Mainiota Itämeren ruokavaliotamme brändätään jälleen salonkikelpoiseksi, tällä kertaa Diabetesliiton, Sydänliiton ja Itä-Suomen yliopiston julkaisemassa “Itämeren ruokavalio” -kampanjassaan. Kampanjan suosituksen sisältöä ja luonnetta ehti ansiokkaasti jo analysoida blogissaan tohtori Saska Tuomasjukka.
On sitten kyse klassisten musteläiskätestien kaltaisesta tulkinnan persoonallisista piirteistä, näytää tärkkelyspitoisten raaka-aineiden asema esityksen visuaalisessa kuvassa huomattavasti Valtion ravitsemusneuvottelukunnan virallisia suosituksia vähäisemmältä.
Kampanjassa mukana ollut ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen ehti tosin jo vähätellä kuvan tärkkelyspitoisten raaka-aineiden visuaalisesti pienempää roolia. Loistavaa, että asiantuntijat jalkautuvat some'en yhä aktiivisemmin!
Kuvittelen, siis olen. Lipsunko sitten tässä kuvatulkinnassa Christopher Nolanin Inception –elokuvan kaltaiseen monitulkintaiseen haaveiden ja unien maailmaan, mutta minun silmissäni kuvasta on helppo omaksua kotimaisten superfoodien eli kasvisten vankka voima.
Leivän rooli kuvassa taas vaikuttaa kuvassa yhtä vähäiseltä, tai suurelta, kuin minkä tahansa muunkin ruoka-aineen. Toisin kuin ”alkuperäisessä” kuvassa. Leipä ja peruna mahtuvat kyllä mainiosti mukaan, mutta Itämeren ruokapyramidissa ne on nostettu askelta korkeammalle.
Onhan suorastaan huvittavaa, että voimassa olevan ruokapyramidin perustaa eivät muodosta kasvikunnan tuotteet, vaan ne hymyilevät vasta toisen tason lokerosta.
Hetki vakavamielisemmin: suositus ei tuo dramaattisia sisällöllisiä eroja aiempiin. Huomio siirtyykin ravitsemusviestintään: sen tyylin ja tehokeinoihin.
Toivottavasti mainio Itämeren ruokavalion esiinnosto ei kuitenkaan huku keskusteluun tästä kuvan visuaalisesta yksityiskohdasta.
Mitä sinä näet kuvassa ja suosituksen sisällössä? Eikö olisi aika nostaa Itämeren ruokavalio arvoiseensa asemaan?
Näen kyllä viestintä-/kielitieteiden alan ihmisenä samoin kuin sinä eli kasvisten osuus on tässä selvästi suurempi kuin aiemmin ja hiilihydraattien pienempi. Hieman hämmästyttää muuten, mitä korvapuustit kuvassa ovat tehneet - ei kai niitä kukaan ravitsemuksellisista syistä syö?
VastaaPoistaSinänsä kuva on esitetty aika erikoisesti. Siitä tulee vaikutelma, että yläosa ei ole oikeastaan tärkeä, kun siitä ei oikein saa selvääkään. Sieltä erottuvat kala, öljypullo ja makkara, mutta muiden ruoka-aineiden kohdalla joutuukin jo miettimään, mistä on kyse.
Aivan P.P! Vaikka omakin näkökulma ravitsemukseen lienee salliva ja rento, kieltämättä hieman hirvittää tuo kulahtaneen voimassa olevan suosituksen alin lokero kaikkine pöperöineen. Jotka tietysti tasapainoiseen ruokavalioon mainiosti mahtuvat.
VastaaPoistaMitä taas tulee herkkujen positioon ruokasuosituksissa niin näkisin kyllä että niihinkin on suosituksissa ehdottomasti otettava kantaa, ja on voitava viestiä niidenkin sopivan luontaisena osana monipuoliseen ruokavalioon. Itämeren kolmion vihertävä kasvispainotteisuus mahdollistaa useammankin pullan, siis. ;-)
Oikeassa olet kuvan visuaalisesta ilmeestä ja asettelusta. Ehkäpä tuo toimii paremmin sanallisten suositusten kylkiäisenä kuin yksinään? Aihetta ehdittiinkin ruotia tuolla Saskan blogissa perusteellisesti, kannattaa tsekata kommentit.
Hei Juuso & P.P.
VastaaPoistaErot kolmioissa ovat mielenkiintoisia. Koska kuvilla pyritään kuvaamaan ruokavalioita, ei noista kahdesta - valtion ravitsemusneuvottelukunta v. 2005 ja Itämeren ruokakolmio v. 2010 - voi syntyä energiaravintoaineiltaan samanlaista dieettiä.
Ei niin, että itse pitäisin makroravinteiden prosenttiosuuksia jotenkin tärkeänä, mutta kuitenkin kaikki ruokavaliot loppujen lopuksi aina arvioidaan sen perusteella, että mikä on hiilarin, proteiinin ja rasvan + vitamiinien ja mineraalien saanti suhteessa suosituksin.
Siksi kuvien ero kertoo jotain tärkeää. Joko aiempi ravitsemusneuvottelukunnan kuva oli virheellinen antaen liian suuren painoarvon viljatuotteille ja esim. perunalle, tai sitten suosituksiin uumoillaan tulevan muutoksia, joihin Itämeren kolmio jo sopeutuu.
Veikkaan jälkimmäistä.
Kiitos kommentistasi ja blogissa piipahtamisesta, Saska!
VastaaPoistaVaikka kuvasta tehty nosto lähti omaltakin osalta liikkeelle osin huumorilla maustettuna, ei mielestäni kuvan kertomaa uutta muotokieltä voi mitenkään väheksyä tai sivuttaa. Se kielii eittämättä kunniallisesta poistumistiestä, olivat laatijat sellaisen tarpeellisuudesta tai koko termistä edes tietoisia tai eivät. ;-)
Viittaat blogissasi että terveysvalistus näyttäisi usein tehoavan huonoimmin niihin ”heikko-osaisimpiin”, joiden ruokavaliossa olisi usein eniten parannettavaa, näin näyttäisi tosiaan olevan. Jos kuitenkin tarkoitus on myös heitä herätellä, niin mikä toimisi paremmin, nopeammin ja tehokkaammin kuin osuvasti laadittu visuaalinen aineisto?
Jotenkin itsekin suuntaisin mielelläni laajempaa keskustelua aiheesta erilaisten vaihtokauppojen vaikutusten ja huom. myös todennäköisyyksien pohdintaan. Pääsisimme kenties lähemmäksi suositusten käytännön vaikutuksia syömiskäyttäytymiseen. Jos kasvisten roolia lisätään, mitä jää pois? Luultavimmin tärkkelyspitoisia viljavalmisteita. Ja onko se hyväksi? Mitä luultavammin kyllä? Jos taas pyramidin kivijalka pidetään entisellään eli tärkkelyspitoisena, mitä jää syömättä? Luultavimmin kasviksia? Jos taas piilottelemme näkyviä mutta kaikin puolin terveyttä edistäviä tai neutraaleja rasvoja kolmion kärjessä, mitä silloin tulee tilalle? Mitä luultavemmin sekä tärkkelystä että piilorasvoja yhdistelmänä? No näitä onkin pohdittu jo paljon blogikommenteissasi, ja nää heitot onkin aihetta seuraaville selvää pässinlihaa. Ja osin tietty toteutuvat myös nykyisessä valistustyössä.
Jotenkin erilaisten vaihtokauppojen relevanssia pitäisi kuitenkin vielä tutkimuksin vahvistaa. Viime vuonnahan näihin saatiinkin tutkimusten saralta kivasti lisärohkaisua. Mutta ehkä kaipaisimme myös ripauksen enemmän kuluttajakäyttäytymistä painottavaa tutkimusta, jossa nähtäisiin minkälaiset vaihtokaupat ovat tyypillisimpiä, odotettuja, yllättäviä tai todennäköisimpiä. Ei pelkästään siis tietoa siitä, että mikä ravitsemusteko olisi optimaalisinta ihannetilassa.
Edellisestä on helppo lipsua ruoka-ainetasoisen viestinnän painottamiseen. Jos tyrkkäämme lautaselle vaikkapa kasviksia, pähkinää, kalaa, kasviöljyjä, niin jotakin epäedullisempaa jää taatusti syömättä. Olemme jopa saattaneet ahmia lohifileemme ja höyrytetyt kasviksemme ilman että energiaprosentit olis edes käyneet mielessämme.
Samaa mieltä siitäkin, etenkin alan valistustyötä tekevillä ne suositukset kuitenkin piileskelee siellä taustapiruna, jolloin toivoa sopisi että ne olisivat sekä sallivat että myös vastaisivat nykyistä käsitystä hyvästä syömisestä.
kts. kuva Usan uusien ravitsemussuositusten kannesta http://www.cnpp.usda.gov/Publications/DietaryGuidelines/2010/PolicyDoc/PolicyDoc.pdf Ruisleipä (tätä et todellakaan löydä Austin, Texas:sta kuin hakemalla ja silloinkin kauppa myy usein ei-oota), mustikka (löytyy kaupoista, mutta n. 100 marjaa maksaa $3) ja lohi (2 aikuista + 2 lasta annos maksaa kalatiskillä liki $20) --> eivät mainosta ihan perus amerikkalaisen ulottuvilla olevaa ruokaa
VastaaPoistaAivan loistava kommentti, M! Itsekin tarkastelin uusia suosituksia lähinnä retoriikan kannalta, koska oletetusti ne eivät tarjonneet sisällöllisesti mitään mullistavaa. Sinänsä oli jännä nähdä lähinnä Itämeren suuntaan viittaavat ruoka-aineet heti etusivulla. :D
VastaaPoistaMuillekin tiedoksi nämä Harvardin arvostetun ravitsemusasiantuntijaporukan näkemykset juuri julkaistuista suosituksista. Myös tossa kritiikki osuu ontuvaan viestintäpuoleen. Nämäkään suositukset eivät juurikaan anna askelmerkkejä kohti parempaa syömistä, vaan merkittävä osa suosituksista on nähty lähinnä alan ihmisten jargoniksi.
Kotimaassammekin käyty keskustelu ruoka-ainetason suositusten aiempaa suuremmasta painottamisesta ja sen hyödyistä nousee väistämättä tässäkin esiin.
http://www.health.harvard.edu/blog/new-dietary-guidelines-offer-little-new-guidance/