Luonnollista ruokaa – ruokatrendien laajempi viitekehys

Tällä hetkellä yleisimmät kysymykset ruokakäyttäytymisestä tuntuvat tavalla tai toisella liittyvän ruokailijoiden tarpeeseen suosia entistä luonnollisempia ja aidompia makuja. Osaksi ilmiötä lukeutuvat myös superfoodit, vaikka niiden kaupallinen merkitys on vielä suorastaan marginaalinen. Luonnollisuudesta on lausuttu jo useampia ajatuksia, mutta lausutaan nyt vielä muutama ilmiötä taustoittava sananparsi. Miksi luonnollisuudesta tuli niin kysytty ja puhuttu ilmiö ruokaketjussa?

Trendit ovat elintarvikkeissa ilmiöitä, jotka kuvaavat suuria kuluttajajoukkoja yhdistävää ruokakäyttäytymistä. Ostamme sitä, mitä arvostamme. Tyypillistä ruokatrendeillekin on ilmiöiden vastavoimaisuus: voimakkaista trendeistä kumpuaa lähes poikkeuksetta alkuun vaimeampia vastavoimia, jotka voimistuvat niitä hallitsevasta vastatrendistä.

Syömiskäyttäytymisessä voi ja usein vallitseekin samanaikaisesti hyvin erilaisia ilmiöitä, joiden arvostukset vaihtelevat kulluttajittain. Tällaisia ovat esimerkiksi laadukkaampien ja taloudellisten, kotimaisten ja globaalien, ja helppojen einesten ja luonnollisempien ruoanlaittotuotteiden samanaikaisesti kasvava kysyntä.

Esimerkiksi superfood-ilmiö asettuu laajemmin luonnollisuuden trendiin, joka kuvaa kuluttajien tarvetta suosia luonnollisempia ja puhtaampia tuotteita, joiden alkuperäkin on usein hyvin tiedossa. Lisäarvoa luonnollisuudelle on, jos tuotteella on jokin kiinnostava ja puhutteleva tarina. Emme voi myöskään väheksyä vaihtelunhalua ja eksotiikkaa, joita uusyhteisölliset ruokakulttuurit usein edustavat.

Luonnollisuuden kysyntä on kasvanut valtavaksi. Esimerkiksi vuonna 2008 luonnollisuuteen viittaaminen oli suosituin väittämä elintarvikkeissa. Suomalaisiakin haastatellessa elintarvikkeiden turvallisuus ja puhtaus on arvostettu hyvin korkealle. Meillä on siis jo lähtökohtaisesti kulttuuri, joka suosii tämän kaltaisia, tai tällaisina viestittyjä tuotteita.

Näkökulmat ruokaan pirstaloituvat: Ravitsemuksessa tai elintarviketurvallisuudessa sinänsä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia, mutta näkökulmat niihin muuttuvat. Kuluttajien epäluulo esimerkiksi lisä- ja väriaineita kohtaan vauhdittaa useimpien puhtaammaksi miellettyjen raaka-aineiden kysyntää.

Taustalla on tietysti myös joitakin elintarviketurvallisuuskohuja sekä eettisiä ja ekologisia kysymyksiä. Kun elintarviketarjonnassakin on korostettu luonnollisempia tuotteita, ja media näistä asioista mielellään kohujen kautta keskustelee, on ilmiö vahvistunut entisestään.

Yhtenä haasteena on, ettei luonnollisuudelle ole elintarvikkeissa mitään määritelmää. Osassa tuotteissa luonnollisuus onkin lähinnä vahva imagollinen tekijä. Tämä ylläpitää myös positiivisia uskomuksia luonnollisemmiksi miellettyihin tuotteisiin, mikä varmasti osaltaan selittää superfood-ilmiönkin nopeaa vahvistumista. Ollaan aiempaa vastaanottavaisempia tunnepohjaisille viesteille, joita ei tarvitse erikseen tieteellisesti testata.

Lisäksi luonnollisuuden arvostus elintarvikkeissa tuntuu olevan vahvimmillaan silloin kun trendiin onnistutaan liittämään hyötyjä myös terveydellisyydestä. Niinpä luontaisesti terveyttä edistävät ja puhtaat ruoat kasvattavat suosiotaan.

Keskeisiä taustatekijöitä luonnollisemman ruoan kysynnän kasvulle:

Ruokakulttuurissamme on korostunut helppous, hinta ja usko teknologiaan
Meillä on vuosikymmenten historia ruokakulttuurista, jossa ostoissamme ovat korostuneet helppous ja hinta. Suomalaisten elintarvikemenojen osuus kokonaiskulutuksesta on pienentynyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana.

Vaikka elintarvikemenojen osuus kokonaiskulutuksesta on supistunut, rahaa ruokaan ja juomaan käytetään aiempaa enemmän. Lisäksi tuloista suurempi osa jää nykyään vapaa-ajan kulutukseen. Perustarpeiden osuus menoistamme on pienentynyt.

Samalla terveystietoisuuden kasvu on ollut huimaa. Tiedämme terveydestämme ja siihen vaikuttavista tekijöistä enemmän kuin koskaan ennen.

Aiempia vuosikymmeniä väritti myös vahva usko teknologian kasvuun. Olemme uskoneet teknologian ratkaisevan myös terveysongelmiamme. Teollisen elintarviketuotannon uskottiin pitkään olevan osa ratkaisua.

Elintarvikeketjussa on myös yleisesti nähty varsin vähän tuotteita jotka tyydyttävät kokeilunhalua, yksilöllisyyttä ja eksotiikan kaipuutta, elintarvikemarkkinaa on pidetty jopa tylsänä. Joten näihin tarpeisiin eksoottisemmat tuotteet kuten superfoodit tulevat kuin tilauksesta.

Kokonaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että samanaikaisesti olemme vieraantuneet ruoasta ja ruoan alkuperästä, mutta toisaalta olemme yhä tietoisempia, että meidän pitäisi kiinnittää huomiota terveyteemme ja siihen mitä syömme. Tämä synnyttää vastavoimia, jotka pyrkivät pois perinteisestä konsensusajattelusta.

Terveysajattelussa siirtymä institutionaalisesta konsensusajattelusta individualismiin ja uusyhteisöllisyyteen – uusiin alakulttuureihin

Toisaalta kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa ruokailijat ovat yhä alttiimpia näkyville, voimakkaille ärsykkeille kuten superfoodeille. Hämärän peittoon jää, missä määrin ruokailijat onnistuvat aidosti ratkomaan ruokaongelmiaan, ja missä määrin omaksutaan täsmäravitsemuksen helppoja tehokeinoja, joiden kokonaisvaikutus voi olla lähinnä semanttinen ja kosmeettinen.

Osa kuluttajista kokee vahvasti, ettei kasvoton, institutionaalinen terveystieto enää riitä. Ihmiset haluavat samaistua vahvoihin persooniin, jotka elävät kuten opettavat. Etenkin osa terveystietoisimmista kuluttajista kokee, että elintarvikeketju pyrkii ohjailemaan heidän valintojaan ja jopa sanelee, minkälaista ruokaa syömme.

Tähän liittyy vahvasti myös suomalaisillekin tyypillinen kulutusetiikka, jossa on korostettu säästäväisyyttä ja kohtuullisuutta. Ilmapiirin muuttuessa, terveysajattelun monimuotoistuessa ja mahdollisuuksiemme kasvaessa ylellisyystuotteiksi aiemmin mielletyistä tuotteista on tullut arkipäivää.

Ruoalla on myös helppo luoda omaa identiteettiään, erilaistuviin tarpeisiin vastaavan ruoan saatavuuden parantuessa.

Totutun kulutusetiikan vastatrendinä halutaan tehdä tietoisia valintoja ja kokea hallinnan tuntemusta omasta terveydestään. On haluttu palata juurille, niihin lähtökohtiin, joista instituutioajattelun nähtiin lähteneen elintarvikeketjuamme ja myös ympäristöämme pilaamaan.

Myös kulttuurisidonnaisuus määrittelee syömistämme. Esimerkiksi superfood-ilmiö on vahvasti myös kulttuurisidonnainen, ja riippuvainen kontekstistaan. Superruoasta välittyvät syömissignaalit vahvistuvat entisestään täällä Pohjolassa. Vaikka kotimaiset marjamme ja sienemme ovat meille hyvin tavanomaisia, ovat ne olleet esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Aasiassa mitä suurinta superfoodia.

Puhuttaessa luonnollisuustrendistä, elintarvikeketjussakin pyrittiin pitkään viestimään positiivisia elintarviketurvallisuusviestejä esimerkiksi lisäaineiden turvallisuudesta. Elintarvikkeiden jalostusaste nousi erääksi ruoan keskeiseksi valintakriteeriksi, mutta tätä tarvetta osin väheksyttiin. Koska kauppojen valikoimat eivät alkuun täysin vastanneet terveystietoisimpien tai kriittisimpien kuluttajien tarpeita, etsittiin vastauksia eli tuotteita muualta.

Tiedon välittämisen ja sosiaalisen median murros
Emme voi väheksyä sosiaalisen median myötävaikutusta uusien käyttäytymis- ja ajattelutapojen vahvistajana. Esimerkiksi kun vuonna 2000 netin käyttäjiä oli globaalisti arviolta 250 miljoonaa, on niitä nyt arvioiden mukaan jo kaksi miljardia. Samanaikaisesti terveystiedon etsimisestä on tullut yksi netinkäytön tärkeimmistä käyttötarkoituksista. Uudet mediat ovat laajoja vertaisverkkoja, joissa mielipiteen ilmaisijan aseman sijaan korostuu sisältö. Vertaismaailmassa yksittäisetkin vahvat näkemykset voivat muodostaa vaikuttavia muutosvoimia ”tykkääjien” levittäessä ilosanomaa eksponentiaalisesti.

Nämä kaikki kolme näkökulmaa vaikuttavat useisiin syömiskäyttäytymisemme suuntauksiin ja ilmiöihin. Lisäksi on lukuisia muita tekijöitä, jotka muokkaavat ruokakäyttäytymistämme. On osin vielä eri asia, puhummeko ravitsemuksellisesti vai kaupallisesti kiinnostavista suuntauksista.

Epäilemättä esimerkiksi luonnollisuudessa piilevää kaikkea markkinapotentiaalia ei vielä läheskään ole hyödynnetty.

Ehdottomasti lukemisen arvoisia ajatuksia näitäkin aiheita sivuten esitti blogikirjoituksissaan taannoin eHealth-asiantuntija ja ravitsemustieteilijä Janne Huovila. Nuo ajatukset toimivat inspiraation lähteinä tähänkin kirjoitukseen (kiitos, Janne!).

Instituutioruokinta ja SoMe
Ajatuksia ravitsemustieteestä

Aivot ja ravinto: Johdatus aivoruokaan

Fysiologian oppikirjoista on usein jäänyt mieleen muistutus aivojen suhteellisen suuresta energiankulutuksesta. Kuitenkin ravitsemuksessa vielä harvoin pureudumme aivotoimintojen tukemiseen ravitsemuksen avulla.

Mentaalista suorituskykyä tehostavan ravinnon on ennustettu nousevan aikamme kasvutrendiksi 2000-luvulla miltei joka vuosi. On puhuttu mm. aivoravinnosta, englanniksi mood foodista ja brain foodista sekä laajemmin brain healthista. Tietoisuus aivoruoasta on ollut kuitenkin vähäistä, eivätkä elintarvikevalmistajat ole onnistuneet hyödyntämään trendissä piilevää potentiaalia. Ilmiö on puhuttanut lähinnä Yhdysvaltojen markkinoilla, mutta suurimmat aivoruokamarkkinat on tähän asti nähty Aasian maissa kuten Japanissa.

Aivoruokaa lapsista urheilijoiden kautta vanhuksiin
Aivoruoasta puhutaan usein ikääntyvien ihmisten täsmäravitsemuksena, mutta vanhenemismuutosten hidastamisen lisäksi aivoruoan keskeisiä kohderyhmiä ovat myös urheilijat ja asiantuntijat (mentaalinen suorituskyky), unettomat (rentoutuminen), lapset ja nuoret (oppiminen), raskaana olevat naiset (lapsen varhaiskehitys) sekä mielenterveyspotilaat. Näistä kuitenkin juuri ikääntyvien ihmisten ravitsemuksen on ennustettu olevan aivoruoan potentiaalisimpia kasvualueita.

Painopiste sydänterveydestä myös mielenterveyteen
Aivoruoalla voidaan tavoitella nopeaa muistinvirkistystä tai hyvää reaktionopeutta tarkkuutta vaativissa suoritteissa. Toisaalta sillä voitaisiin tavoitella pitkäkestoisempaa ikääntymismuutosten hidastamista tai estoa. Optimistisimmat toivovat aivoravinnolta jopa vastavaikutusta degeneratiivisten sairauksien kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudin ilmenemiseen tai niiden oireiden lievittämistä. Ikääntymismuutosten hidastamisen tutkimus on vahvasti vielä joko mekanismitasoista koeputkimallinnusta, tai sitten väestötasolla havaittujen yhteyksien pohdintaa.

Tieteellistä konsensusta ei ole vielä syntynyt yhdesräkään aivoruoka-alueesta, eivätkä aivoruoka-ainesosat ole saaneet terveysväittämilleen EFSA:lta hyväksyntää. Useimmista aivoruoka-ainesosista löytyy myös nollatutkimuksia, eikä minkään ainesosien nauttimisesta voida laatia tieteeseen nojaavia suosituksia. Puhutaan siis vasta potentiaalisesta mutta äärimmäisen kiinnostavasta markkinasta.

Aivoruoka voisi olla myös täsmäravitsemusta
Aivoruokatutkimus keskittyy vahvasti vielä yksittäisten ruoka-aineiden ja niiden sisältämien spesifien ravintokomponenttien tutkimukseen. Mielenkiintoista tutkimusaineistoa aivoruoasta löytyy mm. kalaöljyistä, teestä, yrteistä ja vitamiineista (1,2). On myös muita kiinnostavia aivoruoka-ainesosia kuten fosfolipidit, tryptofaani, rohdoskasvit, koentsyymi Q10, vihreä tee, kahvi ja kofeiini sekä tumma suklaa. Useimmiten on tutkittu ainesosien nauttimista ravintolisinä, ja funktionaalisina elintarvikkeiden osina näitä ei juurikaan ole vielä nähty. Kehitystä jarruttaa taatusti vielä EFSA:n tiukentunut terveysväittämäkontrolli.

Haasteellista ravinnon kognitiovaikutusten tutkimisessa on se, että kongnitiivista suorituskykyä testaavia testejä on valtava määrä. Lisäksi aivoruokatutkimuksissa tutkittujen elintarvikematriisien kirjo on runsas. Toisissa tutkimuksissa on tarkasteltu lopputuotteita ja raaka-aineita kuten tummaa suklaata, joissakin taas vain näiden raaka-aineiden yksittäisiä ainesosia, tai muutamaa tärkeintä niistä yhdessä. Myös koehenkilöiden määrä on usein vähäinen tai toisaalta puhutaan väestötason korrelaatioista laajoissa aineistoissa. Tässä vain muutamista haasteista mainitakseni.

Epäilemättä suurin kansanterveydellinen hyöty aivoruoasta olisi ikääntymismuutosten mahdollisena hidastajana tai ennalta ehkäisijänä. Energiajuomakulttuurin kaltaisessa täsmäravitsemuksessa on lieveilmiönsä, mutta myös tällä saralla voitaisiin oppia ravinnon ja aivojen suorituskyvyn yhteyksistä nykyistä enemmän.

Kognitiivisen suorituskyvyn nopeaankin tehostamiseen tutkituista aivoruoka-ainesosista voit lukea blogikirjoituksestani Aivot ja ravinto: aivoruoasta mentaalista suosituskykyä?

Aivoruokahifistelyn äärellä on kuitenkin hyvä muistaa, että tavanomaisen ravintoainerikkaan ravinnon säännöllisestä nauttimisesta pitävät myös aivot.

Mitä mieltä sinä olet aivoruoasta? Onko se mielestäsi lähinnä kaupallisten toimijoiden rahastusta? Vai näetkö aivoruokaliikkessä jopa laajempaa terveysajattelun muutosta? Emmekö voisi siirtää painopistettä populääristä sydänterveyskeskustelusta kohti mielen ravitsemista?

Aivot ja ravinto: aivoruoasta mentaalista suosituskykyä?

Tutkimus ravintokomponenttien kyvystä tehostaa muistitoimintojamme ja parantaa kognitiivista suorituskykyämme vaativissa suoritteissa kiihtyy jatkuvasti. Jos aivoruoka osoittaisi voimansa, hyötyisivät siitä sekä konttoristit että urheilijat.

Ohessa on esiteltynä muutamia kiinnostavimpia aivotoimintojen ja mentaalisen suorituskyvyn tehostamiseen tutkittuja ainesosia. Tästä on rajattu pois ikääntymismuutoksia mahdollisesti estävät tai hidastavat ainesosat, joka sinänsä on tärkeä tutkimusalue sekin.

Fosfolipidit
Fosfolipideista erityisesti fosfadityyliseriinin (PS) vaikutuksista kognitiiviseen suorituskykyyn on julkaistu viime vuosina muutamia erittäin mielenkiintoisia kliinisiä tutkimuksia. Eräässä tutkimuksessa omega-3-PS-valmiste paransi ikääntyneiden koehenkilöiden suorituskykyä erilaisissa muistitesteissä. Kroonisen PS-supplementaation vaikutuksia mentaaliseen suorituskykyyn on tutkittu myös terveillä koehenkilöillä. On alustavia tutkimushavaintoja siitä että PS-supplementaatio saattaisi aikaansaada muutoksia jotka voisivat lievittää stressin tuntemuksia. PS-supplementaatio on kognitiivista suorituskykyä mittaavissa testeissä tehostanut muistitoimintoja jopa nuorilla, terveillä koehenkilöillä. Fosfadityyliseriiniä on tutkittu myös urheilijoille potentiaalisesti hyödyllisenä ravintolisänä. Hyvää mentaalista suorituskykyä vaativissa lajeissa kuten golfissa tulokset PS-supplementaation vaikutuksista ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Vihreä tee
Myös vihreän teen tai sen ainesosien on teoretisoitu tehostavan kognitiivisia toimintoja. Teen juonti sinänsä on joissakin tutkimuksissa yhdistetty ikääntymismuutosten hidastamiseen. Joissakin tutkimuksissa juuri vihreän teen nauttimistiheydellä on ollut yhteys vähäisempään muistin heikkenemiseen. Vihreästä teestä sellaisenaan tai uutteena on kuitenkin varsin vähän minkäänlaista tutkimusnäyttöä aivojen ravitsemuksen saralla. Puhuttaessa aivoravinnosta täsmäruokana, kääntyy katse vihreän teenkin sisältämään aminohappo L-teaniiniin (ks. alla).

Kofeiini
Tutkittiin aivoruokana ennen kuin termiä edes juuri tunnistettiin. Vaikka kofeiinilla on kovakin maine mentaalisen suorituskyvyn tehostajana, on aiheesta esitetty muutamia kriittisiä tutkimuskatsauksia. Kofeiinin on todistettu parantavan lähinnä reaktionopeutta erilaisissa mentaalista suorituskykyä vaativissa testeissä. Usein lähinnä vain tilanteissa joissa keskittymiskyky on jo heikentynyt. Energiajuomien kaltaisina sekoituksina kognitiivisen suosituskyvyn tehostuminen on selittynyt vahvasti myös glukoosin vaikutuksilla – ei niinkään kofeiinilla yksinään (1, 2). Kofeiinin vaikutukset näyttäisivät vahvasti myös annosvasteisilta: isoilla annostuksilla sivuvaikutukset kasvavat. Kohtuullisesta annoksesta kofeiinia saattaa kuitenkin "väsynyt taistelija" hyötyä.

L-teaniini
Vihreän teenkin sisältämä aminohappo L-teaniini on eräs lupaavista aivoruoka-ainesosista. Merkittävä osa vielä vähäisestä tutkimuksista, joissa on havaittu mentaalisen suorituskyvyn tehostumista, on tosin sellaisia, joissa L-teaniinia on nautittu yhdessä kofeiinin kanssa (1 2,). On epäselvää, miltä osin juuri L-teaniini vaikuttaa kognitiiviseen suorituskykyyn. Sillä saattaa olla osin kofeiinia vastavuoroinen, rentouttava vaikutus. Tämä vaikutus ei niinkään liene kofeiinin kaltaista välitöntä ja nopeaa vaikutusta kognitioprosesseihin, vaan pikemminkin kykyä aikaansaada laaja-alaisempia vireystilaan ja valppauteen vaikuttavia positiivisia muutoksia. L-teaniini on epäilemättä aivoruokatutkimuksen keskiössä jatkossakin, puhutaessa aivoruoasta täsmäravintona.

Liian vähän näyttöjä, liikaa hypoteeseja, mutta valtavaa kiinnostusta
Oheinen lista oli lähinnä puheenvuoroni aivoruokaan muutaman ainesosan kautta - lista ei suinkaan ole kaiken kattava. Aivoruoka-ainesosista on pääosin vasta satunnaisia kiinnostavia tutkimushavaintoja, ja vastapainoksi myös nollatutkimuksia.

Keskusteluun ravitsemuksen vaikutus aivotoimintoihin olisi kuitenkin nostettava, ja termi aivoruoka voitaisiin tuoda lähemmäksi arkea.

On syytä muistaa, että kokonaisvaltaisesti hyvä vireystila ja jaksaminen rakentuvat monipuolisen ruokavalion varaan.

Monet näkevät aivoruoassa myös lieveilmiönsä. Onhan selvää, jos tutkimusnäyttö aivoruoasta vahvistuisi, ja se saisi hyväksyntää myös terveysviranomaisten toimesta, näkisimme markkinoilla myös energiajuomien kaltaisia tuotteita viittauksilla parempaan suorituskykyyn.

Olisitko sinä valmis maksamaan pari euroa tuotteesta, joka tehostaisi tutkitusti suorituskykyäsi vaikkapa pääsykokeessa, tai saisi aistisi herkimmilleen esiintymistilanteessa? Olisiko sinusta hyväksyttävää, jos tietäisit lääkärisi boostaavan vireystilaansa aivoravinnolla?

Paleoruokavaliosta kylläisyyttä vähemmillä kaloreilla

Viime vuosina paleoliittinen ruokavalio on vankistanut asemiaan etenkin hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden joukossa. Kaupallisesti ilmiö on vielä pieni, mutta alkukantaista ruokavaliota mukaileva luolamiesteema on kutsunut mukaansa terveystietoisia ruokailijoita, ja ruokavalion ympärille on kehkeytynyt myös mm. useita ruokablogeja. Ruokavaliosta on eittämättä tullut yksi hiilihydraattitietoisuuden ilmentymistä, eivätkä ravitsemusasiantuntijatkaan sitä voi aiheena ohittaa. Kynnyskysymys paleon hyväksynnälle on usein tuntunut olevan sen tiukka suhtautuminen etenkin maito- ja kokojyvätuotteisiin. Paleota käsittelevä materiaali on hyvin kirjavaa, on sallivampia ja tiukempia malleja, kuten liikunta- ja hyvinvointialan konsultointipalveluja tarjoava Johanna Grönlund kirjoittaa.

Terveyttä ja laatusyömistä
Tutkimus paleoliittisten ruokavalioiden terveysvaikutuksista on vielä vähäistä. Alustavissa lyhytkestoisissa tutkimuksissa paleoruokailu on aikaansaanut positiivisia aineenvaihdunnallisia vaikutuksia, myös T2D-potilailla. Mielenkiintoisen katsauksen kiinnostavimpiin paleotutkimuksiin on laatinut Jussi Riekki. Paleotutkimuksia ei kuitenkaan laajemmin vielä ole, joten otoskoot ovat jääneet vähäisiksi.

Paleoliittisesta ruokavaliosta keskustelu kääntyy usein hiilihydraattitietoisuuteen. Itse siirtäisin paleoruokavalion osalta fokusta laatusyömiseen: valmistetaan ruokaa kasvipainotteisista laaturaaka-aineista, joiden alkuperä on usein keskimääräistä paremmin ruokailijan tiedossa. Fokus vahvasti terveydessä, nautiskelua unohtamatta. Rajoittuneimmissa paleoruokavalioehdotuksissa toivoisin kuitenkin joustavuutta kokojyväviljojen ja maitotuotteiden käyttöön.

Paleosta kylläisyyttä
Uusimmassa tutkimuksessa paleoruokavalio aikaansai voimakasta kylläisyyttä verrattuna yleisterveelliseen, välimeren ruokavaliota mukailevaan ruokavalioon. Olemmehan suhtautuneet Nutrition&Metabolism-tiedejulkaisuun kriittisestikin, mutta olihan tämä tutkimus sarjassaan mielenkiintoinen. Paleo-viestinnällä aikaansaatiin hyvää kylläisyyttä vähemmillä kaloreilla.

Tutkimuksessa ohjeistettu välimeren ruokavalio perustui täysjyväviljoihin, kalaan, vähärasvaisiin maitotuotteisiin, palkokasveihin, kasviksiin, hedelmiin ja kasviöljyihin. Paleoliittisen ruokavalion ruokavalio-ohjestuksessa painotettiin lihatuotteita, kalaa, kananmunia, pähkinöitä, kasviksia ja hedelmiä. Tutkimuksessa ruokavaliota ei kontrolloitu, joten jokainen koehenkilö sai syödä vapaasti annetun ruokavalio-ohjauksen puitteissa.

Paleoliittisella ruokailutavalla oli yhteys hyvään koettuun kylläisyyteen välimeren ruokavaliota pienemmällä energiansaannilla. Hyvä kylläisyys ei tutkimuksessa korreloinut siihen tunnetusti vaikuttavien ruoka-aineiden kuten proteiinien tai ravintokuitujen saannin kanssa. Kylläisyydellä ei myöskään ollut korrelaatiota esimerkiksi heikosti kylläisyyttä aikaansaavien elintarvikkeiden kuten energiapitoisten juomien kanssa. Ainoa merkittävä yhteys kylläisyydellä oli paleoruokavalion hiilihydraattien pieneen suhteelliseen osuuteen ja glykeemiseen taakkaan. Paleon kylläisyysvaikutuksen mekanismi jäi selvittämättä, mutta tutkijat pohtivat artikkelin lopussa laajasti hyvän kylläisyyden mahdollisia selittäjiä.

Paleolla positiivinen rasvahappoprofiili ja runsaasti kasviksia
Ryhmien välillä syömisen merkittävimmät erot olivat paleoruokavaliota noudattamaan pyrkineiden vähäisempi vilja- ja maitotuotteiden ja runsaampi kasvisten, hedelmien ja pähkinöiden saanti. Paleoruokailijat saivat myös vähemmän hiilihydraatteja ja tyydyttyneitä rasvoja. Toisaalta paleoruokailijoiden kalsiumin saanti jäi maitotuotteiden puuttuessa vähäisemmäksi. Tätä tosin saattoivat kompensoida paleoruokavalion muut ominaisuudet (kts. artikkelin pohdintaosio).

Tutkimusryhmän aiemmassa tutkimuksessa paleoruokailijoiden glukoosinsietokyky parani välimeren ruokavalion ohjeistuksen saaneita enemmän, kehon painon tai vyötärönympäryksen pienenemisestä riippumatta. Ruokavalion laatu paleoryhmällä oli tässäkin tutkimuksessa loistava. Verrattuna tutkijoiden kotimaan Ruotsin keskimääräiseen miesten hedelmien saantiin, nauttivat paleoryhmäläiset noin seitsemänkertaisen määrän hedelmiä. Lihan, kalan ja kasvisten nautintomäärät eivät eronneet, mutta paleolaisilla proteiinia oli enemmän, ja hiilihydraatteja vähemmän.

Tarvetta kriittisiin jatkotarkasteluihin
Tulosten yleistettävyyttä voidaan kritisoida, sillä koehenkilöt olivat sydäntautipotilaita. Lisäksi tutkimuksessa käytetty välimeren malli oli vahvasti ravitsemusvalistuksen määrittelemän välimeren ruokavalion kuvaus. Välimeren ruokavalio koostui vahvasti vähärasvaisista tuotteista, kun taas käytännössä kylläisyys olisi voinyt olla parempi suosiessa täys- tai runsasrasvaisia tuotteita.

En itse pidä ruokavalioiden "paremmuuden" vertailua aina hedelmällisimpänä näkökulmana syömiseen, mutta eittämättä sillä saadaan yksittäisten ruokavalioiden positiivisia vaikutuksia tehokkaastikin esiin. Ovathan molemmat ruokavalioista kuitenkin mitä mainioimpia. Suurimpana paleotutkimusten arvona näkisin, että ne murtavat monia ennakkoluuloja ja myyttejä. Paleo-syömisessä tuntuvat useat syömisen laatutekijät loksahtavan kohdilleen.

Selväksi on jo käynyt, ettei paleoruokavaliota voida ohittaa olankohautuksella. Ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset ovat tutkimatta. Aika näyttää, minkä aseman paleoruokailu saa terveysvalistajien ohjeistuksissa.

Natriumglutamaatin poisto lisäsi suolan käyttöä

Keskustelu lisäaineista on saanut monet tuotevalmistajat karsimaan tuotteidensa E-koodien kirjoa. Lisäaineista etenkin aromivahvenne natriumglutamaatin tarjontaan on kiinnitettyä huomiota myös joukkoruokailussa. Vaan kuinka kävikään?

Ylen paikallisuutiset kertoo natriumglutamaatin poistamisen yllättäen nostaneen kouluruoan suolaisuutta Pietarsaaren seuduilla. Pietarsaaressa tarkastajat tutkivat kahdentoista koulu- ja päiväkotikeittiön keitot ja kastikkeet. Terveysvalvonnan tarkastuksissa 31 ruokanäytteestä miltei puolet paljastui voimakassuolaiseksi.

Yle uutisoi:

”Pietarsaaren ruokapalvelupäällikkö Liisa Kniivilä epäilee, että suurin syy suolaisuuteen löytynee natriumglutamaatin käyttökiellosta. Pietarsaari kielsi aromivahventeen käytön kaupungin ruuassa vuonna 2009. Ruokailijat valittivat heti kiellon jälkeen ruuan mauttomuutta. Keittäjät ehkä tarttuivat automaattisesti suolapurkkiin, kun palaute tuli. Nyt painotetaan, että mausteina ovat oivallisia yrtit ja juurekset. Meillä on tietyt suolasuositukset ja niitä noudatetaan, Kniivilä painottaa.

Kyllä tässä mennään ojasta allikkoon, jos suolan vähentämiseksi tehty työ valuu hukkaan.

Meidän mielestä aromivahventeessa ei ole mitään terveysriskiä, sanoo Eviran ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen. Myös ravitsemusterapeutti pitää suolaa suurempana pahana kuin aromivahvennetta. Lapselle liiallinen suola on haitallista ja myös suolaiseen ruokaan tottuminen on huono asia.”

Otos kertoo karua kertomaa elintarvikkeiden maun miellyttävyyden muodostumisesta. Yksittäisiä komponentteja voi olla haasteellista poistaa reseptiikasta ilman maun miellyttävyyden pienenemistä. Makumieltymykset toki muuttuvat tottumuksen kautta, ja ruoan maustamisessakin opimme varmasti ajan myötä mestareiksi – myös natriumglutamaatitta.

Itämeren ruokavaliota brändätään – ravitsemussuositukset muuttuvat?

Mainiota Itämeren ruokavaliotamme brändätään jälleen salonkikelpoiseksi, tällä kertaa Diabetesliiton, Sydänliiton ja Itä-Suomen yliopiston julkaisemassa “Itämeren ruokavalio” -kampanjassaan.

Kampanjan suosituksen sisältöä ja luonnetta ehti ansiokkaasti jo analysoida blogissaan tohtori Saska Tuomasjukka.

On sitten kyse klassisten musteläiskätestien kaltaisesta tulkinnan persoonallisista piirteistä, näytää tärkkelyspitoisten raaka-aineiden asema esityksen visuaalisessa kuvassa huomattavasti Valtion ravitsemusneuvottelukunnan virallisia suosituksia vähäisemmältä.

Kampanjassa mukana ollut ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen ehti tosin jo vähätellä kuvan tärkkelyspitoisten raaka-aineiden visuaalisesti pienempää roolia. Loistavaa, että asiantuntijat jalkautuvat some'en yhä aktiivisemmin!

Kuvittelen, siis olen. Lipsunko sitten tässä kuvatulkinnassa Christopher Nolanin Inception –elokuvan kaltaiseen monitulkintaiseen haaveiden ja unien maailmaan, mutta minun silmissäni kuvasta on helppo omaksua kotimaisten superfoodien eli kasvisten vankka voima.

Leivän rooli kuvassa taas vaikuttaa kuvassa yhtä vähäiseltä, tai suurelta, kuin minkä tahansa muunkin ruoka-aineen. Toisin kuin ”alkuperäisessä” kuvassa. Leipä ja peruna mahtuvat kyllä mainiosti mukaan, mutta Itämeren ruokapyramidissa ne on nostettu askelta korkeammalle.

Onhan suorastaan huvittavaa, että voimassa olevan ruokapyramidin perustaa eivät muodosta kasvikunnan tuotteet, vaan ne hymyilevät vasta toisen tason lokerosta.

Hetki vakavamielisemmin: suositus ei tuo dramaattisia sisällöllisiä eroja aiempiin. Huomio siirtyykin ravitsemusviestintään: sen tyylin ja tehokeinoihin.

Toivottavasti mainio Itämeren ruokavalion esiinnosto ei kuitenkaan huku keskusteluun tästä kuvan visuaalisesta yksityiskohdasta.

Mitä sinä näet kuvassa ja suosituksen sisällössä? Eikö olisi aika nostaa Itämeren ruokavalio arvoiseensa asemaan?

Verenpaine hallintaan terveellisellä ruokavaliolla

Eräs terveysvalistuksemme kulmakivistä on ollut natriumin eli kansakielisesti suolan saannin vähentäminen. Uutisoin tammikuussa 2009 blogissani tutkimuksen, jossa natrium-kalium-tasapainolla oli merkittävä yhteys sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen, mutta natriumin saanti yksinään ei selittänyt sairauksien ilmaantumista. Tutkimus liittyy moderniin terveyskaanoniin, jossa terveysvalistusta suunnataan kohti kokonaisvaltaisempia hoitokeinoja yksittäisten rajoitusten sijaan.

Pelkällä natriumin vähentämisellä saadaan eittämättä väestötasoisia, nopeitakin terveyshyötyjä. Pahimmillaan suolan saannin vähentämisestä tulee kuitenkin yksipuolinen viesti, jossa korostuvat kiellot, pidättäytymiset ja tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen. Kuinka moni on potenut huonoa omatuntoa esimerkiksi syömästään laadukkaasta kestomakkaravalmisteesta? Veikkaisin, että valitettavan moni – ja vieläpä syyttä.

Natriumin vähentäminen lähentelee toisinaan jo hysteriaa, ja muutoinkin saattaa ylläpitää terveyden edistämisen kannalta ongelmallista negatiivista tunnelatausta ruokaan ja syömiseen.

Näkisin, että suoladebaatissa kyse ei niinkään ole itse natriumista, vaan erilaisten terveysviestien tehon punnitsemisesta. Suoladebaatti voitaisiin rinnastaa painonhallintaviestintään: ei riitä, että suosittelemme syömään vähemmän – vaan on syötävä viisaammin.

Yksisilmäinen terveysviestintä natriumin saannin vähentämisestä on osoittautunut väestötason vaikutuksiltaan melko tehottomaksi. Jos DASH-ruokavaliot tai vastaavat laadukkaisiin raaka-aineisiin painottuva syöminen alentaa verenpainetta ja pienentää samanaikaisesti lukuisia eri terveysriskejä, miksi emme suuntautuisi kohti kokonaisvaltaisempaa ravitsemusviestintää? Siitä kirjoitti sivuillaan hiljattain myös ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja aihetta täydensi mainiosti Juhana Harju keho.netissä. Suolan saantirajoitusten ja kokonaisvaltaisuuden ei tietysti tarvitse olla toisiaan poissulkevia, ja usein ne ovatkin tärkeä osa modernia painonhallintaohjausta.

Kokonaisuudessaan laadukas ruokavalio alentaa verenpainetta enemmän kuin tyypillinen natriumin vähennys yhdistettynä puutteelliseen ruokavalioon. On myös ravitsemusterapetteja, jotka kertovat madaltaneensa potilaidensa verenpainetta puuttumatta kertaakaan erityisemmin itse suolan saantiin. Olisiko aika lopettaa suolahysteria?

Kuten lääketieteen tohtori Ann Gerhardt asian tiivistää:

“Eat a diet of 4-5 half-cup servings of vegetables including beans, 2-3 fruits, 2-3 low fat dairy servings, whole grains, fish, lean meats and poultry and monounsaturated fat. Limit salty restaurant and preprocessed foods, but if you eat a prudent, vegetable-rich diet you don’t need to severely restrict salt intake.”