Lähiruoan edistämiseksi Euroopalle yhteinen lähiruokalogo?

Suomalaisten elämänlaatu paranee, kun niin kansalaiset kuin yhteiskuntakin suosivat lähi- ja pientuotantoruokaa sekä elävät vuodenaikojen mukaan. Näin valisti meitä taannoin maabrändityöryhmämme. Vaan missä piileksivät lähi- ja pientuottajamme elintarvikkeet, kyselevät monet kaupoissa. Ongelma on Euroopan yhteinen: lähiruoan saatavuus ja tunnistettavuus eivät ole huipussaan. Mikäli haluamme kuluttajien suosivan yhä enemmän lähiruokaa, on lähiruoan valinta ja saatavuus mahdollistettava paremmin. Tähän tavoitteeseen iskettiin tammikuussa 2011 Euroopan unionissa, kun päivänvalon näki aloite Euroopalle yhteisestä lähiruokalogosta.

EU:lla voisi olla tärkeä rooli yhteisissä ruokatavoitteissamme
Lähiruokalogon tavoitteena olisi auttaa kuluttajia tunnistamaan lähiruoan kaupan valikoimissa, ja toisaalta edistämään lähiruoan pääsyä laajemmille kuluttajamarkkinoille. Eräs hollantilainen poliitikko kommentoi lähiruokauutisessa paikallisuuden olevan aliedustettuna Euroopan ruokatuotannossa:

"Around 80 per cent of world food production is sold locally, but in Europe that figure is just 20 per cent because of the focus on large-scale, industrialised food production. Systems that would improve the negotiating powers of farmers, such as short distribution circuits, are seen as welcome."

Lähiruokalogosta on kaavailtu vapaaehtoista ikonia, jota voisi käyttää ruoasta joka on tuotettu noin 50 kilometrin säteellä sen myyntipaikasta. Käytäntö ei olisi kuitenkaan aivan ongelmatonta, eikä lähiruoan määrittelyn haasteitakaan ole vielä aloitteessa ratkaistu:

"Agreements may be forged between producers and local supermarkets, including branches of national chains, but produce identified by the local label could not be distributed via retailers’ national buying departments. This means that if a producer was selling both locally and nationally they would need to use two sets of packaging.

The opinion also calls for a definition of ‘local food products’ and ‘local food systems’. The distance from production to consumption is a crucial point, with 30 to 50 km mooted as an appropriate maximum. There would need to be flexibility, however, as in some parts of Europe, such as mountainous regions, producers will find few consumers within a 50km radius."

EU:lla on ollut osin aktiivinen rooli vastaavien hankkeiden edistämisessä. Jo viime vuonna voimaan astui EU-alueen yhteinen luomulogo, joka yhdistää kaikki alueemme luomutuotantokriteerit täyttävät elintarvikkeet.


Lähiruokaa, ai siis mitä?
Jopa elintarvikeketjun sisällä on epäselvyyksiä siitä, mikä on lähiruokaa, ja minkälaista ruokaa voisi jatkossa lähiruoaksi kutsua. Kuten kulutussosiologi Riitta Nieminen-Sundell kirjoittaa:

"Lähiruoan konsepti on ongelmallinen; ihmiset eivät tunne sitä. Toki itse sana on tuttu - ruoka tuotetaan lähellä. Tosin kuluttaja saattaa myös ajatella, että kaikki lähikaupasta saatava on lähiruokaa. Lähiruoan myös oletetaan olevan puhdasta ja terveellistä. Sen merkitys alueen omalle taloudelle on myös tiedossa, joskaan paikallistalouden tukeminen ei ohita makua ja hintaa valintaperusteena. Myös ekologisuus liittyy lähiruoan mielikuvaan."

Lähiruoalle ei ole yhtä jaettua käsitettä. Lähiruokatyöryhmän mukaan lähiruoka on
”ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä”. Aidoimmillaan se ei ole synonyymi kotimaisuudelle.

Suomen Elintarviketeollisuus ry puolestaan määrittelee lähiruoan laveammin ”Suomessa tuotetuksi ruoaksi”.

Kuluttajatutkimuskeskuksen tekemät tutkimukset kuluttajien lähiruokamielikuvista ovat rajanneet lähiruoan aluetta edelleen. Tutkimuksissa haastateltujen kuluttajien mielestä lähiruoan määritelmään sopii hyvin väittämä: ”Lähiruoka on tuotettu Suomessa enintään 100 km:n säteellä sen ostopaikasta”.

Kysyttäessä kuluttajalta lähiruoka on siis useimmiten paikallista lähialueen ruokaa.

Kun lähiruoka herättää kysymyksiä, oma suosikkini on lätkäistä käteen Deloitten Sitralle toteuttama selvitys. Se avaa käsityksiämme lähiruoan olemuksesta, markkinassa piilevästä potentiaalista ja sen pullonkauloista.

Lähiruoka tuotava lautasillemme
Lähiruoka kaipaa yleistyäkseen käytännön toimia. Yksi tällainen on ollut koulujen lähiruokaviikko, joka tosin on jäänyt varsin vähälle keskustelulle. Viimeksi lähiruoka oli medioissa, kun kulttuuripääkaupunki Turun kerrottiin panostavan lähiruokaan. Kulttuuripääkaupungin Turun yksi hankkeista on lähiruoka. Hanketta varten on tehty logo, joka symbolisoi, että ravintolan raaka-aineista 80 prosenttia on lähellä tuotettua.

Vaikka kansalliset tai kansainväliset standardit puuttuvat, ovat jotkut paikalliset toimijat tukeneet lähituotantoa proaktiivisesti. Esimerkiksi nilsiäläinen K-supermarket -kauppa otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön lähiruoasta kertovan hyllynpäätymerkin vuonna 2010.

Tuttua ja helppoa. Sitä lähiruoankin tulisi menestyäkseen olla. Tuskin koskaan aikaisemmin kulutusilmapiiri on ollut lähiruoalle yhtä suotuisa. Lähiruokaan yhdistyy mielikuvia puhtaammasta ja paremmasta, aikamme trendeistä.

Lähiruokalogo ei olisi tae lähiruoan päätymisestä laajaan jakeluun. Pieni ele parempaan tunnettuuteen se voisi kuitenkin olla. Olisiko aika auttaa kuluttajaa löytämään lähiruokansa?