Vuoden 2011 alusta asteittain voimaan astunutta makeisveroa on kritisoitu syystä. Jokainen ruokaketjussa toimiva ja sitä seuraava tunnistaa, että makeisveron valmistelu on laiminlyöty rankalla kädellä, ja vero on toimeenpantu valtiontaloudellisin perustein. Kaiken lisäksi se asettaa elintarvikevalmistajat epätasa-arvoiseen asemaan.Ruoan verokeskustelussa seuraava debaatti on sokerivero. Uuden poikkitieteellisen kotimaisen tutkimuksen mallinnusten perusteella sokerin verottaminen vähentäisi tuntuvasti sokeripitoisten tuotteiden kysyntää ja alv-alennus kasviksille, hedelmille ja kalalle lisäisi niiden kulutusta. Tutkijat lupailevat merkittäviä kysyntämuutoksia juuri pienituloisille.
Muutoksia kaivataan
Debaatti sokeriverosta osuu laajempaan Euroopassa käytyyn keskusteluun elintarvikkeiden kuluttajahinnoista. Eri puolilta Eurooppaa kantautuu huolestuttavia viestejä esimerkiksi kasvisten hinnannousun vaikutuksista kuluttajien asenteisiin ja sitä kautta kulutukseen. Terveyttä edistävien elintarvikkeiden hinnan nousu on tunnistettu kaikissa ikä- ja tuloluokissa. Etenkin pienituloisimmat pohtivat, kuinka heillä on jatkossa varaa suosia kasvikunnan tuotteita.
Makeisverolle sokerivero olisi eittämättä parannus. Lisäksi se parhaimmillaan säätäisi elintarviketuoteryhmien keskinäistä hintasuhdetta ravitsemuksellisesti mielekkäämmäksi.
Jotta tehokeinolla olisi käytännön vaikutuksia, tarvittaneenkin useita samanaikaisia muutoksia. Hintakeskeisessä elintarvikeketjussamme hinta on lähtökohtaisesti hyvä kulutuksen ohjaaja, uskotaan. Mahdolliset vaikutukset kulutukseen riippuvat täysin siitä, miten vero toteutettaisiin. Aika näyttää, kuinka voimakkaasti veroilla onnistutaan ohjaamaan viettejä.
Ruoan ALV-alennusten kykyä ohjata ruoan kulutusta on helppo problematisoida. Mitkä ovat sinun näkemyksesi sokeriveroon littyvistä haasteista? Listasin itse muutaman.
Arvonlisäveron ongelmallisuus
Onko arvonlisävero lähtökohtaisesti tasavero, joka iskee voimakkaimmin juuri pienituloisiin, debatoivat poliitikot. Tiedämme, että merkittävän osan mainituista kaloista ja vihanneksista kuluttavat terveystietoiset kuluttajat, kun taas sokeritaakka kasaantuu usein sekä pienituloisten että ruokavalinnoiltaan huolettomimpien harteille.
Usein kun välttämättömyyshyödykkeiden verotusta kevennetään, köyhimpien saama hyöty jää sitä pienemmäksi, mitä enemmän parempituloiset kuluttavat tätä hyödykettä, ja mitä pienempi on köyhien saama osuus kaikista tuloista.
Myös siteeratussa tutkimuksessa euromääräiset vaikutukset olivat suurimpia suurituloisten keskuudessa. Kaikkiin elintarvikemenoihin suhteutettuna erityisesti kalan, hedelmien ja kasvisten ALV:n alentaminen hyödyttäisi suhteellisesti eniten suurituloisia ja korkeasti koulutettuja, vaikka erot eivät ole kovin suuria.
Vähän tietoa verohelpotusten vaikutuksista
Terveystoimijoiden tuottaman tutkimuksen kaltaista tietoutta vaikuttaa kulutukseen verotuksellisin keinoin on vielä suhteellisen vähän. Mikäli vain sokeria verotettaisiin, yhä suurempi osa pienituloisimpien ruokailijoiden rahoista saattaisi kulua sokeripitoisten tuotteiden ostamiseen, jos kasvisten, hedelmien ja kalan verotus säilyisi ennallaan, eikä kulutusmuutos realisoituisi.
Esimerkiksi tutkimuksessa referoidun tanskalaistutkimuksen mukaan terveyttä edistäviin elintarvikkeisiin kohdistuvien verohelpotusten suorat vaikutukset ovat toivotun suuntaisia, mutta hinnanmuutosten tulo- ja substituutiovaikutusten vuoksi osa terveellisen ruoan verohelpotuksista korvautuu muun elintarvikekysynnän lisääntymisenä.
Veron laajuus ja voimakkuusaste
Havainnot kertovat, että maltilliset veronalennukset ohjaavat kysyntää vähän, tai eivät lainkaan. Esimerkiki Tanskassa ja Norjassa vastaavat verot ovat kaksin-kolminkertaisia. Verokeinojen kohdentamisen tekee haasteelliseksi myös se, että elintarvikkeiden hintajousto vaihtelee tuoteryhmittäin. Samansuuruiset verohelpotukset eivät tuottane samansuuruisia kysyntähyötyjä. Myös jenkkien virvoitusjuomaverosta on vastaavia mallinnustuloksia.
Voimakkaampikaan vero ei näissä tarkasteluissa ole juuri tuottanut merkittäviä terveysmuutoksia, ja pienituloisimmatkin ovat väistäneet veron kiristymisen mm. suosimalla aiempia vastaavia, mutta edullisempia verrokkituotteita.
Oikeudenmukainen verotus
Myös sokerivero vaatii äärimmäistä ravitsemusasiantuntijuutta yhdistettynä tuoteryhmäosaamiseen toteutuakseen ravitsemuksellisesti merkittävänä. Perusedellytyksenä olisi myös eintarviketeollisuuden vaatiman oikeudenmukaisuuden ja terveystavoitteiden yhdistäminen kiistatta.
Verotus tarjonnan ohjaajana
Mikäli sokeria verotetaan rankemmin, miten hemmottelutuotteiden valmistajien tuotekehityspanostukset asemoidaan? Näemmekö markkinoilla entistä enemmän kevyt- ja muita muokattuja tuotteita, joissa sokeri on korvattu esimerkiksi intensiivimakeutusaineilla ja sokeria korvaavilla bulkkiaineilla?
Käsitykset veromuutosten vaikutuksista kuluttajahintoihin vaihtelevat
Epäselvää on, missä määrin arvonlisäveroon tehdyt helpotukset siirtyvät kuluttajahintoihin. Vaikutukset kuluttajahintoihin riippuvat verohelpotuksen suuruudesta. Yleisesti uskottu lainalaisuus on, että vain pienet veroalennukset siirretään melko suoraan kuluttajahintoihin, koska tuotantoa voidaan lisätä kysynnän oletetusti kasvaessa. Vaikka alv-kannan alennus alentaisikin kuluttajahintoja, lienevät vaikutukset epäsymmetrisiä.
Substituuttiajattelu
On vaikea nähdä, että sokeripitoisten elintarvikkeiden verotus yksinään lisäisi terveyttä edistävien valintojen tekemistä. Substituuttiajattelun mukaan ruokailija valitsee kuhunkin syömistilanteesen omiin arvotuksiinsa parhaiten sopivia ruokaratkaisuja. Jos vähäarvoisempien välipalatuotteiden kysyntää halutaan pienentää, olisi vaihtoehtoisten ruokaratkaisujen oltava huokuttelevampia.
Summa summarum: terveystekoja vaivattomammin
Kaikki me varmasti toivomme, että terveyttä edistävien ruokavalintojen tekemistä voitaisiin kaikin tavoin helpottaa. Kotimainen poikkitieteellinen tutkimus oli sarjassaan ensimmäisiä, ja se oli Pohjoismaissakin työnä uraauurtava. Tutkimus kannattaa käydä läpi ajatuksella, sillä se sekä herättää optimistisia toiveita veroteknisistä keinoista ohjata kulutusta, että toisaalta alleviivaa juuri vastaavien toimenpiteiden haasteellisuutta ohjauskeinoina.
Miten sinä näet sokeriveron?
Huomaa, että sinä Juuso teet näiden asioiden kanssa työtä, meikäläisen oli vaikea pysyä perässä :-) Intuitiivisesti ajattelen niin, että terveellisten elintarvikkeiden verotuksen helpottaminen olisi vähintään yhtä viisasta kuin sokeriveron kiristys. Mutta muutokset pitäisi olla niin isoja, että ne paitsi tuntuvat yksilöistä isolta, niistä nousisi kunnon mediakohina. Silloin viesti menisi kunnolla läpi eikä tulisi ohitetuksi olan kohautuksella.
VastaaPoistaUskoisin Reijo että merkittävä osa terveystoimijoista allekirjoittaa pähkinänkuoressa kuvaamasi muutosdynamiikan. Tällä tekstillä maalailin laveaa kuvaa verotuksellisten keinojen suhteesta kulutuksen ohjaamiseen: aivan yksioikoinen se suhde ei ole.
VastaaPoistaTuolla kentällähän usein kuulee näkemyksiä joissa ns. hemmottelutuotteiden verotusta ollaan valmiita kiristämään rankemmallakin kädellä. Mutta entäpä jos nämä toimet kohdistuvatkin ensisijaisesti juuri vähäosaisiin, ja jäävät tyypillisissä muodoissaan voimakkaampinakin verotuksina lähinnä kosmetiikaksi. Eli vaikka viesti "menisi läpi", on mielestäni ainakin alkuvaiheessa osin kyseenalaista, ketkä muutoksesta eniten hyötyisivät.
Uskoisin että tiettyä rohkeutta tämäkin kokeilu vaatisi. Tästä näppiksen ääreltä kun on niin helppo teoretisoida. :D Tarkoitan, että jopa nykyiset kirjallisuuskatsaukset aiheesta ja käytännön pilotit (esim. soda tax) jättävät mielestäni kysymysmerkkejä verokeinojen todellisista vaikutuksista kulutusdynamiikkaan, mutta ajan myötä viranomaiset&terveystoimijat voisivat oppimisen kautta saada tästä yhden apuvälineen kansanterveystyöhön.
Hyvä yhteenveto. Aika hämmentävää muuten että elintarvikkeiden hintamuutosten kysyntäjoustojen ja terveysvaikutusten yhdistäminen samaan tutkimukseen on kansainvälisesti uraauurtavaa poikkitieteelistä tutkimusta (niinkuin tämän on uutisoitu olevan).
VastaaPoistaEhkä ekonomistien ja terveystieteilijöiden olisi aika alkaa pitää useamminkin yhteisiä kahvitaukoja. Sieltähän voisi löytyä vaikka mitä mielenkiintoisia yhdistelimiä.
Siinähän olisi LingLingille työsarkaa ja uraa :-) Todellakin tällaista tarvittaisiin. Raha se on mikä päättäjien päät käntää. Lääkepuolella tähän herättiin n. 10 vuotta sitten, ehkäpä ravitsemustieteessä olisi aika ottaa myös iso askel eteenpäin. Kuopiossa ainakin opiskellaan terveystaloustiedettä, en tiedä onko siellä ravitsemus osana laskelmia vai keskitytäänkö toimenpiteisiin, lääkkeisiin, laittaisiin ja "oven aukaisuihin".
VastaaPoistaJuuso, hyvin olet eri kannoilta pohtinut asiaa, ja myös minä olen päätynyt aika samanlaisiin ajatuksiin.
VastaaPoistaOlen verotuksellisen ohjauksen kannalla. Siinä on tärkeää yhdistää sekä terveysnäkökohdat että oikeudenmukaisuus (reiluus pienituloisia kohtaan). Siksi sokerivero yhdistettynä vihannesten, hedelmien ja marjojen ALV:n alentamiseen olisi paras keino.
Sokeriveron täytyisi mielestäni käsittää myös keinomakeutusaineet (ksylitolia ja steviaa lukuunnottamatta), koska ei ole toivottavaa, että sokeroiduista limsoista siirryttäisiin kevytlimsoihin. Jättäisin myös tumman suklaan veron ulkopuolelle sen hyödyllisten terveysvaikutusten vuoksi.
Kiitos kommenteista kaikille! Ling&Ling ja Reijo: Aivan. Onhan Helsingin yliopistollakin taloustieteiden laitos aivan elintarviketutkimuksen yhteydessä, mutta tuo aktivisuus kohdistuu lähinnä ruokaan kuluttajuutena. Kansanterveystiede ja terveystaloustiede eivät harmiksemme myöskään usein tunnu olevan mediaseksikkäimpiä aiheita. :D
VastaaPoistaJuhana, minusta keskusteluun pitäisi tuoda enenevissä määrin juuri tuota oikeudenmukaisuusnäkökulmaa.
Tavararyhmähallinnan/määrittelytyön näkökulmasta sokeriverotus on melkoinen savotta. Maassamme on tietääkseni harvoja toimijoita joilla on laajaa ravitsemusosaamista yhdistettynä spesifiin tuntemukseen elintarvikemarkkinoistamme. Eri toimijoiden yhteistyössä tuo markkinoiden logiikka ja tarjonta on toki varmasti määriteltävissä sokeriveroksi. Uskoisin kuitenkin että esimerkiksi jo mainitsemistasi keinomakeutusaineista syntyisi melkoinen vääntö. Olen myös epäileväinen, syntyykö vääntöjä, vai läimäistäänkö nämä käytäntöön puolivillaisina kuten makeisvero.
Mitä syvemmälle asiaa itse mietin, sitä skeptisemmäksi sokeriveron osalta tulen. Tuotteiden sokeripitoisuus yksinomaan ei toimi ohjauskeinona kuten hyvin havainnollistat, poikkeukset vahvistavat säännön. Sokeripitoisuuteenkin on toki säädettävissä ihan toimiviakin raja-arvoja, mutta tuossa olisikin jo mentävä tuoteryhmien kaikille eri tasoille.