai mikään aiempikaan laaja katsaus eivät anna viitteitä siitä, että ravinnon heikkolaatuisimpia hiilihydraatteja olisi suositeltavaa korvata tyydyttyneillä rasvoilla. Tyydyttyneet rasvat ovat mitä todennäköisemmin neutraalimpia kuin arvasimmekaan. Aiemman yhdistetyn analyysin perusteella on kuitenkin oletettu, että terveyden kannalta rasvojen saannissa suotuisinta lienee tyydyttymättömien rasvojen suurempi saanti suhteessa tyydyttyneisiin rasvoihin – yksittäisen rasvahappoperheen demonisoinnin sijaan. Kun tästä demonisoinnista on jo päästy yli, syytä olisi tutkia mahdollisimman monipuolisesti, miten riskit muuttuvat erilaisilla rasvahappokoostumuksilla ja ravintoaineyhdistelmillä. Käytännössä puhumme tällöin hiililihydraattien ja rasvojen keskinäisistä suhteista ja laadusta.

Vähärasvaisen ja runsashiilihydraattisen ruokavalion kyseenalaistamista
Uusimmat tutkimukset myös sivistävät meitä pohtimalla vähärasvaisen ja runsashiilihydraattisen ruokavalion epäedullisiakin vaikutuksia. Teoriat vaativat kuitenkin lisätutkimuksia, mutta kuten rasvahappoja väitöstutkimuksessaan tarkastellut FT Saska Tuomasjukka (Erikoislääkäri, 4/2008) toteaa;

"Lisätutkimuksia odottaessa on hyvä huomata, että paradigman muutos on jo tulossa. Tutkimusmenetelmien tarkentuessa on ilmeistä, että yhä useammin saamme kuulla rasvan olevan joissakin tapauksissa hiilihydraatteja terveellisempi vaihtoehto"