Ravintomedia - välipaloja elintarvikeketjusta

Ruokakeskustelu monimuotoistuu ja ruokakenttä muuttuu

2011-11-17T23:32:00.000-08:00

Ravinnon fosfaatit, stevia Suomessa, tietoisuus gluteenista karppaustuotteissa, vastuullinen lihaketju Suomessa, Superruoka viranomaisten hampaissa, ajatus terveysviestinnän kieltolaista, luonnollisuustrendin vahvistuminen kalorittomien juomien kautta, kaupan rooli ruoan hinnannousussa, lähiruokamarkkinan kasvu, läpinäkyvyys ja mediakäyttö ruokapalveluissa, gluteenittoman ruokavalion korkea hinta, luomuviljelyn kannattavuus, slowfoodia ruokaostoksilla, lisää leipomoita konkurssiin, luonnollisuuden semantiikka ravitsemuskeskustelussa, krill-öljyn ekologisuus ja tietoisuuden kasvu, energiajuomien penetraation kasvu vanhemmissa ikäluokissa, virvoitusjuomien taattu suosio, ruokailijoiden uudet laatuvaatimukset, luomuruoan vahva kasvu Saksassa, luomubroilerin ruokaturvallisuus, uskomukset ruoka-aineallergioista, ravintolisäteollisuuden kasvu, free from –ruoka, trans-rasvojen totaalikielto, hiilijalanjälkimerkin käytön laajeneminen, rasvan hyväksyntä ja täysrasvaiset tuotteet, heraproteiinin tulo ruokamarkkinoille, kauppa vastaa luonnollisuuskysyntään, luomukriittisyyden kasvu.

Siinä ruokakeskustelun satoa vain muutamalta viime kuukaudelta. Katu-uskotavuutta tavoitteleva ruokatrendien tutkija kutsuisi ainakin osaa näistä muodikkaasti hiljaisiksi signaaleiksi. Jotakin ne ajastamme kertovat.

Ruokakeskustelu kiihtyy entisestään, ja siihen tulee uusia sävyjä. Näin kävi myös tänä syksynä. Ruokailijoiden uudet laatuvaatimukset tuovat positiivista kriittisyyttä ruokakeskusteluun mediassa, vaikka välillä keskustelu vellookin yli äyräiden. Siitä ruokatrendeissä lopulta onkin kyse. Sosiaalisesta vuorovaikutuksesta syntyy parhaimmillaan voimakkaita heimoja, joille syntyy käytännössä aina vastavoimia.

Ravintomedia-blogini kuitenkin hiljeni jo kesällä. Toistaiseksi lopullisesti.

Ruokakäyttäytymisen jäsentelylle on ruokaketjussamme useita tarpeita ja monenlaisia tilaajia. Itse olen tarkastellut näitä ilmiöitä kaupallisesta näkökulmasta jo useamman vuoden. Nyt tuo näkökulma vahvistuu entisestään, ja boggaus jää. Se on osaltani myös ruoka-alan täyspäiväisten asiantuntijoiden kunnioittamista.

Ruokakeskustelulla on tapana somessa toisinaan kärjistyä, ja ravitsemuksen rooli syömiskeskusteluissa usein jopa ylikorostuu. Haluaisinkin jälleen alleviivata, että ottaisimme ruokakeskustelussa ja ruokasuhdettamme pohtiessa huomioon kaikki syömisen megatrendit. Ravitsemusnäkökulman korostuessa saatamme unohtaa tarpeemme mm. vastuulisuuteen, hintanäkökulmiin, yhteisöllisyyteen ja turvallisuuteen, nautintoon ja hedonismiin. Nämä ovat kaikki ulottuvuuksia, joiden tasapainosta syömisessä pitkälti on kyse.

Olen saanut mielenkiintoisia kommentteja ja sähköpostikommentteja tämän hiljaiselon jälkeenkin, kiitos niistä. Joten pidetään nyt ainakin hetki nämä blogitekstini täällä bittiavaruudessa. Mitään haittaa siitä tuskin ainakaan on! :)

Syömiskysymyksiä kannattaa jatkossakin ratkoa yhteisöllisesti ruokasomen asiantuntijakaartin kanssa. Jatkakaamme antoisia ruokakeskusteluja, omalta osalta astetta keveämpien FB- ja Twitter-kommenttien kautta! Kiitos.

Luomu taas vastatuulessa - toisaalta tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa

2011-09-02T03:32:00.001-07:00

Keskustelua elintarvikemedioissa herättää jälleen vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa julkaistu tutkimus, jossa ei kyetty osoittamaan luomutuotannon erityislaatuisia ravitsemuksellisia ominaisuuksia (=paremmuutta) verrattuna tavanomaisiin tuotantotapoihin.

Kyse oli pitkälti ravitsemuksellisista teoreettisista malleista ja mittauksista, joten kriittisesti kannattaa näihinkin tuloksiin suhtautua. Jotakin ne kuitenkin kertovat luomun haasteista. Etenkin kun johdonmukaisuus puuttuu myös laatueroissa liittyen aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja vierasainepitoisuuksiin.

"The recession hit organics hard, with consumers abandoned this over inflated sector looking for value and having gone back to ordinary products discovered that there was little taste difference. This was highlighted in a report by the food Standards Agency that claimed, “There is little difference in nutritional value and no evidence of any extra health benefits from eating organic produce.”

Despite an increase in the number of ‘Organic’ badged items in the supermarkets, sales are in decline and many new products are being ignore because of a lack of faith, so bad news for those who have given up a good job to make organic biscuits, sauces or pies.

However, the Organics market is complicated, not just because it is a label that appears across a diverse range of produce and products but because there are many reasons why people buy them, from ethics to snobbery."

Tutkijat taustoittivat aihetta kertoen, että hinta ja epätietoisuus luomun ravitsemuksellisesta paremmuudesta ovat juuri ne keskeiset tekijät, joiden vuoksi osa kuluttajista kieltäytyy luomua ostamasta. Paradoksaalista mutta totta, samanaikaisesti luomua eniten suosivat kuluttajat taas valitsevat luomun juuri muun muassa näiden oletettujen terveyshyötyjen eli terveysmielikuvien perusteella.

Tutkijoiden yksi keskeisistä johtopäätöksistä olikin, että tutkimuksellisesti olisi mahdollisimman pian löydettävä lisänäyttöä siitä, että luomu olisi myös ravitsemuksellisesti usein parempi valinta kuin tavanomainen tuotanto.

Muussa tapauksessa epätietoisuus ja kriittisyys kasvaa, mikä saattaa näkyä luomun kysynnässä. Joillakin luomun valtamarkkinoilla kuten Iso-Britanniassa luomujen kysyntä onkin jo laskenut, monista syistä johtuen.

Britannian osalta viesti on osin huolestuttava - luomujen kysyntä on pienentynyt huippuvuodesta 2008 jo yli 18 %:a. Yhdysvalloissa luomumarkkina tosin kasvoi vuonna 2010 merkittävästi. Kehitystä on kuvattu luontevaksi kasvuksi taantuman jälkeen. Kun tavanomaisen ruoan hinta on samanaikaisesti kasvanut, luomujen hintakehityksen ollessa maltillisempaa, on luomujen hintamielikuva parantunut aiemmasta.

Britannian negatiivista kehitystä on selitetty osin myös tarjonnan saturaatiopisteen lähestymisellä. Luomuystävien onneksi meillä Suomessa ollaan vielä kaukana tuollaisesta markkinatilanteesta. Kokonaiskuvaa maalatessaan kannattaa myös muistaa, että Britannia on tällä hetkellä ainoa markkina maailmassa, jossa luomun kysyntä hiipuu rajusti. Tällaisille ilmiöille Britannian markkina on kuitenkin suorastaan kuin näyteikkuna, joten syytä huoleenkin on.

Iso-Britanniassa on myös käyty paikoin värikästä ja avointa, kriittistä luomukeskustelua. Voidaan jopa sanoa, että britannialainen kuluttaja on maailman luomu-sivistyneimpiä. Vastaavat luomututkimukset ovat myös saaneet laajaa mediatilaa Iso-Britanniassa, kun esimerkiksi meillä niiden tulokset ovat jääneet suhteellisen valistuneen piirin pohdittaviksi. Jossakin määrin voidaan siis nähdä olevan kyse aidosta vastareaktiosta.

Luomun suosimineen on useita syitä, ja terveysmielikuvat ovat yksiä tärkeimpiä muiden joukossa. Kotimaassa luomu on voimakkaassa nosteessa, mutta etsikkoaikaansa luomu eittämättä elää. On kuitenkin käymässä yhä selvemmäksi, että markettien nykyinen luomuvalikoima ei riitä kuluttajista vastuullisimpien vaatimuksia. Tietyllä tapaa olisi myös aika kriittiselle luomukeskustelulle, jossa lasien väri ei olisi ainakaan vihreä.

Stevialle lupa Euroopan markkinoille marraskuussa 2011?

2011-07-05T01:02:00.000-07:00

Luonnollisuustrendin mukainen kaloriton ja luontainen makeutusaine stevia on lopulta rantautumassa Eurooppaan. Euroopan komissio on antanut äänensä stevian laajamittaiselle elintarvikekäytölle Euroopassa.

Komissio on äänestänyt stevian elintarvikekäytön puolesta, mutta varsinainen lupa vaatii vielä neuvoston ja parlamentin hyväksynnän. Lupa koskisi yli 95 %:sti puhtaita stevioliglykosidituotteita.

Lopullinen lupamenettely ottaa aikansa, arvioiden mukaan stevia vapautunee pannasta marras-joulukuussa 2011:

Frederic Vincent, the Commission’s spokesperson for health and consumer policy, also told FoodNavigator.com this morning that "the sweetener is also on the agenda of the upcoming Standing Committee of EU Experts" which takes place on 4 July.

Scrutiny by the European Parliament is an additional part of the stevia approval process, with Debeuckelaere’s presentation pointing to September/October as the likely dateline for this.

Steviasta on iloittu aiemminkin, joten odottakaamme lopullista elintarvikekäyttölupaa. Käyttöluvan uskottaisiin kuitenkin johtavan lukuisiin tuoteinnovaatiprosesseihin heti vuoden 2012 alkupuolella. Tätä tukee EU:n jäsenvaltioiden hyväksyntä stevian turvallisuudelle elintarvikekäytössä (4.8.2011).

Stevia tullee korvaamaan osaa keinotekoisista makeutusaineista kuten aspartaamia ja asesulfaami-K:ta, jotka ovat olleet jokseenkin ahtaalla luonnollisuustrendin voimistuessa.

Myös painonhallinta tulee taatusti hakemaan uusia muotojaan stevian kautta tavoitellen yhä vähäsokerisempia tuotteita. Stevian tuotekehitys edennee juomateollisuus etunenässä aina pöytämakeuttajiin saakka.

Yhdysvalloissa stevian markkinaosuus intensiivimakeutusainemarkkinassa on jo peräti huimat 23 %:a. Useat pitävät steviaa makeutusaineiden osalta luonnollisuustrendin Graalin maljana, mutta nähtäväksi jää, missä määrin kuluttajahyväksyntä ja –kiinnostus leviää myös terveystietoisimpien piirien ulkopuolelle.

Intensiivimakeutetuista elintarvikkeista ei ole kansan ravitsemus- ja painonhallintaongelmia ratkaisevia apuja. Itse asiassa niiden käyttö voidaan nähdä osin jopa täysin tarpeettomana, tai niiden rooli osana painonhallintaa on kyseenalaistettu.

Valistuneiden kuluttajien tarve suosia luonnollisempia ja puhtaampia elintarvikkeita, mitä tarpeena aliarvioitiin vuosikymmeniä, on kuitenkin noussut erääksi ruokien valintaa voimakkaimmin ohjaavaksi tekijäksi.

Luonnollisuuskaipuuseen vastaavien tuotteita arvostaville kuluttajille tulisi tarjota nykyistä useampia mahdollisuuksia. Luontaisten intensiivimakeuttajien markkina on jäänyt lähes olemattomaksi. Aika näyttää, olisiko steviasta makeutusaineiden Appleksi.

Ruoan hinta on aikamme megatrendi - edullinen ja ravitseva ruoka keskustelun keskiöön

2011-06-20T05:29:00.002-07:00

Elintarvikkeiden kuluttajahintojen nousu on ollut eräs alkuvuoden 2011 kestoaiheista. Syitä Suomen kuluttajahintojen nousuun on useita. Kyse on globaalista ilmiöstä. Osa arvioista enteilee yhä pahempaa. Elintarvikkeiden hinnat voivat yli kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä, kertoo BBC.

Ruoan hintakehitys koskettaa useita - voimakkaimmin vähäosaisimpia
Sosiaalisessa mediassa elintarvikehintojen nousu jää usein lööppien kalastelun tasolle. Siitäkin huolimatta, että elintarvikkeiden hintakehitys koituu voimakkaimmin juuri niiden kohtaloksi, joiden ruokavalinnoissa on jo lähtökohtaisesti usein eniten petrattavaa. Harvemmin silmään osuu kantaaottavia puheenvuoroja edullisen ja ravitsevan ruoan puolesta.

Köyhyydestä puhuttaessa eksymme usein maalailemaan mielikuvia äärimmäisestä köyhyydestä. Todellisuudessa ruoan hinnan kallistuminen koskettaa merkittävää osaa väestöstämme.

Edullinen ja ravitseva arkiruoka on aikamme megatrendejä, vaikka mielellämme pauhaamme sosiaalisessa mediassakin esimerkiksi luonnollisuustrendistä ja premium-ruoasta. Yhtymäkohtiakin näillä, etenkin luonnollisuuskeskustelulla, on.

Ruoan hintakehitys muuttaa jo kulutustottumuksia
Uusimpien asenneilmastoa mittaavien kyselytutkimusten perusteella ruoan hintakehityksellä on jo merkittäviä vaikutuksia ruokailutottumuksiimme. Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam tuotti 17 maassa (N=16000) laajan kuluttajakyselyn, jonka perusteella ruokailijat ovat jo nyt muuttaneet merkittävästi kulutustottumuksiaan elintarvikkeiden hintojen nousun myötä. Yhä harvempi kertoo syövänsä kuten ennen, kiitos korkeiden hintojen.

Kyselyyn vastanneista 16000 kuluttajasta yli puolet kertoi muuttaneensa ruokailutottumuksiaan viimeisen kahden vuoden aikana. Heistä peräti 39 %:a vastasi muutoksen johtuvan elintarvikkeiden hintojen noususta.

Kysyttäessä ruokaan ja syömiseen liittyviä suurimpia huolenaiheita, oli hintojen nousu ylivoimaisesti yleisin vastaus (63 %:a kaikista vastaajista). Kehitysmaissa suurimmaksi huolenaiheeksi nousi meille jo mediakeskusteluissa lähes tuntematon mutta tärkeä käsite – ruoan saatavuus ja riittävyys.

Aiemmin maaliskuussa 2011 maailmanpankin erään raportin mukaan ruoan hintojen nousu on heinäkuun 2010 jälkeen ajanut noin 44 miljoonaa ihmistä köyhyyteen kehitysmaissa.

Ruoan korkea hinta ei ole vain köyhimpien ongelma, vaan sen tulisi olla myös politiikan ja talouden toimijoiden agendalla: esimerkiksi Tunisiassa elintarvikkeiden kalleus oli yksi kipinä protestien leimahtamiselle, kertoi Tekniikka&Talous.

Kuka ottaisi edullisen ja ravitsevan ruoan agendalle?
Yksi näkyvimmistä edullisen ja ravitsevan ruoan puolestapuhujista on taatusti ollut julkkiskokki Jamie Oliver ruokavallankumouksellaan. Mielipiteitä jakanut mediavälitteinen muutosprojekti, jonka ajatuksena oli levittää terveellisen ruuan tietoutta ja opettaa kokkaustaitoja, levisi mantereelta toiselle.

Myös Suomessa on useita arvokasta työtä tekeviä tahoja, jotka taistelevat edullisen kotiruoan ja ruoanlaittotaitojen puolesta.

Ottaen huomioon ilmiön laajuuden, kaipaisimme lisää kannanottoja edullisen mutta ravitsevan ruoan puolesta, yhteiskunnallisesti merkittävien tahojen ja ruokatoimijoiden toimesta.

Keskustelemme mielellämme aikamme kasvutrendeistä, joiden painoarvot muuttuvat nopeastikin. Edullinen ja ravitseva ruoka on kuitenkin tässä ja nyt. Kansanterveydellisesti kykymme tehdä kustannustehokkaita mutta maittavia valintoja noussee arvon arvaamattomaan.

Asenneilmapiirin ollessa myönteisimmillään aitoon ja luontaisempaan, raaka-aineisiin painottuvaan syömiseen, olisi aika korostaa myös yksinkertaista ja edullista ruoanlaittoa.

Luomua, luonnollista vai luonnonmukaista?

2011-05-12T01:05:00.000-07:00

Kaupan hyllyillä nähdään lukuisia elintarvikkeita, joita markkinoidaan vähemmillä lisäaineilla, puhtaammilla raaka-aineilla ja aidoilla mauilla. Luonnollisuudesta on tullut hyve, jota vaalitaan pahaa perinteistä teollistuotantoa vastaan. Kun 2000-luvulle tultaessa elintarviketäydennykset ja uudet teknologiat koettiin erityisen kiinnostaviksi, nyt puhuttaa ”iIman jotakin”.

Toisin kuin luomun, luonnollisuuden terminologiaa ei ole elintarvikkeissa mitenkään määritelty. Useimmat toimijat kiertävät lainsäädännölliset haasteet laveilla ilmaisuilla, joilla maalaillaan mielikuvia puhtaammasta ja luonnollisemmasta – paremmasta. Tällä hetkellä sankaruus etenkin mediassa on taattua. Jotakin tolkkua luonnollisuustematiikkaan kuitenkin kaivattaisiin. Mikä lopulta on luonnollista?

Luonnollisuutta haastettu suhteellisen vähän

Lisäainekeskustelua ja terveysteknologioiden suhdetta hyvään syömiseen on pohdittu laaja-alaisesti, mutta itse luonnollisuuden terminologia on jäänyt Suomessa vähälle keskustelulle. Osin tämä johtuu juuri siitä, että epätietoisuus on yhteistä koko Euroopan elintarvikeketjulle, määrittelytyön puuttuessa. Luonnollisuudenkaipuun on myös nähty kehittävän elintarvikeketjua parempaan suuntaan, jolloin soraäänille on jäänyt vähemmän palstatilaa.

Luonnollisuuskritiikkiä on johdettu Yhdysvalloista, jossa etenkin ravitsemuksen ja lainsäädännön parissa työskentelevät asiantuntijat kritisoivat nykyistä autuaaksi tekevää luonnollisuusteemaa. Eräs näkyvimmistä luonnollisuuskritiikin johtajista on ollut ravitsemusvaikuttaja ja –tieteilijä Marion Nestle. Huhtikuun 2011 alussa muutamat viranomaistahot jyrähtivät voimakkain sanankääntein luonnollisuuslupauksista:

”Food labeling experts say the term "natural" actually has little to do with nature. Officials with the Food and Drug Administration admit they've never defined the term "natural." "The natural claim is one of the most vague and misleading green claims that we see out on the market place." Urvashi Rangan of the Consumers Union said.”

EU:lla ei kantaa luonnollisuuteen

Elintarvikelisäaine voi olla luontainen, luontaisen kaltainen tai kokonaan keinotekoinen eli synteettinen. Yksittäisten lisäaineiden tai lisäaineryhmien osalta luonnollisuuskäsitettä on siis määriteltävissä luontaisuutta koskevan yleiseurooppalaisen lainsäädännön perusteella. Harmaalle alueelle siirrytään kun puhutaan jalostetuista elintarvikkeista lopputuotteina, enemmän kuin ainesosiensa summina. Luonnollisuudella viitataan usein kokonaisvaltaiseen hyvään ja paremmuuteen, joka siis on elintarvikkeissa vailla määritelmiä oleva villi länsi. Vastuulliset toimijat puhuvatkin esimerkiksi luonnollisista väri- tai aromiaineista, mutta varsin usein maalailu jatkuu laveasti koskemaan koko tuotetta.

Yhdysvaltain FDA on pyrkinyt tarttumaan alustavasti härkää sarvista, ja onkin määritellyt luonnollisuusterminologiaa punaisessa lihassa ja siipikarjassa. Määrittelytyötä ei ole todettu aukottomaksi, mutta lähtökohtaisesti sillä on tarkoitettu lihatuotteita, jotka eivät sisällä keinotekoisia ainesosia tai lisäaineita, ja tuotteiden on oltava ns. minimaalisesti prosessoituja.

Luonnollisuus hämmentää Samanaikaisesti kun luonnollisuusimagolla myytyjen tuotteiden suosio on kasvanut, ovat kuluttajat olleet yhä epätietoisempia luonnollisuuden määritelmästä elintarvikkeissa. Klassinen esimerkki Yhdysvaltojen elintarvikemarkkinoilta on ollut luomun ja luonnollisempana markkinoitujen tuotteiden käsitteiden sekoittuminen. Osa ruokailijoista on olettanut termillä ”natural” markkinoitujen tuotteiden olevan luomua – mielikuvissa jopa luomua laadukkaampia.

Hyvää syömistä ja kuluttajaetiikkaa Osa luonnollisuusterminologian debatoinnista tulee taatusti jäämään tuotevalmistajien ja viranomaisten väliseksi keskusteluksi. Selvää on, että ruokailijat valitsevat yhä enenevissä määrin luonnollisemmiksi ja puhtaammiksi mieltämiään elintarvikkeita.

Terminologiaan liittyvä problematiikka on helppo väistää suosimalla pääsääntöisesti vähän käsiteltyjä raaka-aineita: ehdottomuuten ei tässäkään keskustelussa ole ravitsemuksellisia perusteita.

Kuluttajaetiikan kannalta emme voi kuitenkaan sivuttaa luonnollisuusviestintään liittyviä haasteita. Ideaalitilassa ruokaketjussa vastuullisuus kehittyykin tasolle, jossa kuluttajat voivat luottaa toimijoiden läpinäkyvyyteen.

Yksi on varmaa: vähemmän on tällä hetkellä enemmän.

Elintarvikeketju 2.0 rakentuu läpinäkyvyyden varaan

2011-04-24T07:40:00.001-07:00

Elintarvikeketjun läpinäkyvyydestä on viime vuosina keskusteltu aktiivisesti. Läpinäkyvyys koskettaa elintarvikeketjumme kaikkia keskeisiä ruokailmiöitä; eettis-ekologisia kysymyksiä, terveystietoisuutta ja ruokaturvallisuutta. Läpinäkyvyys ei ole vain tuoteturvallisuutta ja yhteiskuntavastuuta, vaan se on osa ruokailijoiden kasvavaa aitouden ja alkuperäisyyden kysyntää. Läpinäkyvyys on luottamusta siihen, että valittu ruoka vastaa kokonaisvaltaisesti ruokailijan arvostuksia. Läpinäkyvyyteen liittyy vahvasti myös luottamuksen rakentaminen sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Sanelupolitiikan aika on ohi, ja bränditkin rakentuvat kuluttajien käsissä.

Vastuullisuudesta vastuullistamiseen

Läpinäkyvyyteen syventyi taannoin MMM Minna Mikkolan tuore väitöstutkimus Helsingin yliopistosta ”Luottamus ja sosiaalinen vuorovaikutus edellytyksiä kestävän ruokajärjestelmän rakentamiselle”. Tutkimuksessa alkutuotannon ja julkisen kulutuksen parempi keskinäinen kohtaaminen nähtiin edellytyksenä aidosti kestävälle ruokajärjestelmälle. Läpinäkyvyys on sitä, että aitouden kokemuksia mahdollistetaan vuorovaikutteisesti pellolta pöytään.

Vastuullisuus ja läpinäkyvyys on kirjattu myös esitykseen kansallisesta ruokastrategiastamme. Ruoan alkuperätiedot, tuoteominaisuustietous, luotettava tietous ruoan tuotantoketjusta, viestinnän vuorovaikutteisuus ja kuluttajan osallistaminen ovat kaikki tärkeitä elementtejä. Ruokailija ei ole enää objekti, vaan hän muokkaa teoillaan, arvoillaan ja arvostuksillaan vallitsevaa ruokatarjontaa. Ruokailijan aktiivisen roolin kasvaessa ruokaketjussa asemaansa menettävät sellaiset tuotteet ja toimijat, jotka eivät kykene vastaamaan uusiin läpinäkyvyysvaateisiin.

Taustalla laaja kulttuurin muutos

Toimintaympäristön muuttuessa myös alhaisen sitoutumisasteen päivittäistavaroihin liittyy uusia odotuksia ja vaatimuksia, jotka liittyvät vahvasti avoimuuteen. Elintarvikeketjumme on osa yhteiskuntaa, jossa luottamus ja läpinäkyvyys kulkevat käsi kädessä. Se edellyttää myös ruoantuottajilta uudenlaista suhtautumista kuluttajuuteen ja ruoan tuotantoon.

Näin toimintaympäristömme muutosta kuvasi tanskalainen futurologi ja trendikonsultti Anne Lise Kjaer:

”After a culture of cover-ups and nondisclosure comes transparency, accountability, unrestricted access to information and a flood of honest, user-generated feedback. The informed citizen wants openness on all levels – from international government down to their local farmer. We are all adapting to the idea that there’s nowhere to hide, with open-salary practices and an internet that never forgets.”

Some of this isn’t even about business; it’s a cultural shift, a redrawing of the lines between what’s private and what’s public. A generation has grown up blogging, posting a daily phonecam picture on Flickr and listing its geographic position in real time on Dodgeball and Google Maps. For them, authenticity comes from online exposure.”

Kulttuurin muutoksessa maaseutuun kohdistuu uudenlaisia odotuksia

Toimintaympäristön muutos näkyy myös suomalaisten ruokaketjuun liittyvissä odotuksissa. Esimerkiksi suhdettamme maaseutuun tutkivassa Sitran teettämässä Maamerkit-barometrissä ilmeni, että maaseutuun kohdistuu aivan uudenlaista kysyntää etenkin lähi- ja luomuruoan muodossa. Olemme irtautumassa perinteisistä agraarimielikuvista kohti modernimpaa vuoropuhelua maaseudun ja ruokailijoiden välillä.

Maaseudusta puhutaan yhä vahvemmin tarinoiden ja ilmiöiden kautta. Puhdas ruoka rankattiin selvityksessä erääksi hyvän elämän tärkeimmistä elementeistä. Tässä läpinäkyvyydessä piilee valtavasti elintarviketuotannon hyödyntämätöntä potentiaalia.

Läpinäkyvyys säätää myös terveysviestinnän tehoa

Läpinäkyvyys ei liity pelkästään elintarvikkeiden kaupallistamiseen. Myös terveysviestinnältä vaaditaan uudenlaista läpinäkyvyyttä ja vuorovaikutteisuutta, mikä selittyy laajemmalla kulttuurin muutoksella. Julkinen terveysviestintä ei ole pystynyt täysin vastaamaan erilaistuviin ruokatarpeisiin vuorovaikutteisuuden kasvaessa myös sosiaalisen median tukemana.

On myös puhuttu, että Suomesta puuttuu kokoava ruokaan ja terveyteen liittyvä informaatiolähde. Julkisen terveystiedon keskittäminen on hyvä tahtotila, mutta sen täytyisi tapahtua osana sosiaalisten medioiden osallistavaa kuluttajakeskustelua. Myös terveysviestintää värittää uusi avoimuuden kulttuuri.

Läpinäkyvyys lisää ruoan arvostusta ja tuottaa kilpailuetua

Läpinäkyvyys on muun muassa tietoa ruoan raaka-aineista, alkuperästä, tuotantoprosesseista ja ympäristövaikutuksista. Se on harvoin kasvotonta, ja viestit vahvistuvat kun niitä kertovat ruokatoimijat kuten ruoan alkutuottajat, joiden uskottavuus rakentuu vastuulliselle ja läpinäkyvälle toiminnalle.

Valtava osa suomalaisista tekee ruokavalintansa olankohautuksella, silmänräpäyksellä heräteostoksina, lähellä kassoja, kaukana ruokaideologioista. Pehmeä tieto kuten ideologiset ruokatarinat lisäävät ruokailijoiden sitoutumisastetta ruokaan. Alati pirstaloituvassa ruokamaailmassa tarinat on kerrottava siten, että ne puhuttelevat kohdekuluttajiaan.

Aidot ja läpinäkyvästi viestityt ruokatarinat ovat saaneet monet huolettomatkin ruokailijat tarkastelemaan ostoskorejaan entistä kriittisemmin. Ruokatrendit tarjoavat tuotehyötyineen valtavasti tehokasta tarttumapintaa ja aineksia myös bränditarinoille. Parhaimmillaan läpiväkyvyys palvelee niin tuotteen identiteetin säilyttämisessä, tuoteturvallisuudessa kuin lisäarvon tuottamisessakin.

Läpinäkyvyydellä on myös valistava funktio. Ruokaketjun jakama tekninen tietous kuten tieto elintarvikkeiden laatuominaisuuksista, alkuperästä ja tuotantoketjusta uskotaan johtavan myös terveellisempään syömiseen.

Läpinäkyvyys, luottamus ja aitous ovat eräitä aikamme keskeisiä menestystekijöitä elintarvikeketjussamme. Mikä parasta, niiden varaan on mahdollista rakentaa aitoa vuoropuhelua ruokailijoiden ja ruoan tuottajien välille.

Superfood-ilmiötä kyseenalaistetaan

2011-04-13T07:28:00.000-07:00

Merkittävä osa ruoka-alan asiantuntijoista on käsitellyt superfoodeja kriittisen sallivaan sävyyn. Superfood-ilmiö on haluttu nähdä osana pirstaloituvia ruokatarpeitamme. Nyt superfoodeista kantautuu kuitenkin kummia kuultavaksi. Superfoodeihin liittyvä kaupallisuus ja tuoteturvallisuus puhuttavat mediassa. Superruoka on Tullilaboratorion hampaissa, ja ilmiön ympärille on kasvanut mitä erilaisinta liiketoimintaa.

Ylen Ajankohtainen kakkonen uutisoi superfood-ilmiöön liittyvän kaupallista toimintaa, jonka luonnetta viranomaisetkin ovat selvittäneet. Myös terveys 2.0 –konsultti Janne Huovila kirjoitti ravitsemuksen brändiytymisestä kiinnostavien esikuvien tai tapausesimerkkien kautta, mikä liittyy myös superfood-ilmiöön. Aikanamme uppoavat ruokatarinat, joiden puolesta puhuvat elinvoimaisilta vaikuttavat yksilöt, jotka elävät kuten opettavat.

Superfoodit ajautuivat puolivahingossa osaksi globaalia elintarvikeketjua

Intohimoisesti superfoodeihin suhtautuvat tulevat taatusti näkemään osan näistä mediakeskusteluista tarkoitushakuisena mustamaalaamisena ja muutosvastaisuutena. Olisikin mukavaa uskotella, että itse superruoka selviäisi keskustelusta puhtain paperein, ja ilmiölle tuotteineen aiheuttaisi hallaa lähinnä osa alalla toimivista fanaatikoista. Pelkästään tästä ei nyt kuitenkaan näyttäisi olevan kyse. Superfoodit ovat osa varsin uutta globaalia elintarvikeketjua, jossa osalle toimijoista elintarvikelainsäädäntö ja ruoan tuotantotavat tuntuvat olen uusia asioita. Tuontielintarvikkeina superfoodien ruokaketjuun liittyy myös elintarvikevalvontaan liittyviä haasteita, eikä vähiten avautuneiden EU-markkinoidemme myötä.

Superruokaa hylätty määräysten vastaisina

Maaliskuun lopussa Ruokatieto uutisoi tullilaboratorion tekemistä tuontielintarvikkeiden turvallisuustesteistä, joissa superfoodit todetaan usein määräysten vastaisiksi. Vuosina 2009-2010 yli puolet Tullilaboratorion tutkimista superfoodeista hylättiin määräysten vastaisina. Puhtaat paperit sai vain noin kolmannes tutkituista tuotteista. Tavallinen hyllytyssyy ovat puutteelliset pakkausmerkinnät, mutta superruoka-tuotteista löytyy myös liikaa torjunta-aineita, viittaa Taloussanomat. Superfood-tuotteiden tyypillisiä ongelmia ovat olleet liialliset torjunta-ainemäärät sekä heikko mikrobiologinen laatu, täydentää tullikemisti Carola Ranta.

Esimerkiksi suuren suosion saavuttaneista goji-marjoista vain viidennes kelpaa syötäväksi. Goji-marjaan liittyviä ongelmia ovat olleet erityisesti liialliset kasvinsuojeluaine- ja sulfiittipitoisuudet sekä säteilytys.

Superfoodeihin liittyvät elintarviketurvallisuusriskit eivät saa palstatilaa ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi heinäkuussa 2010 Helsingin Sanomat käsitteli laajassa artikkelissaan superfoodien turvallisuusriskejä. Myös silloin puhuttivat goji-marjojen torjunta-ainepitoisuudet. Eräänä ongelmana on myös se, että EU:n sisämarkkinoilta tulevia tuotteita Tullilaboratorio ei automaattisesti tutki, jolloin torjuntaainejäämäisiä marjoja on päässyt myyntiin kauppojen hyllyille.

Pientoimijan päätä huimaa?

Erääksi ongelmaksi saattaa nousta myös se, että superfoodeja maahantuoville yrityksille myydään tuotteita alkuperämaista vanhentunein tuotesertifikaatein, epäillään Tullilaboratoriosta. Tällöin maahantuojille saatettaisiin tarjota samaa sertifikaattia tuotteen luotettavuudesta, vaikka tavara olisi välissä vaihtunut. Sama sertifiointihaaste koskee myös superfoodien luomutuotantoa. Dokumentoituja tapauksia tällaisista ei ole, ja riski liittyy toki kaikkiin tuontielintarvikkeisiin. Kyse onkin lähinnä eri tasoisten toimijoiden kyvystä hallita tällaisia riskejä globaaleissa tuotanto- ja toimitusketjuissaan.

Välitöntä terveysriskiä ei kuitenkaan Eviran mukaan ole, joka katsoo, että löydetyt torjunta-ainemäärät eivät ole ihmiselle välittömästi myrkyllisiä.

Vierasaineriskit unohtuneet lisäainehysteriassa

Tarkoitus ei ole lietsoa hysteriaa, mutta ollakseen osa luotettavaa ja annettujen lupauksien mukaista ruoan tuotantoa, näyttäisi superfoodismissakin olevan paljon petrattavaa. Me otamme elintarviketurvallisuuden usein itsestäänselvyytenä, mutta ikävimmät elintarviketuontiin liittyvät tapaukset osoittavat, ettei puhdas ja turvallinen elintarvikeketju rakennu automaattisesti. Elintarvikkeiden turvallisuudesta keskusteltaessa lisäaineriskit ovat saaneet perusteettoman suuret mittasuhteet, ja vierasaineriskit harvoin ylittävät uutiskynnystä.

Puhtaasti tuotettuina, ravintoainerikkaina ja lisäaineettomina usein markkinoitujen superruokien elintarviketuotantoon ja -tuontiin näyttäisi liittyvän riskejä, joita läheskään kaikki alan toimijat eivät tunnu hallitsevan. Taasko meille myydään ruokamielikuvia?

Kuluttajatietoisuus transrasvoista kasvaa

2011-04-07T05:17:00.000-07:00

Transrasvat ovat osittain kovetettujen rasvojen teollisessa käytössä syntyviä rasvahappoja, jotka voidaan luokitella terveyden kannalta kaikkein haitallisimmiksi.

Tutkimusten mukaan osittain kovetettujen kasviöljyjen käytön korvaaminen kasviöljyillä tuo merkittäviä terveyshyötyjä. Transrasvojen siivoaminen elintarvikeketjusta toisi asiantuntijalähteiden mukaan merkittäviä kansanterveyshyötyjä sydän- ja verisuonisairauksien saralla.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen loi blogissaan loistavan, myyttejä murtavan katsauksen elintarvikkeiden transrasvapitoisuuksiin. Otannan perusteella elintarviketeollisuus on siivonnut transrasvoja useista tyypillisiksi koetuista saantilähteistä.

Transrasvojen välttäminen valintakriteerinä

Transrasvojen välttämisestä on tullut kuluttajien arvostama valintakriteeri, jota tuotevalmistajat eivät voi jättää huomiotta. Kuluttajakyselyistä on usein pitkä matka ostamiseen, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa tyypillisesti jopa 60-75 % vastaajista kertoo välttävänsä transrasvoja. Vastausten luonne kertoo transrasvoihin kohdistuvasta negatiivisesta asenneilmapiiristä. Lisäksi jotkut terveystahot pitävät transrasvakysymystä, niiden ilmoittamismenettelyjä tai totaalikieltoa jopa ihmisoikeuskysymyksenä.

Kovetetuille kasvirasvoille terveellisiä vaihtoehtoja

Rasvojen kovettamisen on uskottu pidentävän tuotteiden hyllyikää, ja kerrottu juoksevien rasvojen pilaantuvan tuotteissa nopeasti. Yhä selvempää kuitenkin on, että vaihtoehtoja on useampia. On muitakin tuotantomahdollisuuksia kuin valinta kovetetun kasvirasvan ja juoksevan kasviöljyn välillä. Uudet valmistusmenetelmät ja rasvaseokset puhdistavat myös globaaleja elintarvikemarkkinoita transrasvoista. Useissa tuoteryhmissä on kehitetty transrasvoista vapaita rasvaseoksia ja valmistusmenetelmiä.

Ei kovetettujen kasviöljyjen korvaaminen silti aivan ongelmatonta ole. On myös tutkimuksia, joissa transrasvojen pitoisuus on kasvanut varastointiajan funktiona, vaikka osin kovetettuja rasvoja onkin vaihdettu kasviöljyihin. Tämä ilmiö riippuu kuitenkin valmistusprosessin lisäksi tuotteessa käytetyistä rasvoista ja niiden pitoisuuksista sekä muista raaka-aineista.

Mainitsemisen arvoista kokeiluissa on, että kasviöljyillä korvattujen tuotteiden hyllyikä tai aistinvaraiset ominaisuudet eivät ole poikenneet merkitsevästi perinteisistä, kovetettuja kasviöljyjä sisältävistä tuotteista.

Uudet tuoteteknologiat tuottavat aiempia ravitsemuksellisesti parempia ja maittavia tuotteita. Lisäarvona ne tuovat tuotteisiin terveysnäkökulmaa jolla on myös kaupallista markkina-arvoa.

Transrasvojen vähenemisestä näyttöä

Ensimmäiset tutkimukset kansallisten transrasvakieltojen jälkeen kertovat, että uudet ilmoittamismenettelyt ovat sekä vähentäneet transrasvojen pitoisuutta elintarvikkeissa että niiden saantia. Toki elintarvikemarkkinoillamme on nähty myös vastaavaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa positiivista kehitystä.

Vähennyksistä huolimatta kysymykseksi on jäänyt, riittävätkö vähennykset, ja millä tasolla transrasvapitoisuudet sekä saannissa että tuotteissa ovat, kun ilmoittamismenettelyt sallivat pienet transrasvamäärät?

Transrasvojen totaalikielto?

Ongelmalliseksi tuotteiden transrasvapitoisuuden seurannan tekee se, ettei useimmissa maissa tai EU-lainsäädännössä edellytetä transrasvojen pakollista ilmoittamista ravintosisältötiedoissa. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa jossa FDA on edellyttänyt transrasvojen erittelyn ravintosisältötietoihin, voidaan alle 0,5 grammaa transrasvoja sisältävät tuotteet kirjata transrasvattomiksi. Myös maissa joissa vallitsee transrasvojen täyskielto kuten Tanskassa, ei tuotteiden tarvitse olla täysin trans-rasvattomia.

Kuluttaja on kuningas?

Vastoin myyttejä, elintarviketeollisuudessa tehdään näillä tutkimussektoreilla arvokasta työtä. Ymmärrys rasvojen prosessoinnista kehittyy jatkuvasti ja sitä myöten myös valikoimat siistiytyvät transrasvoista. Sydänystävällinen rasvahappoprofiili on parhaimmillaan kilpailuetu.

Syytä hysteriaan ei ole, vaikkakin jo pienilläkin määrillä transrasvoja on kiusallisen voimakkaita terveyshaittoja. Siksi transrasvoihin on vaikea suhtautua olankohtautuksella, vaikka suositusten mukaisessa ruokavaliossa niiden saanti jääkin tyypillisesti vähäiseksi.

Suomessa viranomaistahot eivät ole pitäneet transrasvahappoja sellaisena terveysvaarana, että olisi ollut perusteita rajoittaa niiden määrää kansallisin säädöksin. Osin kuluttajien tietoisuus transrasvoista on jäänyt vielä Suomessa monen muun ravintotekijän varjoon. Näkisin että tietoisuuden vahvistamiseksi tarvittaisiin yksilön vapauden tueksi myös viranomaistoimia. Nähtäväksi jää, ajavatko terveystoimijoiden kannanotot ja kasvava kuluttajatietoisuus myös transrasvahappopolitiikan uusille urille.

Sokeriveron vuoro? Ruoan hinta ja verotus puhuttavat jälleen

2011-04-01T07:33:00.000-07:00

Vuoden 2011 alusta asteittain voimaan astunutta makeisveroa on kritisoitu syystä. Jokainen ruokaketjussa toimiva ja sitä seuraava tunnistaa, että makeisveron valmistelu on laiminlyöty rankalla kädellä, ja vero on toimeenpantu valtiontaloudellisin perustein. Kaiken lisäksi se asettaa elintarvikevalmistajat epätasa-arvoiseen asemaan.

Ruoan verokeskustelussa seuraava debaatti on sokerivero. Uuden poikkitieteellisen kotimaisen tutkimuksen mallinnusten perusteella sokerin verottaminen vähentäisi tuntuvasti sokeripitoisten tuotteiden kysyntää ja alv-alennus kasviksille, hedelmille ja kalalle lisäisi niiden kulutusta. Tutkijat lupailevat merkittäviä kysyntämuutoksia juuri pienituloisille.

Muutoksia kaivataan
Debaatti sokeriverosta osuu laajempaan Euroopassa käytyyn keskusteluun elintarvikkeiden kuluttajahinnoista. Eri puolilta Eurooppaa kantautuu huolestuttavia viestejä esimerkiksi kasvisten hinnannousun vaikutuksista kuluttajien asenteisiin ja sitä kautta kulutukseen. Terveyttä edistävien elintarvikkeiden hinnan nousu on tunnistettu kaikissa ikä- ja tuloluokissa. Etenkin pienituloisimmat pohtivat, kuinka heillä on jatkossa varaa suosia kasvikunnan tuotteita.

Makeisverolle sokerivero olisi eittämättä parannus. Lisäksi se parhaimmillaan säätäisi elintarviketuoteryhmien keskinäistä hintasuhdetta ravitsemuksellisesti mielekkäämmäksi.

Jotta tehokeinolla olisi käytännön vaikutuksia, tarvittaneenkin useita samanaikaisia muutoksia. Hintakeskeisessä elintarvikeketjussamme hinta on lähtökohtaisesti hyvä kulutuksen ohjaaja, uskotaan. Mahdolliset vaikutukset kulutukseen riippuvat täysin siitä, miten vero toteutettaisiin. Aika näyttää, kuinka voimakkaasti veroilla onnistutaan ohjaamaan viettejä.

Ruoan ALV-alennusten kykyä ohjata ruoan kulutusta on helppo problematisoida. Mitkä ovat sinun näkemyksesi sokeriveroon littyvistä haasteista? Listasin itse muutaman.

Arvonlisäveron ongelmallisuus
Onko arvonlisävero lähtökohtaisesti tasavero, joka iskee voimakkaimmin juuri pienituloisiin, debatoivat poliitikot. Tiedämme, että merkittävän osan mainituista kaloista ja vihanneksista kuluttavat terveystietoiset kuluttajat, kun taas sokeritaakka kasaantuu usein sekä pienituloisten että ruokavalinnoiltaan huolettomimpien harteille.

Usein kun välttämättömyyshyödykkeiden verotusta kevennetään, köyhimpien saama hyöty jää sitä pienemmäksi, mitä enemmän parempituloiset kuluttavat tätä hyödykettä, ja mitä pienempi on köyhien saama osuus kaikista tuloista.

Myös siteeratussa tutkimuksessa euromääräiset vaikutukset olivat suurimpia suurituloisten keskuudessa. Kaikkiin elintarvikemenoihin suhteutettuna erityisesti kalan, hedelmien ja kasvisten ALV:n alentaminen hyödyttäisi suhteellisesti eniten suurituloisia ja korkeasti koulutettuja, vaikka erot eivät ole kovin suuria.

Vähän tietoa verohelpotusten vaikutuksista
Terveystoimijoiden tuottaman tutkimuksen kaltaista tietoutta vaikuttaa kulutukseen verotuksellisin keinoin on vielä suhteellisen vähän. Mikäli vain sokeria verotettaisiin, yhä suurempi osa pienituloisimpien ruokailijoiden rahoista saattaisi kulua sokeripitoisten tuotteiden ostamiseen, jos kasvisten, hedelmien ja kalan verotus säilyisi ennallaan, eikä kulutusmuutos realisoituisi.

Esimerkiksi tutkimuksessa referoidun tanskalaistutkimuksen mukaan terveyttä edistäviin elintarvikkeisiin kohdistuvien verohelpotusten suorat vaikutukset ovat toivotun suuntaisia, mutta hinnanmuutosten tulo- ja substituutiovaikutusten vuoksi osa terveellisen ruoan verohelpotuksista korvautuu muun elintarvikekysynnän lisääntymisenä.

Veron laajuus ja voimakkuusaste
Havainnot kertovat, että maltilliset veronalennukset ohjaavat kysyntää vähän, tai eivät lainkaan. Esimerkiki Tanskassa ja Norjassa vastaavat verot ovat kaksin-kolminkertaisia. Verokeinojen kohdentamisen tekee haasteelliseksi myös se, että elintarvikkeiden hintajousto vaihtelee tuoteryhmittäin. Samansuuruiset verohelpotukset eivät tuottane samansuuruisia kysyntähyötyjä. Myös jenkkien virvoitusjuomaverosta on vastaavia mallinnustuloksia.

Voimakkaampikaan vero ei näissä tarkasteluissa ole juuri tuottanut merkittäviä terveysmuutoksia, ja pienituloisimmatkin ovat väistäneet veron kiristymisen mm. suosimalla aiempia vastaavia, mutta edullisempia verrokkituotteita.

Oikeudenmukainen verotus
Myös sokerivero vaatii äärimmäistä ravitsemusasiantuntijuutta yhdistettynä tuoteryhmäosaamiseen toteutuakseen ravitsemuksellisesti merkittävänä. Perusedellytyksenä olisi myös eintarviketeollisuuden vaatiman oikeudenmukaisuuden ja terveystavoitteiden yhdistäminen kiistatta.

Verotus tarjonnan ohjaajana
Mikäli sokeria verotetaan rankemmin, miten hemmottelutuotteiden valmistajien tuotekehityspanostukset asemoidaan? Näemmekö markkinoilla entistä enemmän kevyt- ja muita muokattuja tuotteita, joissa sokeri on korvattu esimerkiksi intensiivimakeutusaineilla ja sokeria korvaavilla bulkkiaineilla?

Käsitykset veromuutosten vaikutuksista kuluttajahintoihin vaihtelevat
Epäselvää on, missä määrin arvonlisäveroon tehdyt helpotukset siirtyvät kuluttajahintoihin. Vaikutukset kuluttajahintoihin riippuvat verohelpotuksen suuruudesta. Yleisesti uskottu lainalaisuus on, että vain pienet veroalennukset siirretään melko suoraan kuluttajahintoihin, koska tuotantoa voidaan lisätä kysynnän oletetusti kasvaessa. Vaikka alv-kannan alennus alentaisikin kuluttajahintoja, lienevät vaikutukset epäsymmetrisiä.

Substituuttiajattelu
On vaikea nähdä, että sokeripitoisten elintarvikkeiden verotus yksinään lisäisi terveyttä edistävien valintojen tekemistä. Substituuttiajattelun mukaan ruokailija valitsee kuhunkin syömistilanteesen omiin arvotuksiinsa parhaiten sopivia ruokaratkaisuja. Jos vähäarvoisempien välipalatuotteiden kysyntää halutaan pienentää, olisi vaihtoehtoisten ruokaratkaisujen oltava huokuttelevampia.

Summa summarum: terveystekoja vaivattomammin
Kaikki me varmasti toivomme, että terveyttä edistävien ruokavalintojen tekemistä voitaisiin kaikin tavoin helpottaa. Kotimainen poikkitieteellinen tutkimus oli sarjassaan ensimmäisiä, ja se oli Pohjoismaissakin työnä uraauurtava. Tutkimus kannattaa käydä läpi ajatuksella, sillä se sekä herättää optimistisia toiveita veroteknisistä keinoista ohjata kulutusta, että toisaalta alleviivaa juuri vastaavien toimenpiteiden haasteellisuutta ohjauskeinoina.

Miten sinä näet sokeriveron?

Kylläisyyden tunne kiinnostaa

2011-03-14T08:21:00.001-07:00

Eräs merkittävistä muutoksista ruokakäyttäytymisessämme on ateriointitiheyden voimakas kasvu viimeisen 30 vuoden aikana. Ateriointitiheyden kasvu on tuonut mukanaan napostelun ja välipalakulttuurin voimistumiseen liittyviä lieveilmiöitä, jotka ovat osaltaan tehneet painonhallinnasta entistä ongelmallisempaa. Yltäkylläisyys synnyttää usein vastatrendejä, ja niihin liittyy vahvasti myös syömisen uusi laatuajattelu. Tähän kontekstiin liittyy myös kylläisyyden käsite.

Eräs tehokeinoista ateriointitiheyden pienentämiseen ja syömiseen liittyvän hyvinvoinnin lisäämiseen on ruoan kyky tuottaa kylläisyyttä. Kevyttuotteiden tehoa on kyseenalaistettu laajasti, ja painonhallinta hakee uusia muotojaan. Kylläisyys on tekemässä myös kaupallista läpimurtoa yleistymällä yhtenä painonhallintaan liittyvistä tuotelupauksista.

Kylläisyyttä markkinoidaan jo Markkina-analytiikkayritys Mintelin globaalin uutuustuoteseurannan mukaan kylläisyyteen liittyvien ravitsemuksellisten väittämien määrä moninkertaistuu joka vuosi. Yli puolessa näistä kylläisyysväittämin lanseeratuista tuotteista on keskeisinä ainesosina olleet proteiinit ja ravintokuidut. Kylläisyyden turvin markkinoituja tuotteita on globaalistikin vielä vähän, joskin niitä on jo lanseerattu toista sataa kappaletta.

Kylläisyydestä ei vielä markkinointikeinoksi ole, sillä EFSA on järjestelmällisesti hylännyt kylläisyyteen viittaavat terveysväittämät. Pehmeillä viittauksilla kylläisyysvaikutuksiin mm. tuotteen proteiinisisällön kautta on Suomessakin kuitenkin jo epäsuorasti markkinoitu vähän käsiteltyjä tuotteita kuten siipikarjanlihaa ja maitovalmisteita. Näissäkin tosin ravitsemusväittämäaasetuksista johtuen usein epäsuorasti vain tuotevalmistajien nettisivuilla.

Kylläisyyttä laaturuoasta Syömisen lyhytaikaisessa säätelyssä kylläisyyteen vaikuttavat mm. ruoan rakenne, annoskoko, mahalaukun täyttyminen, sosiaalinen tilanne ja muut kognitiiviset tekijät. Varsinaisista ruoan laatutekijöistä kylläisyyteen vaikuttavat etenkin ruoan energiatiheys ja pääravintoainekoostumus. Kylläisyyttä ovat tutkimuksissa tuottaneet etenkin ruoan proteiinipitoisuus, proteiinin suhde hiilihydraatteihin, ja ravintokuitukomponentit. Myös nollatutkimuksia aihepiireistä löytyy, ja tulokset ovatkin osin ristiriitaisia, pitkälti koska tutkimusasetelmat ovat hyvin vaihtelevia.

Kylläisyyttä yritettiiin aikansa rakentaa myös keveyteen liittyvillä ruokamielikuvilla, mutta tässä voidaan sanoa jo osin epäonnistuneen. Sosiaalisella tilanteella ja ruokavihjeillä on selvä vaikutus syödyn ruoan määrään. Mikäli ruoka ei täytä odotuksia, eli on esimerkiksi juuri liian kevyttä, saatetaan tämä lyhyellä aikavälillä aikaansaatu kylläisyys kompensoida myöhemmin ravinnon otossa.

Kylläisyyslupauksia kyseenalaistetaan Kylläisyystutkimus on keskittynyt vahvasti lyhyen aikavälin säätelyyn. Elintarvikkeen kykyä aikaansaada kylläisyyttä tutkitaan yleensä kyselytutkimuksina, ja usein tutkitaan myös testiaterian vaikutuksia sen jälkeen syödyn ruoan määrään ja laatuun. Sitäkin harvemmin kylläisyystutkimuksissa päästään käsiksi ravinnon oton pitkäaikaisempaan säätelyyn tai kehon painon muutoksiin. Koska kylläisyyden kokeminen on subjektiivista, eivät terveysviranomaiset ole antaneet kylläisyydelle laajaa hyväksyntää. Euroopan terveysviranomaiset ovat vielä usein ottaneet kannan, jossa kylläisyysvaikutus voidaan todentaa vain jos elintarvikkeen nauttimisen kylläisyysvaikutusten on todettu edistävän laihtumista , painonhallintaa tai ravinnon ottoa pitkällä aikavälillä. Useat elintarviketeollisuustoimijat vastustavat tätä ajattelua. He haluaisivat kylläisyyden tunteen lyhen aikavälin voimistumisen riittävän - osana kokonaisvaltaista, laajempaa hyvinvointia.

Jotta elintarvikkeiden kylläisvaikutuksista tulisi todellinen hitti elintarvikemarkkinoillamme, täytyy tutkimustietouden aiheesta vielä karttua, löytää yhteisiä mittaamistapoja, ja sopivat tavat viestiä kylläisyydestä. Jo nyt ruokailija voi kuitenkin hyötyä kylläisyysvaikuksista syömällä nautiskellen raaka-aineista valmistettua laaturuokaa. Vahvasti riittävän proteiininsaannin varaan rakentuva kylläisyys on konsepti, johon jokaisen terveystietoisen ruokailijan kannattaa tutustua.

Aamupala - myytti mediassa ja painonhallinnassa

2011-03-02T03:17:00.000-08:00

Iltapäivälehdet esittelivät jälleen populääriin tyyliinsä tuoreen aamupalatutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen viesti pelkistyi vääristyneestu muotoon ”Kevyt aamiainen on paras”. Viestiä ryyditettiin kertomalla, että vastoin oletuksia tuhti aamupala ei auttaisikaan painonhallinnassa. Miten aamupalaviestintään tulisi suhtautua?

Taustalla tuhti aamupalatutkimus
Uutisoinnit perustuivat tammikuussa 2011 Nutrition Journal –tiedejulkaisussa julkaistuun saksalaistutkimukseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin pääasiassa sitä, miten aamupalan aamupalan energiansaanti (absoluuttinen energiasisältö ja suhteellinen osuus päivän kokonaiskaloreista) vaikuttivat vapaasti elävässä väestössä koko päivän energiansaantiin.

Tutkimuksessa 280 ylipainoista ja 100 normaalipainoista koehenkilöä pitivät ruokapäiväkirjaa 14 vuorokauden ajan. Koehenkilöjen ruokapäiväkirjadata analysoitiin ja jaettiin energeettisyysluokkiin aamupalan absoluuttisen energiasisällön perusteella.

Tutkimuksessa ei tarkasteltu erilaisten aamupalavaihtoehtojen vaikutuksia kehon koostumukseen, laihtumiseen tai painonhallintaan. Tutkimuksessa raportoitiin vain päivän energiansaanteja, mikä tietysti sinällään on ihan mielenkiintoista esitietoa ymmärrykseemme painonhallintaan vaikuttavista tekijöistä.

Suhteellisesti runsas aamupala pienensi päivän energiansaantia

Tutkimustulokset eivät poikenneet dramaattisesti normaali- ja ylipainoisten henkilöiden välillä. Keskimääräinen aamupalan energiansaanti vaihteli ylipainoisilla noin 120 ja 600 kalorin välillä. Suuri vaihteluväli selittyi mm. sillä että osa koehenkilöistä jätti satunnaisesti aamupalansa kokonaan syömättä.

Alla olevassa kuvassa on vasemmalla kuvattuna ylipainoisten koehenkilöiden aamupalan keskimääräisen absoluuttisen energiansaannin ja koko päivän energiansaannin välinen yhteys. Oikealla kuvattuna on aamupalan energiansaannin suhteellisen osuuden vaikutus päivän energiansaantiin. Tämän eksoottisempia ilmiöitä tutkimus ei raportoinut.

Vasemmasta kuvaajasta nähdään se, että mitä isompi aamupala sitä tilastollisesti merkitsevästi isompi päivän energiansaanti. Iltapäivälehdissä raportoimatta kuitenkin jäi, että isoimmatkin aamupalakalorit johtivat painonhallinnan kannalta varsin mielekkääseen energiansaantiin. Minun silmissäni kuvaaja vasemmalla kertoo, että runsas aamupala johti päivittäiseen energiansaantiin, joka tukee pitkäaikaista elämänmuutosta mahdollistaen myös laihtumisen.

Kuvaaja oikealla taas kertoo sen, että vasta kun aamupalan osuus päivän kokonaisenergiansaannista kasvaa yli 25 %:iin, pienentää aamupalan syöminen merkitsevästi päivän kokonaisenergiansaantia. Ilmiö oli merkitsevä sekä normaali- että ylipainoisilla koehenkilöillä. Löydös on mukavasti linjassa aamupalalalla syötäväksi usein suositeltuun energiansaantiin, jotakuinkin yli 20 %:n päivittäisestä energiansaannista.

Ruoka-aineista suurin kontribuutio aamupalan kasvaneeseen energiansaantiin (ylipainoisilla/normaalipainoisilla) oli leivällä (145/126 kcal), kananmunilla (21/33 kcal), kakuilla (51/132 kcal), jogurtilla (9/11 kcal), juustolla (57/84 kcal), makkaroilla (70/- kcal), marmeladilla (22/34 kcal) ja voilla (37/42 kcal).

Aamupalalla yhä vankka asema
Minusta tutkimuksen pääviesti on, että niin kauan kun aamupalalla syödään vähän (reilusti alle 25 % kokonaisenergiansaannista), ei aamupalalla ole merkitsevää positiivista vaikutusta päivän syömisiin. Aamupalan roolin kasvattaminen tuo painonhallintaa mahdollisesti edistäviä energeettisiä etuja, mutta aamupalan suurentaminen ei yksioikoisesti tarkoita parempaa syömisen hallintaa päivän aikana.

Se, että aamupala tai mikään muukaan ateria olisi kalorilaskennallisesti tuhti, ei ole suoranainen hyve.

On vastaavia tutkimuksia, joissa aamupalan suhteellisen suuri osuus päivän syömisistä vähensi kokonaisenergiansaantia (1, 2). Väestötutkimukset runsaan aamupalan yhteydestä kehon painoon ovat osin ristiriitaisia. Lisäksi mitä todennäköisimmin säännöllisesti aamupalaa nauttivalla väestönosalla on monia painonhallintaa edistäviä elämäntapoja.

Se, että aamupalan koko ei vaikuttanut lounaalla syötyihin kaloreihin (n. 550 kcal tienoilla), ei mielestäni ole mitenkään dramaattinen viesti. Aamupalan ja lounaan tulisikin usein muodostaa päivän syömisistä leijonan osan. Runsaankaan aamupalan tarkoitus ei paremman syömisen hallinnan kannalta ole niukka lounas. Pikemminkin ne yhdessä tukevat usein syömistä, jossa vältetään ylilyönnit myöhemmin päivän aikana.

Lisäksi tutkimuksessa aamupalan laadullista sisältöä pohdittiin varsin vähän, eikä tutkimus ottanut kantaa aamupalan laatuun päivän syömisen hallinnan kannalta. Ylipainoisilla aamupalan energiamäärää kasvoi tutkimuksessa etenkin melko vähäarvoisilla ruoka-aineilla kuten leivällä, kakuilla ja makkaroilla.

Tutkimuksessa raportoidut maksimikalorimäärät viittaavat myös syömisten aliraportointiin, mikä osaltaan vaikeuttaa tutkimuksen tulkintaa - ja tekee siitä osin jopa mahdotonta.

Tutkimus ja mediaviestintä siitä korostivat mielestäni liiaksi kaloriajattelua ja osin myös rajoittavaa syömistä: korostunut ajatus kalorien saannin kasvusta ja suuremmasta päivän energiansaannista.

Kyllä tutkimus silti tuo esille myös erilaistuvien ruokatarpeiden merkitystä hyvän nälän hallinnan kannalta. Kevyempikin aamupala voi toimia, mutta ei tutkimus mielestäni anna perusteita vetää rukseja runsaammankaan aamupalan yli.

Leivän muuttuva rooli ravitsemuksessa

2011-02-25T12:10:00.000-08:00

Viljatuotteilla kuten leivällä on ollut merkittävä rooli koko kansan ravitsijana. Muuttuvassa ruokakulttuurissamme harvan perinteisen elintarvikkeen kysyntä säilyy kuitenkaan enää entispäivien tasolla, ruokatarpeiden monimuotoistuessa. Näin on käynyt myös leivälle.

Uutislehti Kaleva kertoo ("Leipä ei maistu suomalaisille", 10.2.2011) suomalaisten syöneen vuonna 2010 nelisen prosenttia vähemmän leipää kuin edellisenä vuonna. Tämä oli seitsemisen prosenttia vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Leivänkulutus on laskenut miljoonia kiloja parissa vuodessa. Tumman ruokaleivän kulutus on laskenut kahden viimeisen vuoden aikana noin seitsemän miljoonaa kiloa ja vaalean ruokaleivän kulutus noin viisi miljoonaa kiloa.

Leivän uudet käyttötavat ja muuttunut kulutus ovat olleet myös leipomoteollisuuden tiedossa jo vuosia, mutta viime vuosien kysynnän laskua voidaan pitää jo poikkeuksellisena. Alalla kysytään, kadottiko karppaus leivän ruokapöydistämme. Mielestäni muutosta on kuitenkin kuvattava laajempana leivän roolin ja aseman muuttumisena ruokailussamme.

Muuttuva arki ja ruokatarpeet käänsivät viljan kulutuksen laskuun
Viljan kulutus oli lähes kolminkertaista 1900-luvun alun Suomessa verrattuna nykypäivään. Viljan kulutuksessa on nähty dramaattinen lasku useissa teollisuusmaissa 1960-luvulta lähtien. Teollistuminen ja hyvinvoinnin kasvu mahdollistivat monipuolistuvan ruokakulttuurin, jossa leivän rooli pieneni selvästi. Suomalaisen perinteisen agraariyhteiskunnan murros, voimakas
kaupungistuminen ja modernin kulutusyhteiskunnan synty muuttivat myös ruoan kulutuksen rakennetta.

Viljatuotteiden kulutus pieneni etenkin 1970-luvulle asti, jonka jälkeen muutokset ovat olleet vähäisempiä. Viljatuotteiden kulutuksen laskua on usein pidettu jopa eräänlaisena modernin ruokakulttuurin merkkinä. Viljan ja viljatuotteiden kysynnän historiallista laskua on raportoitu laajasti.

Kysynnän ja tarjonnan laajentunut kirjo pirstaloi ruokavalintoja
Kuluttajatutkimuksen tutkijat ovat pohtineet raporteissaan osuvasti ruoan kulutusrakenteen muutoksia. Kaukana ovat ajat jolloin maito, kotona leivottu leipä ja peruna muodostivat aterian yleisimmän perustan.

Viljatuotteista etenkin leipä on yksi tuoteryhmistä, joissa kysynnän laskua on raportoitu. Riisin ja pastatuotteiden kysynnän kasvaessa leivän leivonta kotitalouksissa romahti, ja samalla pieneni myös perunan kulutus. Uudet ruoankulutustavat näkyivät myös valmisruokien kysynnän voimakkaana kasvuna. Välipalatuotteista etenkin maitopohjaiset tuotteet kuten jogurtit ovat kasvattaneet tasaisesti suosiotaan.

Yhtenäiskulttuurin murroksessa jalansijaa saivat uudet trendit
Yksittäisen elintarvikkeen kuten leivän kulutuksen muutoksia on väistämättä peilattava laajempaan ruokatrendien kontekstiin. Kuluttajatutkimuksen julkaisuissa Johanna Maula pohti vakuuttavalla lähdeaineistollaan ruokatrendejä jo vuonna 1995 tavalla, joka on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä. Maula kuvasi ja profiloi ruokakulttuurimme muutosta etenkin seuraavilla ruokatrendeillä:

· Perinteisen ateriajärjestelmän hajoaminen ja yksinkertaistuminen, pikaruokailu, napostelu
· Valikoivuus ja vaihtelunhaluisuus
· Ruokavalio- ja kehotietoisuus
· Luonnollisen ruoan arvostaminen
· Ruoka sosiaalisen kanssakäymisen välineenä ja sosiaalisen statuksen osoittimena
· Ruoan merkitys tarpeiden tyydyttäjänä, nauttiminen ja mielihyvä
· Hintatietoisuus ja toisaalta valmius käyttää suurikin summa rahaa haluttavaan tuotteeseen
· Halukkuus omaksua ja opetella uutta, ulkomaiset ruoat

Nyt kysymys kuuluukin, kuinka moneen näistä trendeistä osuu leipä? Ja vaikka leipä monessa näistä trendeistä yhä vankassa asemassa onkin, on se saanut lukuisia kilpailijatuotteita ja tuotetyyppejä rinnalleen. Ruokatarpeita siis tyydytetään yhä laajemmalla tuotekirjolla, jossa leivän rooli on aiempaan nähden alikorostunut. Trendien arvostuksissa on tapahtunut muutoksia, jotka kohdistuvat myös leipään.

Leivällä yhä vankka asema ravitsemuksessa
Kokojyväviljojen ja ravintokuitujen saannissa leivällä on ollut suomalaisten ravitsemuksessa merkittävä rooli. Kokojyvätuotteiden nauttimisella on väestötutkimuksissa ollut yhteys hyvään sydänterveyteen ja etenkin viljakuidun saanti on väestöaineistoissa enteillyt pienempää kuolleisuutta.

Ravintokuitu lienee "etämittari" useille terveyttä edistäville ravintotekijöille ja terveyskäyttäytymiselle. Näyttäisi kuitenkin siltä että kokojyväviljoista saatavalla kuidulla saattaa olla jopa muita kuidun lähteitä voimakkaampia terveysvaikutuksia.

Kun otetaan huomioon se, että useimmille meistä leipä on kokojyvätuotteista merkittävä suojaravintoaineiden lähde (kyllä, olen tietoinen kokojyväleipään kohdistuvasta suojaravintoainekritiikistä, luethan eteenpäin..), herättää kysynnän lasku myös kysymyksiä.

Vaikka viljatuotteiden kysynnässä olisikin varaa kohtuullistua ja se olisi väistämätön realiteetti nykyisessä ruokakulttuurissamme, on selvää että etenkin kasvisten kulutuksen täytyisi muuttua dramaattisesti, jotta kokojyvässä mahdollisesti menetettävät terveysedut saataisiin kompensoitua kasviksista.

Yksilötasolla kasviksista runsaassa ruokavaliossa pärjätään mainiosti ilman leipääkin, mutta koko kansan ravitsemushaaste tämäkin taatusti on.

Jottei viesti painottuisi vain raportoituihin leipäkiloihin, todettakoon että laadukkaalle leivälle on aina tilaa ruokapöydissämme.

Uudet ateria- ja välipalavaihtoehdot leivän haastajina
Pitkä matka on kuljettu siitä kun perinteisestä leivinuunileivästä on tuotettu valmiiksi viipaloituja palaleipiä mitä erinäisimpiin pakkauskokoihin. Palaleipä on viestitty helppona vaihtoehtona, mutta ruokailijoista etenkin nuorimmat kyseenalaistavat valinnoillaan tämän helppouden.

Välipalakulttuurimme monimuotoistuu, ja jokainen perinteinen virvoitusjuoma, energiajuoma ja välipalatuote lienee pois leivänkulutuskiloista.

Kasvava hiilihydraattitietoisuus varmasti maltillistaa osaltaan leivänkin kulutusta. Vaikka terveyden alakulttuurit ovat yliedustettuja sosiaalisessa mediassa, ovat ne kuitenkin aliedustettuja suomalaisten ruokaostoissa. Helppous, hemmottelu ja välipalakulttuuri ovat laajasti dokumentoituja ruokatarpeita, jotka osin jyräävät myös leivän syöntiä.

Uutisissa siteeratut kaksi tarkasteluvuotta ovat myös olleet varsin poikkeuksellisia, taantumaa ja siitä hidasta eheytymistä. Taantuman tarkempi syöminen on saattanut myös vähentää leivästä syntyvää hävikkiä kotitalouksissa.

Leipäteollisuuden kulutustilastoihin eivät myöskään rekisteröidy pientoimijoiden leipäkilot, mikä saattaa osaltaan hienoisesti selittää laskua.

Toisaalta keskimääräisessä ruokaleivän kulutuksessamme (145g/vrk) saattaa olla yhä kohtuullistumisen varaa yllä kuvatussa laajemmassa ruokakäyttäytymisen kontekstissa.

Myös ruokaleivän kulutusrakenteessa on saattanut tapahtua rakennemuutoksia, jotka suosivat laatua määrän sijaan.

Viimeisen muutaman vuoden laskeva kehitys on lyhyt jakso laajempien ennusteiden tekemiseen, mutta lukuisia haastajia leivälle epäilemättä on.

PS. Kuulisin mielelläni Sinun ajatuksesi muuttuvaan leivän kulutukseen. Jokapäiväistä leipää - mitä se sinulle on? Pakkopullaa, peruskauraa vaiko peräti artesaanista premium-leipää?

Gluteenittomista tuotteista hyvinvointia

2011-02-18T15:07:00.000-08:00

Gluteenittomien tuotteiden markkinan uskottiin kauan muodostuvan vain erityisruokavaliota noudattavien yksilöiden kysynnästä. Sittemmin ruokakäyttäytymistä tutkittaessa opittiin, että gluteenittomia tuotteita suosivat muutkin kuin keliaakikot. Vaikka gluteenittomien tuotteiden markkina ja tuotevalikoima on edelleen vasta kypsymässä, tuli gluteenittomuudesta osa laajempaa hyvinvointia.

Markkina voimakkaassa kasvussa
Yhdysvalloissa myytiin vuonna 2010 gluteenittomia tuotteita 2,6 miljardilla dollarilla. Markkina-analytiikkayritys Packaged Facts kertoo markkinan kasvaneen vuosittain peräti 30 %:a vuosina 2006-2010. Datamonitor arvioi gluteenittomien tuotteiden markkinan kasvavan Euroopassa reilun kolmen miljardin euron markkinaksi vuoteen 2015 mennessä. Eniten markkina on kasvanut Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Gluteenittomuudessa hiilihydraateista laajempaan hyvinvointiin
Gluteenittomuudesta on tullut osa hyvinvointitrendejä. Puhtaana, turvallisena ja hyvinvointia tuottava ruoka houkuttelee terveystietoisia ruokailijoita. Gluteenittomien tuotteiden kysynnän kasvua on selitetty myös ruokailijoiden kasvaneella hiilihydraattitietoisuudella.

Puhutaan myös virheellisistä itsediagnooseista, joissa yksilöt ovat keliakian uskon varassa karsineet kaikki gluteenin lähteet ruokavaliostaan. Gluteeniton ruokavalio on myös kasvattanut suosiotaan populaarien erityisruokavalioiden suosiossa, ja sitä ovat ilmoittaneet noudattavansa monet mediasta tutut kasvot.

Gluteenittomien markkinaa kasvattavat terveet yksilöt
Markkina-analytiikkayritys Hartman Group esitti taannoin jyrkkiä näkemyksiä gluteenittomien tuotteiden suosimisesta. Heidän mukaansa gluteenittomien tuotteiden ostajista arviolta vain 5 % olisi keliaakikkoja, ja tuotteista haetaan laajempaa hyvinvointia. Hartmanin kyselytutkimuksissa gluteenittomiin tuotteisiin liitettiin mielikuvia etenkin vatsan hyvinvoinnista, ravintoainerikkaudesta ja painonhallintaeduista.

Markkinointiviestinnässä korostuu positiivinen ravitsemus
Tuotevalmistajille gluteenittomuuden kasvu osaksi laajempaa hyvinvointia on kriittinen menestystekijä. Valmistajista ne, jotka ovat pidättäytyneet vahvasti keliakian hoitoon rakennetussa markkinointiviestinnässä, ovat joutuneet ratkaisemaan volyymihaasteita, sillä tällöin markkinaa rajataan varsin spesifiksi ja pieneksi.

Myös yksipuolinen hilihydraattisisältöön keskittyvä viestintä on koettu haasteelliseksi gluteenittomien tuotteiden markkinassa. Yhden liikkeen varaan rakentuvien tuotteiden hauraudesta meillä on esimerkkinä Atkins-boomin raju lasku 2000-luvun puolessa välissä.

Gluteenittomista tuotteista positiivisen ja kokonaisvaltaisen ravitsemuksen keinoin viestiminen taas on mahdollistanut laajemman kuulijakunnan.

Gluteenittomuuden hyödyt epäselviä
Täysin gluteenittoman ruokavalion noudattamisen eduista terveillä yksilöillä ei juuri ole. Aiheesta on toteutettu vasta vain muutamia tutkimuksia pienillä koehenkilöjoukoilla. Niissä vaikutukset ovat olleet jopa epäedullisia.

Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on vähentänyt terveillä yksilöillä suoliston hyvinvoinnin kannalta hyödyllisten suolistobakteerien määrää, ja kasvattanut epäedullisen mikrobiflooran osuutta (1, 2). Epäselvää on, onko havaituilla muutoksilla terveydellisiä vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Viljoja osittain, kokonaan, tai vain gluteenipitoisia viljoja välttävällä ruokavaliolla saattaa olla kuitenkin vahvoja positiivisia ravitsemuspsykologisia vaikutuksia. Vaikka puhuisimmekin eräänlaisesta lumevaikutuksesta, voi gluteenittomuus olla vahva yksilökeskeisen hyvinvoinnin ilmaisu. Kun oma subjektiivinen kokemus hyvinvoinnista paranee, ei instituutioruokinnalle ole sijaa.

Puhuttaessa gluteenittomasta ruokavaliosta viljattomana, liittyy gluteeniton ruokavalio jo vahvaan hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden kaanoniin - myös tutkimuskaanoniin. Tällöin puhuttaessa hyvinvoinnista, on tarkastelua laajennettava myös hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden muihin yksilöllisiin painonhallinta- ja terveyshyötyihin.

Gluteenittomia valintoja ja valkoisen vehnän välttämistä
Epäselvyys gluteenittoman ruokavalion hyödyistä terveillä yksilöillä ei estä gluteenittomien tuotteiden suosimista. Satunnaiset vilja-annokset siedetään usein hyvin. Gluteenittomia tuotteita istutettaneen terveyttä edistävään ruokavalioon helpoiten karsimalla siitä alkuun lähinnä pitkälle prosessoidut viljatuotteet, joista etenkin valkoiset vehnäjauhot.

Gluteenittomien tuotteiden suosiminen osana laadukasta ruokavaliota saattaa ohjata terveyskäyttäytymistämme positiiviseen suuntaan. Näiden viestien varaan näyttäisi rakentuvan myös gluteenittomien tuotteiden markkinan kasvu.

Lähiruoan edistämiseksi Euroopalle yhteinen lähiruokalogo?

2011-02-14T06:57:00.000-08:00

Suomalaisten elämänlaatu paranee, kun niin kansalaiset kuin yhteiskuntakin suosivat lähi- ja pientuotantoruokaa sekä elävät vuodenaikojen mukaan. Näin valisti meitä taannoin maabrändityöryhmämme. Vaan missä piileksivät lähi- ja pientuottajamme elintarvikkeet, kyselevät monet kaupoissa. Ongelma on Euroopan yhteinen: lähiruoan saatavuus ja tunnistettavuus eivät ole huipussaan. Mikäli haluamme kuluttajien suosivan yhä enemmän lähiruokaa, on lähiruoan valinta ja saatavuus mahdollistettava paremmin. Tähän tavoitteeseen iskettiin tammikuussa 2011 Euroopan unionissa, kun päivänvalon näki aloite Euroopalle yhteisestä lähiruokalogosta.

EU:lla voisi olla tärkeä rooli yhteisissä ruokatavoitteissamme
Lähiruokalogon tavoitteena olisi auttaa kuluttajia tunnistamaan lähiruoan kaupan valikoimissa, ja toisaalta edistämään lähiruoan pääsyä laajemmille kuluttajamarkkinoille. Eräs hollantilainen poliitikko kommentoi lähiruokauutisessa paikallisuuden olevan aliedustettuna Euroopan ruokatuotannossa:

"Around 80 per cent of world food production is sold locally, but in Europe that figure is just 20 per cent because of the focus on large-scale, industrialised food production. Systems that would improve the negotiating powers of farmers, such as short distribution circuits, are seen as welcome."

Lähiruokalogosta on kaavailtu vapaaehtoista ikonia, jota voisi käyttää ruoasta joka on tuotettu noin 50 kilometrin säteellä sen myyntipaikasta. Käytäntö ei olisi kuitenkaan aivan ongelmatonta, eikä lähiruoan määrittelyn haasteitakaan ole vielä aloitteessa ratkaistu:

"Agreements may be forged between producers and local supermarkets, including branches of national chains, but produce identified by the local label could not be distributed via retailers’ national buying departments. This means that if a producer was selling both locally and nationally they would need to use two sets of packaging.

The opinion also calls for a definition of ‘local food products’ and ‘local food systems’. The distance from production to consumption is a crucial point, with 30 to 50 km mooted as an appropriate maximum. There would need to be flexibility, however, as in some parts of Europe, such as mountainous regions, producers will find few consumers within a 50km radius."

EU:lla on ollut osin aktiivinen rooli vastaavien hankkeiden edistämisessä. Jo viime vuonna voimaan astui EU-alueen yhteinen luomulogo, joka yhdistää kaikki alueemme luomutuotantokriteerit täyttävät elintarvikkeet.

Lähiruokaa, ai siis mitä?
Jopa elintarvikeketjun sisällä on epäselvyyksiä siitä, mikä on lähiruokaa, ja minkälaista ruokaa voisi jatkossa lähiruoaksi kutsua. Kuten kulutussosiologi Riitta Nieminen-Sundell kirjoittaa:

"Lähiruoan konsepti on ongelmallinen; ihmiset eivät tunne sitä. Toki itse sana on tuttu - ruoka tuotetaan lähellä. Tosin kuluttaja saattaa myös ajatella, että kaikki lähikaupasta saatava on lähiruokaa. Lähiruoan myös oletetaan olevan puhdasta ja terveellistä. Sen merkitys alueen omalle taloudelle on myös tiedossa, joskaan paikallistalouden tukeminen ei ohita makua ja hintaa valintaperusteena. Myös ekologisuus liittyy lähiruoan mielikuvaan."

Lähiruoalle ei ole yhtä jaettua käsitettä. Lähiruokatyöryhmän mukaan lähiruoka on
”ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä”. Aidoimmillaan se ei ole synonyymi kotimaisuudelle.

Suomen Elintarviketeollisuus ry puolestaan määrittelee lähiruoan laveammin ”Suomessa tuotetuksi ruoaksi”.

Kuluttajatutkimuskeskuksen tekemät tutkimukset kuluttajien lähiruokamielikuvista ovat rajanneet lähiruoan aluetta edelleen. Tutkimuksissa haastateltujen kuluttajien mielestä lähiruoan määritelmään sopii hyvin väittämä: ”Lähiruoka on tuotettu Suomessa enintään 100 km:n säteellä sen ostopaikasta”.

Kysyttäessä kuluttajalta lähiruoka on siis useimmiten paikallista lähialueen ruokaa.

Kun lähiruoka herättää kysymyksiä, oma suosikkini on lätkäistä käteen Deloitten Sitralle toteuttama selvitys. Se avaa käsityksiämme lähiruoan olemuksesta, markkinassa piilevästä potentiaalista ja sen pullonkauloista.

Lähiruoka tuotava lautasillemme
Lähiruoka kaipaa yleistyäkseen käytännön toimia. Yksi tällainen on ollut koulujen lähiruokaviikko, joka tosin on jäänyt varsin vähälle keskustelulle. Viimeksi lähiruoka oli medioissa, kun kulttuuripääkaupunki Turun kerrottiin panostavan lähiruokaan. Kulttuuripääkaupungin Turun yksi hankkeista on lähiruoka. Hanketta varten on tehty logo, joka symbolisoi, että ravintolan raaka-aineista 80 prosenttia on lähellä tuotettua.

Vaikka kansalliset tai kansainväliset standardit puuttuvat, ovat jotkut paikalliset toimijat tukeneet lähituotantoa proaktiivisesti. Esimerkiksi nilsiäläinen K-supermarket -kauppa otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön lähiruoasta kertovan hyllynpäätymerkin vuonna 2010.

Tuttua ja helppoa. Sitä lähiruoankin tulisi menestyäkseen olla. Tuskin koskaan aikaisemmin kulutusilmapiiri on ollut lähiruoalle yhtä suotuisa. Lähiruokaan yhdistyy mielikuvia puhtaammasta ja paremmasta, aikamme trendeistä.

Lähiruokalogo ei olisi tae lähiruoan päätymisestä laajaan jakeluun. Pieni ele parempaan tunnettuuteen se voisi kuitenkin olla. Olisiko aika auttaa kuluttajaa löytämään lähiruokansa?

Ruokatarpeet pirstaloituvat - muuttuva ruokakulttuurimme

2011-02-06T10:24:00.001-08:00

Laadukasta mutta helppoa ja nopeaa. Nopeaa mutta terveellistä. Helppoa mutta vastuullista. Sosiologi voisi puhua heimoista, markkinatutkija uusista kuluttajaryhmistä. Yhtä kaikki ne ovat esimerkkejä pirstaloituvista ruokatarpeista, jotka myös ravitsemusasiantuntijoiden tulisi huomioida.

Ruokakulttuurimme on murroksessa, mutta näkyykö se ravitsemusviestinnässä? Suhtaudummeko ravitsemusohjauksessa uusiin tapoihin syödä aina sallivasti?

Törmäämme toisinaan ravitsemusviestintään, jossa ponnistellaan kohti aiempien vuosikymmenten ihannetta simppelistä syömisestä. Face the facts; ruokatarpeet monimuotoistuvat. Erilaistuvat tarpeet vaativat myös ravitsemusviestinnässä sallivuutta. Vapautta toteuttaa hyvää syömistä hyvin erilaisinkin ruokailutavoin. Ravitsemusvalistusta, jossa uudet alakulttuurit eivät koe jäävänsä paitsioon, vaan tulevat hyväksytyksi uusina ruokatarpeina.

Kyvyttömyys nähdä erilaistuvat ruokatarpeet osana hyvää syömistä ei ole vain viranomaistahojen haaste. Esimerkiksi hiilihydaattitietoisuutta ajoi pitkään viestintä, jossa maalailtiin ihannekuvia ruokapöytien ääressä kaikki ateriansa nauttivista ruokailijoista, fanaattisista ruoanlaittajista. Perinteistä maatalouttamme ihannoivista ruokailijoista. Kaikkiin tämä idylli kirnuvoineen ja täysmaitoineen ei kuitenkaan uponnut, ja maaseutumaisemastamme oli siirryttävä kohti kivikautisia luolia.Toisaalta opimme, että tarve syödä alkukantaisesti saattoikin johtaa pekonilla ja kananmunilla mässäilyn sijaan kasvispainotteiseen, vähäsuolaiseen, sydänystävälliseen ruokavalioon.

Myös ravitsemustietous lienee jonkinlaisessa eksistentiaalikriisissä. Haluamme palata juurillemme, mutta uusin ja luovin keinoin. Tapaamme ajassamme yhä harvemmin perinteistä suomalaista ruokakulttuuria sellaisenaan kuin sen esimerkiksi ruoka-alan tapahtumissa usein esitämme. Myös taantumassa monet odottivat syömisen suuntautuvan perinteisiin ruokiimme. Näin osin kävikin, mutta pääosin kuitenkin helppoutta arvostavissa uusissa muodoissa. Karjalanpaistin suosio ei räjähtänytkään käsiin, eikä ruokaisasta karjalanpiirakastakaan tullut uutta pizzaa.

Miksi meidän on toisinaan niin vaikea uskoa, että uusissa ja valtavirrassa poikkeavissa tavoissa syödä saattaa olla paljon enemmän hyvää kuin uskommekaan? Ja että toisaalta juuri nämä uudet ruokatarpeet kuvastavat aikamme henkeä, joka on tullut jäädäkseen. Uusia syömisen muotoja, jotka osaltaan vastaavat esimerkiksi kysymyksiin siitä, miksi traditionaalista ruokasuositusmallia noudatetaan yhä löyhemmin.

Jonkinlaisesta pelon maantieteestä ja uuden pelosta lienee kyse. Perinteisestä konsensusajattelusta saattaa hiljalleen rakentua kotelo, joka rajaa kaikki sen ulkopuolelta tulevat signaalit ulos, ja jonka rikkominen voi tiedon karttuessa käydä vaikeaksi.

Ruokamaisemastamme voidaan nostaa lukuisia esimerkkejä, jotka kertovat haasteista suhtautua avoimesti uuteen monimuotoistuvaan ruokakulttuuriimme. Esimerkkinä muistuu mieleen vaikkapa funktionaalisten elintarvikkeiden markkinoiden alkumetrit Suomessa. Usein muistettiin varoitella, kuinka terveysvaikutteiset, täydennetyt elintarvikkeet hämärtävät käsityksiämme ravintoaineiden saannista ja tyypillisistä saantilähteistä. Mielessäkään ei käynyt, että osa ruokailijoista kokee cyborg-tyyppisen täsmäravitsemuksen enemmän omakseen kuin maaseutuidyllin maalailun perinteisinen elintarvikkeineen.

Toinen tuore esimerkki voisivat olla superruoat. Ravitsemusasiantuntijat muistivat kyllä ahkerasti muistuttaa mediassa, miten superfoodit saattavat luoda vääränlaista illuusioita kasvikunnan tuotteiden mielekkäästä käytöstä. Useinkaan kommenteissa ei välittynyt ruokailijoiden kasvava eksotiikan, ruokatarinoiden ja vaihtelunhalun kaipuu, johon superruoatkin saattavat kohtuukäytössä ravitsemusongelmitta vastata.

Kolmantena esimerkkinä voisi toimia usein pelätty välipalakulttuurimme. Tiedämme että välipalakulttuuri voimistuu etenkin nuorten keskuudessa. Usein jaksamme lähinnä muistuttaa, miten valtava määrä päivittäisestä energiasta saadaan välipaloista. On tietysti ravitsemuksellisesti suotavaa viestiä paremmasta ravitsemuksesta myös välipaloissa, ja pyrkiä kohtuullistamaan napostelutyyppinen välipalasyöminen. Välipalasyömisen painoarvon kasvu viestii kuitenkin ruokakulttuurin laajemmasta muutoksesta. Kodin ulkopuolella syötyjen ruokien rooli kasvaa.

Ehkä osuvin esimerkki erilaistuviin ruokatarpeisiin myöhäisheräämisestä ovat eettiset ja ekologiset kysymykset. Niiden ennustetaan toki olevan seuraavia painavimpia uusia kannanottoja myös ravitsemussuosituksissa, mutta tällä hetkellä ne eivät juuri ravitsemusvalistuksessa näy.

Kuluttaja valitsee ruokia, jotka hänelle maittavat, mutta jotka myös vastaavat hänen arvostuksiaan. Ravitsemus on tärkeä valintakriteeri, mutta toisaalta se on yksi muiden mielenkiintoisten joukossa.

Pirstaloituva ruokakäyttäytyminen saattaa toisinaan viestiä myös hiljaisia avunhuutoja, ruokailijoiden ollen yhä epätietoisempia siitä, mitä heidän kannattaisi syödä. Siksi on tietysti suotavaa välillä myös oikaista ristiriitaisten ravitsemusviestien tulvassa, mikä voisi olla hyvää syömistä.

Ravitsemustieteellinen jargon tarpeesta sovittaa ravitsemussuositukset vallitsevaan ruokakulttuuriimme on monille tuttu. Ottaisimmeko kuitenkin haasteen aidosti vastaan, pohtien syömistä yhä monimuotoistuvassa ruokakulttuurissamme? Ajatus hyvästä syömisestä on sovitettava yhä pirstaloituviin ruokatarpeisiin. Tässä ruokakäyttäytymiskysymyksessä oppiminen vaatii laaja-alaista osaamista yli totuttujen rajapintojen. Usein myös yhteistyötä elintarvikeketjussa hyvin eri tyyppisten asiantuntijoiden välillä.

Luonnollista ruokaa – ruokatrendien laajempi viitekehys

2011-01-31T09:01:00.000-08:00

Tällä hetkellä yleisimmät kysymykset ruokakäyttäytymisestä tuntuvat tavalla tai toisella liittyvän ruokailijoiden tarpeeseen suosia entistä luonnollisempia ja aidompia makuja. Osaksi ilmiötä lukeutuvat myös superfoodit, vaikka niiden kaupallinen merkitys on vielä suorastaan marginaalinen. Luonnollisuudesta on lausuttu jo useampia ajatuksia, mutta lausutaan nyt vielä muutama ilmiötä taustoittava sananparsi. Miksi luonnollisuudesta tuli niin kysytty ja puhuttu ilmiö ruokaketjussa?

Trendit ovat elintarvikkeissa ilmiöitä, jotka kuvaavat suuria kuluttajajoukkoja yhdistävää ruokakäyttäytymistä. Ostamme sitä, mitä arvostamme. Tyypillistä ruokatrendeillekin on ilmiöiden vastavoimaisuus: voimakkaista trendeistä kumpuaa lähes poikkeuksetta alkuun vaimeampia vastavoimia, jotka voimistuvat niitä hallitsevasta vastatrendistä.

Syömiskäyttäytymisessä voi ja usein vallitseekin samanaikaisesti hyvin erilaisia ilmiöitä, joiden arvostukset vaihtelevat kulluttajittain. Tällaisia ovat esimerkiksi laadukkaampien ja taloudellisten, kotimaisten ja globaalien, ja helppojen einesten ja luonnollisempien ruoanlaittotuotteiden samanaikaisesti kasvava kysyntä.

Esimerkiksi superfood-ilmiö asettuu laajemmin luonnollisuuden trendiin, joka kuvaa kuluttajien tarvetta suosia luonnollisempia ja puhtaampia tuotteita, joiden alkuperäkin on usein hyvin tiedossa. Lisäarvoa luonnollisuudelle on, jos tuotteella on jokin kiinnostava ja puhutteleva tarina. Emme voi myöskään väheksyä vaihtelunhalua ja eksotiikkaa, joita uusyhteisölliset ruokakulttuurit usein edustavat.

Luonnollisuuden kysyntä on kasvanut valtavaksi. Esimerkiksi vuonna 2008 luonnollisuuteen viittaaminen oli suosituin väittämä elintarvikkeissa. Suomalaisiakin haastatellessa elintarvikkeiden turvallisuus ja puhtaus on arvostettu hyvin korkealle. Meillä on siis jo lähtökohtaisesti kulttuuri, joka suosii tämän kaltaisia, tai tällaisina viestittyjä tuotteita.

Näkökulmat ruokaan pirstaloituvat: Ravitsemuksessa tai elintarviketurvallisuudessa sinänsä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia, mutta näkökulmat niihin muuttuvat. Kuluttajien epäluulo esimerkiksi lisä- ja väriaineita kohtaan vauhdittaa useimpien puhtaammaksi miellettyjen raaka-aineiden kysyntää.

Taustalla on tietysti myös joitakin elintarviketurvallisuuskohuja sekä eettisiä ja ekologisia kysymyksiä. Kun elintarviketarjonnassakin on korostettu luonnollisempia tuotteita, ja media näistä asioista mielellään kohujen kautta keskustelee, on ilmiö vahvistunut entisestään.

Yhtenä haasteena on, ettei luonnollisuudelle ole elintarvikkeissa mitään määritelmää. Osassa tuotteissa luonnollisuus onkin lähinnä vahva imagollinen tekijä. Tämä ylläpitää myös positiivisia uskomuksia luonnollisemmiksi miellettyihin tuotteisiin, mikä varmasti osaltaan selittää superfood-ilmiönkin nopeaa vahvistumista. Ollaan aiempaa vastaanottavaisempia tunnepohjaisille viesteille, joita ei tarvitse erikseen tieteellisesti testata.

Lisäksi luonnollisuuden arvostus elintarvikkeissa tuntuu olevan vahvimmillaan silloin kun trendiin onnistutaan liittämään hyötyjä myös terveydellisyydestä. Niinpä luontaisesti terveyttä edistävät ja puhtaat ruoat kasvattavat suosiotaan.

Keskeisiä taustatekijöitä luonnollisemman ruoan kysynnän kasvulle:

Ruokakulttuurissamme on korostunut helppous, hinta ja usko teknologiaan
Meillä on vuosikymmenten historia ruokakulttuurista, jossa ostoissamme ovat korostuneet helppous ja hinta. Suomalaisten elintarvikemenojen osuus kokonaiskulutuksesta on pienentynyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana.

Vaikka elintarvikemenojen osuus kokonaiskulutuksesta on supistunut, rahaa ruokaan ja juomaan käytetään aiempaa enemmän. Lisäksi tuloista suurempi osa jää nykyään vapaa-ajan kulutukseen. Perustarpeiden osuus menoistamme on pienentynyt.

Samalla terveystietoisuuden kasvu on ollut huimaa. Tiedämme terveydestämme ja siihen vaikuttavista tekijöistä enemmän kuin koskaan ennen.

Aiempia vuosikymmeniä väritti myös vahva usko teknologian kasvuun. Olemme uskoneet teknologian ratkaisevan myös terveysongelmiamme. Teollisen elintarviketuotannon uskottiin pitkään olevan osa ratkaisua.

Elintarvikeketjussa on myös yleisesti nähty varsin vähän tuotteita jotka tyydyttävät kokeilunhalua, yksilöllisyyttä ja eksotiikan kaipuutta, elintarvikemarkkinaa on pidetty jopa tylsänä. Joten näihin tarpeisiin eksoottisemmat tuotteet kuten superfoodit tulevat kuin tilauksesta.

Kokonaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että samanaikaisesti olemme vieraantuneet ruoasta ja ruoan alkuperästä, mutta toisaalta olemme yhä tietoisempia, että meidän pitäisi kiinnittää huomiota terveyteemme ja siihen mitä syömme. Tämä synnyttää vastavoimia, jotka pyrkivät pois perinteisestä konsensusajattelusta.

Terveysajattelussa siirtymä institutionaalisesta konsensusajattelusta individualismiin ja uusyhteisöllisyyteen – uusiin alakulttuureihin

Toisaalta kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa ruokailijat ovat yhä alttiimpia näkyville, voimakkaille ärsykkeille kuten superfoodeille. Hämärän peittoon jää, missä määrin ruokailijat onnistuvat aidosti ratkomaan ruokaongelmiaan, ja missä määrin omaksutaan täsmäravitsemuksen helppoja tehokeinoja, joiden kokonaisvaikutus voi olla lähinnä semanttinen ja kosmeettinen.

Osa kuluttajista kokee vahvasti, ettei kasvoton, institutionaalinen terveystieto enää riitä. Ihmiset haluavat samaistua vahvoihin persooniin, jotka elävät kuten opettavat. Etenkin osa terveystietoisimmista kuluttajista kokee, että elintarvikeketju pyrkii ohjailemaan heidän valintojaan ja jopa sanelee, minkälaista ruokaa syömme.

Tähän liittyy vahvasti myös suomalaisillekin tyypillinen kulutusetiikka, jossa on korostettu säästäväisyyttä ja kohtuullisuutta. Ilmapiirin muuttuessa, terveysajattelun monimuotoistuessa ja mahdollisuuksiemme kasvaessa ylellisyystuotteiksi aiemmin mielletyistä tuotteista on tullut arkipäivää.

Ruoalla on myös helppo luoda omaa identiteettiään, erilaistuviin tarpeisiin vastaavan ruoan saatavuuden parantuessa.

Totutun kulutusetiikan vastatrendinä halutaan tehdä tietoisia valintoja ja kokea hallinnan tuntemusta omasta terveydestään. On haluttu palata juurille, niihin lähtökohtiin, joista instituutioajattelun nähtiin lähteneen elintarvikeketjuamme ja myös ympäristöämme pilaamaan.

Myös kulttuurisidonnaisuus määrittelee syömistämme. Esimerkiksi superfood-ilmiö on vahvasti myös kulttuurisidonnainen, ja riippuvainen kontekstistaan. Superruoasta välittyvät syömissignaalit vahvistuvat entisestään täällä Pohjolassa. Vaikka kotimaiset marjamme ja sienemme ovat meille hyvin tavanomaisia, ovat ne olleet esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Aasiassa mitä suurinta superfoodia.

Puhuttaessa luonnollisuustrendistä, elintarvikeketjussakin pyrittiin pitkään viestimään positiivisia elintarviketurvallisuusviestejä esimerkiksi lisäaineiden turvallisuudesta. Elintarvikkeiden jalostusaste nousi erääksi ruoan keskeiseksi valintakriteeriksi, mutta tätä tarvetta osin väheksyttiin. Koska kauppojen valikoimat eivät alkuun täysin vastanneet terveystietoisimpien tai kriittisimpien kuluttajien tarpeita, etsittiin vastauksia eli tuotteita muualta.

Tiedon välittämisen ja sosiaalisen median murros
Emme voi väheksyä sosiaalisen median myötävaikutusta uusien käyttäytymis- ja ajattelutapojen vahvistajana. Esimerkiksi kun vuonna 2000 netin käyttäjiä oli globaalisti arviolta 250 miljoonaa, on niitä nyt arvioiden mukaan jo kaksi miljardia. Samanaikaisesti terveystiedon etsimisestä on tullut yksi netinkäytön tärkeimmistä käyttötarkoituksista. Uudet mediat ovat laajoja vertaisverkkoja, joissa mielipiteen ilmaisijan aseman sijaan korostuu sisältö. Vertaismaailmassa yksittäisetkin vahvat näkemykset voivat muodostaa vaikuttavia muutosvoimia ”tykkääjien” levittäessä ilosanomaa eksponentiaalisesti.

Nämä kaikki kolme näkökulmaa vaikuttavat useisiin syömiskäyttäytymisemme suuntauksiin ja ilmiöihin. Lisäksi on lukuisia muita tekijöitä, jotka muokkaavat ruokakäyttäytymistämme. On osin vielä eri asia, puhummeko ravitsemuksellisesti vai kaupallisesti kiinnostavista suuntauksista.

Epäilemättä esimerkiksi luonnollisuudessa piilevää kaikkea markkinapotentiaalia ei vielä läheskään ole hyödynnetty.

Ehdottomasti lukemisen arvoisia ajatuksia näitäkin aiheita sivuten esitti blogikirjoituksissaan taannoin eHealth-asiantuntija ja ravitsemustieteilijä Janne Huovila. Nuo ajatukset toimivat inspiraation lähteinä tähänkin kirjoitukseen (kiitos, Janne!).

Instituutioruokinta ja SoMe
Ajatuksia ravitsemustieteestä

Aivot ja ravinto: Johdatus aivoruokaan

2011-01-16T10:17:00.001-08:00

Fysiologian oppikirjoista on usein jäänyt mieleen muistutus aivojen suhteellisen suuresta energiankulutuksesta. Kuitenkin ravitsemuksessa vielä harvoin pureudumme aivotoimintojen tukemiseen ravitsemuksen avulla.

Mentaalista suorituskykyä tehostavan ravinnon on ennustettu nousevan aikamme kasvutrendiksi 2000-luvulla miltei joka vuosi. On puhuttu mm. aivoravinnosta, englanniksi mood foodista ja brain foodista sekä laajemmin brain healthista. Tietoisuus aivoruoasta on ollut kuitenkin vähäistä, eivätkä elintarvikevalmistajat ole onnistuneet hyödyntämään trendissä piilevää potentiaalia. Ilmiö on puhuttanut lähinnä Yhdysvaltojen markkinoilla, mutta suurimmat aivoruokamarkkinat on tähän asti nähty Aasian maissa kuten Japanissa.

Aivoruokaa lapsista urheilijoiden kautta vanhuksiin
Aivoruoasta puhutaan usein ikääntyvien ihmisten täsmäravitsemuksena, mutta vanhenemismuutosten hidastamisen lisäksi aivoruoan keskeisiä kohderyhmiä ovat myös urheilijat ja asiantuntijat (mentaalinen suorituskyky), unettomat (rentoutuminen), lapset ja nuoret (oppiminen), raskaana olevat naiset (lapsen varhaiskehitys) sekä mielenterveyspotilaat. Näistä kuitenkin juuri ikääntyvien ihmisten ravitsemuksen on ennustettu olevan aivoruoan potentiaalisimpia kasvualueita.

Painopiste sydänterveydestä myös mielenterveyteen
Aivoruoalla voidaan tavoitella nopeaa muistinvirkistystä tai hyvää reaktionopeutta tarkkuutta vaativissa suoritteissa. Toisaalta sillä voitaisiin tavoitella pitkäkestoisempaa ikääntymismuutosten hidastamista tai estoa. Optimistisimmat toivovat aivoravinnolta jopa vastavaikutusta degeneratiivisten sairauksien kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudin ilmenemiseen tai niiden oireiden lievittämistä. Ikääntymismuutosten hidastamisen tutkimus on vahvasti vielä joko mekanismitasoista koeputkimallinnusta, tai sitten väestötasolla havaittujen yhteyksien pohdintaa.

Tieteellistä konsensusta ei ole vielä syntynyt yhdesräkään aivoruoka-alueesta, eivätkä aivoruoka-ainesosat ole saaneet terveysväittämilleen EFSA:lta hyväksyntää. Useimmista aivoruoka-ainesosista löytyy myös nollatutkimuksia, eikä minkään ainesosien nauttimisesta voida laatia tieteeseen nojaavia suosituksia. Puhutaan siis vasta potentiaalisesta mutta äärimmäisen kiinnostavasta markkinasta.

Aivoruoka voisi olla myös täsmäravitsemusta
Aivoruokatutkimus keskittyy vahvasti vielä yksittäisten ruoka-aineiden ja niiden sisältämien spesifien ravintokomponenttien tutkimukseen. Mielenkiintoista tutkimusaineistoa aivoruoasta löytyy mm. kalaöljyistä, teestä, yrteistä ja vitamiineista (1,2). On myös muita kiinnostavia aivoruoka-ainesosia kuten fosfolipidit, tryptofaani, rohdoskasvit, koentsyymi Q10, vihreä tee, kahvi ja kofeiini sekä tumma suklaa. Useimmiten on tutkittu ainesosien nauttimista ravintolisinä, ja funktionaalisina elintarvikkeiden osina näitä ei juurikaan ole vielä nähty. Kehitystä jarruttaa taatusti vielä EFSA:n tiukentunut terveysväittämäkontrolli.

Haasteellista ravinnon kognitiovaikutusten tutkimisessa on se, että kongnitiivista suorituskykyä testaavia testejä on valtava määrä. Lisäksi aivoruokatutkimuksissa tutkittujen elintarvikematriisien kirjo on runsas. Toisissa tutkimuksissa on tarkasteltu lopputuotteita ja raaka-aineita kuten tummaa suklaata, joissakin taas vain näiden raaka-aineiden yksittäisiä ainesosia, tai muutamaa tärkeintä niistä yhdessä. Myös koehenkilöiden määrä on usein vähäinen tai toisaalta puhutaan väestötason korrelaatioista laajoissa aineistoissa. Tässä vain muutamista haasteista mainitakseni.

Epäilemättä suurin kansanterveydellinen hyöty aivoruoasta olisi ikääntymismuutosten mahdollisena hidastajana tai ennalta ehkäisijänä. Energiajuomakulttuurin kaltaisessa täsmäravitsemuksessa on lieveilmiönsä, mutta myös tällä saralla voitaisiin oppia ravinnon ja aivojen suorituskyvyn yhteyksistä nykyistä enemmän.

Kognitiivisen suorituskyvyn nopeaankin tehostamiseen tutkituista aivoruoka-ainesosista voit lukea blogikirjoituksestani Aivot ja ravinto: aivoruoasta mentaalista suosituskykyä?

Aivoruokahifistelyn äärellä on kuitenkin hyvä muistaa, että tavanomaisen ravintoainerikkaan ravinnon säännöllisestä nauttimisesta pitävät myös aivot.

Mitä mieltä sinä olet aivoruoasta? Onko se mielestäsi lähinnä kaupallisten toimijoiden rahastusta? Vai näetkö aivoruokaliikkessä jopa laajempaa terveysajattelun muutosta? Emmekö voisi siirtää painopistettä populääristä sydänterveyskeskustelusta kohti mielen ravitsemista?

Aivot ja ravinto: aivoruoasta mentaalista suosituskykyä?

2011-01-15T10:52:00.000-08:00

Tutkimus ravintokomponenttien kyvystä tehostaa muistitoimintojamme ja parantaa kognitiivista suorituskykyämme vaativissa suoritteissa kiihtyy jatkuvasti. Jos aivoruoka osoittaisi voimansa, hyötyisivät siitä sekä konttoristit että urheilijat.

Ohessa on esiteltynä muutamia kiinnostavimpia aivotoimintojen ja mentaalisen suorituskyvyn tehostamiseen tutkittuja ainesosia. Tästä on rajattu pois ikääntymismuutoksia mahdollisesti estävät tai hidastavat ainesosat, joka sinänsä on tärkeä tutkimusalue sekin.

Fosfolipidit
Fosfolipideista erityisesti fosfadityyliseriinin (PS) vaikutuksista kognitiiviseen suorituskykyyn on julkaistu viime vuosina muutamia erittäin mielenkiintoisia kliinisiä tutkimuksia. Eräässä tutkimuksessa omega-3-PS-valmiste paransi ikääntyneiden koehenkilöiden suorituskykyä erilaisissa muistitesteissä. Kroonisen PS-supplementaation vaikutuksia mentaaliseen suorituskykyyn on tutkittu myös terveillä koehenkilöillä. On alustavia tutkimushavaintoja siitä että PS-supplementaatio saattaisi aikaansaada muutoksia jotka voisivat lievittää stressin tuntemuksia. PS-supplementaatio on kognitiivista suorituskykyä mittaavissa testeissä tehostanut muistitoimintoja jopa nuorilla, terveillä koehenkilöillä. Fosfadityyliseriiniä on tutkittu myös urheilijoille potentiaalisesti hyödyllisenä ravintolisänä. Hyvää mentaalista suorituskykyä vaativissa lajeissa kuten golfissa tulokset PS-supplementaation vaikutuksista ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Vihreä tee
Myös vihreän teen tai sen ainesosien on teoretisoitu tehostavan kognitiivisia toimintoja. Teen juonti sinänsä on joissakin tutkimuksissa yhdistetty ikääntymismuutosten hidastamiseen. Joissakin tutkimuksissa juuri vihreän teen nauttimistiheydellä on ollut yhteys vähäisempään muistin heikkenemiseen. Vihreästä teestä sellaisenaan tai uutteena on kuitenkin varsin vähän minkäänlaista tutkimusnäyttöä aivojen ravitsemuksen saralla. Puhuttaessa aivoravinnosta täsmäruokana, kääntyy katse vihreän teenkin sisältämään aminohappo L-teaniiniin (ks. alla).

Kofeiini
Tutkittiin aivoruokana ennen kuin termiä edes juuri tunnistettiin. Vaikka kofeiinilla on kovakin maine mentaalisen suorituskyvyn tehostajana, on aiheesta esitetty muutamia kriittisiä tutkimuskatsauksia. Kofeiinin on todistettu parantavan lähinnä reaktionopeutta erilaisissa mentaalista suorituskykyä vaativissa testeissä. Usein lähinnä vain tilanteissa joissa keskittymiskyky on jo heikentynyt. Energiajuomien kaltaisina sekoituksina kognitiivisen suosituskyvyn tehostuminen on selittynyt vahvasti myös glukoosin vaikutuksilla – ei niinkään kofeiinilla yksinään (1, 2). Kofeiinin vaikutukset näyttäisivät vahvasti myös annosvasteisilta: isoilla annostuksilla sivuvaikutukset kasvavat. Kohtuullisesta annoksesta kofeiinia saattaa kuitenkin "väsynyt taistelija" hyötyä.

L-teaniini
Vihreän teenkin sisältämä aminohappo L-teaniini on eräs lupaavista aivoruoka-ainesosista. Merkittävä osa vielä vähäisestä tutkimuksista, joissa on havaittu mentaalisen suorituskyvyn tehostumista, on tosin sellaisia, joissa L-teaniinia on nautittu yhdessä kofeiinin kanssa (1 2,). On epäselvää, miltä osin juuri L-teaniini vaikuttaa kognitiiviseen suorituskykyyn. Sillä saattaa olla osin kofeiinia vastavuoroinen, rentouttava vaikutus. Tämä vaikutus ei niinkään liene kofeiinin kaltaista välitöntä ja nopeaa vaikutusta kognitioprosesseihin, vaan pikemminkin kykyä aikaansaada laaja-alaisempia vireystilaan ja valppauteen vaikuttavia positiivisia muutoksia. L-teaniini on epäilemättä aivoruokatutkimuksen keskiössä jatkossakin, puhutaessa aivoruoasta täsmäravintona.

Liian vähän näyttöjä, liikaa hypoteeseja, mutta valtavaa kiinnostusta
Oheinen lista oli lähinnä puheenvuoroni aivoruokaan muutaman ainesosan kautta - lista ei suinkaan ole kaiken kattava. Aivoruoka-ainesosista on pääosin vasta satunnaisia kiinnostavia tutkimushavaintoja, ja vastapainoksi myös nollatutkimuksia.

Keskusteluun ravitsemuksen vaikutus aivotoimintoihin olisi kuitenkin nostettava, ja termi aivoruoka voitaisiin tuoda lähemmäksi arkea.

On syytä muistaa, että kokonaisvaltaisesti hyvä vireystila ja jaksaminen rakentuvat monipuolisen ruokavalion varaan.

Monet näkevät aivoruoassa myös lieveilmiönsä. Onhan selvää, jos tutkimusnäyttö aivoruoasta vahvistuisi, ja se saisi hyväksyntää myös terveysviranomaisten toimesta, näkisimme markkinoilla myös energiajuomien kaltaisia tuotteita viittauksilla parempaan suorituskykyyn.

Olisitko sinä valmis maksamaan pari euroa tuotteesta, joka tehostaisi tutkitusti suorituskykyäsi vaikkapa pääsykokeessa, tai saisi aistisi herkimmilleen esiintymistilanteessa? Olisiko sinusta hyväksyttävää, jos tietäisit lääkärisi boostaavan vireystilaansa aivoravinnolla?

Paleoruokavaliosta kylläisyyttä vähemmillä kaloreilla

2011-01-14T10:29:00.000-08:00

Viime vuosina paleoliittinen ruokavalio on vankistanut asemiaan etenkin hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden joukossa. Kaupallisesti ilmiö on vielä pieni, mutta alkukantaista ruokavaliota mukaileva luolamiesteema on kutsunut mukaansa terveystietoisia ruokailijoita, ja ruokavalion ympärille on kehkeytynyt myös mm. useita ruokablogeja. Ruokavaliosta on eittämättä tullut yksi hiilihydraattitietoisuuden ilmentymistä, eivätkä ravitsemusasiantuntijatkaan sitä voi aiheena ohittaa. Kynnyskysymys paleon hyväksynnälle on usein tuntunut olevan sen tiukka suhtautuminen etenkin maito- ja kokojyvätuotteisiin. Paleota käsittelevä materiaali on hyvin kirjavaa, on sallivampia ja tiukempia malleja, kuten liikunta- ja hyvinvointialan konsultointipalveluja tarjoava Johanna Grönlund kirjoittaa.

Terveyttä ja laatusyömistä
Tutkimus paleoliittisten ruokavalioiden terveysvaikutuksista on vielä vähäistä. Alustavissa lyhytkestoisissa tutkimuksissa paleoruokailu on aikaansaanut positiivisia aineenvaihdunnallisia vaikutuksia, myös T2D-potilailla. Mielenkiintoisen katsauksen kiinnostavimpiin paleotutkimuksiin on laatinut Jussi Riekki. Paleotutkimuksia ei kuitenkaan laajemmin vielä ole, joten otoskoot ovat jääneet vähäisiksi.

Paleoliittisesta ruokavaliosta keskustelu kääntyy usein hiilihydraattitietoisuuteen. Itse siirtäisin paleoruokavalion osalta fokusta laatusyömiseen: valmistetaan ruokaa kasvipainotteisista laaturaaka-aineista, joiden alkuperä on usein keskimääräistä paremmin ruokailijan tiedossa. Fokus vahvasti terveydessä, nautiskelua unohtamatta. Rajoittuneimmissa paleoruokavalioehdotuksissa toivoisin kuitenkin joustavuutta kokojyväviljojen ja maitotuotteiden käyttöön.

Paleosta kylläisyyttä
Uusimmassa tutkimuksessa paleoruokavalio aikaansai voimakasta kylläisyyttä verrattuna yleisterveelliseen, välimeren ruokavaliota mukailevaan ruokavalioon. Olemmehan suhtautuneet Nutrition&Metabolism-tiedejulkaisuun kriittisestikin, mutta olihan tämä tutkimus sarjassaan mielenkiintoinen. Paleo-viestinnällä aikaansaatiin hyvää kylläisyyttä vähemmillä kaloreilla.

Tutkimuksessa ohjeistettu välimeren ruokavalio perustui täysjyväviljoihin, kalaan, vähärasvaisiin maitotuotteisiin, palkokasveihin, kasviksiin, hedelmiin ja kasviöljyihin. Paleoliittisen ruokavalion ruokavalio-ohjestuksessa painotettiin lihatuotteita, kalaa, kananmunia, pähkinöitä, kasviksia ja hedelmiä. Tutkimuksessa ruokavaliota ei kontrolloitu, joten jokainen koehenkilö sai syödä vapaasti annetun ruokavalio-ohjauksen puitteissa.

Paleoliittisella ruokailutavalla oli yhteys hyvään koettuun kylläisyyteen välimeren ruokavaliota pienemmällä energiansaannilla. Hyvä kylläisyys ei tutkimuksessa korreloinut siihen tunnetusti vaikuttavien ruoka-aineiden kuten proteiinien tai ravintokuitujen saannin kanssa. Kylläisyydellä ei myöskään ollut korrelaatiota esimerkiksi heikosti kylläisyyttä aikaansaavien elintarvikkeiden kuten energiapitoisten juomien kanssa. Ainoa merkittävä yhteys kylläisyydellä oli paleoruokavalion hiilihydraattien pieneen suhteelliseen osuuteen ja glykeemiseen taakkaan. Paleon kylläisyysvaikutuksen mekanismi jäi selvittämättä, mutta tutkijat pohtivat artikkelin lopussa laajasti hyvän kylläisyyden mahdollisia selittäjiä.

Paleolla positiivinen rasvahappoprofiili ja runsaasti kasviksia
Ryhmien välillä syömisen merkittävimmät erot olivat paleoruokavaliota noudattamaan pyrkineiden vähäisempi vilja- ja maitotuotteiden ja runsaampi kasvisten, hedelmien ja pähkinöiden saanti. Paleoruokailijat saivat myös vähemmän hiilihydraatteja ja tyydyttyneitä rasvoja. Toisaalta paleoruokailijoiden kalsiumin saanti jäi maitotuotteiden puuttuessa vähäisemmäksi. Tätä tosin saattoivat kompensoida paleoruokavalion muut ominaisuudet (kts. artikkelin pohdintaosio).

Tutkimusryhmän aiemmassa tutkimuksessa paleoruokailijoiden glukoosinsietokyky parani välimeren ruokavalion ohjeistuksen saaneita enemmän, kehon painon tai vyötärönympäryksen pienenemisestä riippumatta. Ruokavalion laatu paleoryhmällä oli tässäkin tutkimuksessa loistava. Verrattuna tutkijoiden kotimaan Ruotsin keskimääräiseen miesten hedelmien saantiin, nauttivat paleoryhmäläiset noin seitsemänkertaisen määrän hedelmiä. Lihan, kalan ja kasvisten nautintomäärät eivät eronneet, mutta paleolaisilla proteiinia oli enemmän, ja hiilihydraatteja vähemmän.

Tarvetta kriittisiin jatkotarkasteluihin
Tulosten yleistettävyyttä voidaan kritisoida, sillä koehenkilöt olivat sydäntautipotilaita. Lisäksi tutkimuksessa käytetty välimeren malli oli vahvasti ravitsemusvalistuksen määrittelemän välimeren ruokavalion kuvaus. Välimeren ruokavalio koostui vahvasti vähärasvaisista tuotteista, kun taas käytännössä kylläisyys olisi voinyt olla parempi suosiessa täys- tai runsasrasvaisia tuotteita.

En itse pidä ruokavalioiden "paremmuuden" vertailua aina hedelmällisimpänä näkökulmana syömiseen, mutta eittämättä sillä saadaan yksittäisten ruokavalioiden positiivisia vaikutuksia tehokkaastikin esiin. Ovathan molemmat ruokavalioista kuitenkin mitä mainioimpia. Suurimpana paleotutkimusten arvona näkisin, että ne murtavat monia ennakkoluuloja ja myyttejä. Paleo-syömisessä tuntuvat useat syömisen laatutekijät loksahtavan kohdilleen.

Selväksi on jo käynyt, ettei paleoruokavaliota voida ohittaa olankohautuksella. Ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset ovat tutkimatta. Aika näyttää, minkä aseman paleoruokailu saa terveysvalistajien ohjeistuksissa.

Natriumglutamaatin poisto lisäsi suolan käyttöä

2011-01-10T01:34:00.000-08:00

Keskustelu lisäaineista on saanut monet tuotevalmistajat karsimaan tuotteidensa E-koodien kirjoa. Lisäaineista etenkin aromivahvenne natriumglutamaatin tarjontaan on kiinnitettyä huomiota myös joukkoruokailussa. Vaan kuinka kävikään?

Ylen paikallisuutiset kertoo natriumglutamaatin poistamisen yllättäen nostaneen kouluruoan suolaisuutta Pietarsaaren seuduilla. Pietarsaaressa tarkastajat tutkivat kahdentoista koulu- ja päiväkotikeittiön keitot ja kastikkeet. Terveysvalvonnan tarkastuksissa 31 ruokanäytteestä miltei puolet paljastui voimakassuolaiseksi.

Yle uutisoi:

”Pietarsaaren ruokapalvelupäällikkö Liisa Kniivilä epäilee, että suurin syy suolaisuuteen löytynee natriumglutamaatin käyttökiellosta. Pietarsaari kielsi aromivahventeen käytön kaupungin ruuassa vuonna 2009. Ruokailijat valittivat heti kiellon jälkeen ruuan mauttomuutta. Keittäjät ehkä tarttuivat automaattisesti suolapurkkiin, kun palaute tuli. Nyt painotetaan, että mausteina ovat oivallisia yrtit ja juurekset. Meillä on tietyt suolasuositukset ja niitä noudatetaan, Kniivilä painottaa.

Kyllä tässä mennään ojasta allikkoon, jos suolan vähentämiseksi tehty työ valuu hukkaan.

Meidän mielestä aromivahventeessa ei ole mitään terveysriskiä, sanoo Eviran ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen. Myös ravitsemusterapeutti pitää suolaa suurempana pahana kuin aromivahvennetta. Lapselle liiallinen suola on haitallista ja myös suolaiseen ruokaan tottuminen on huono asia.”

Otos kertoo karua kertomaa elintarvikkeiden maun miellyttävyyden muodostumisesta. Yksittäisiä komponentteja voi olla haasteellista poistaa reseptiikasta ilman maun miellyttävyyden pienenemistä. Makumieltymykset toki muuttuvat tottumuksen kautta, ja ruoan maustamisessakin opimme varmasti ajan myötä mestareiksi – myös natriumglutamaatitta.

Itämeren ruokavaliota brändätään – ravitsemussuositukset muuttuvat?

2011-01-05T02:43:00.000-08:00

Mainiota Itämeren ruokavaliotamme brändätään jälleen salonkikelpoiseksi, tällä kertaa Diabetesliiton, Sydänliiton ja Itä-Suomen yliopiston julkaisemassa “Itämeren ruokavalio” -kampanjassaan.

Kampanjan suosituksen sisältöä ja luonnetta ehti ansiokkaasti jo analysoida blogissaan tohtori Saska Tuomasjukka.

On sitten kyse klassisten musteläiskätestien kaltaisesta tulkinnan persoonallisista piirteistä, näytää tärkkelyspitoisten raaka-aineiden asema esityksen visuaalisessa kuvassa huomattavasti Valtion ravitsemusneuvottelukunnan virallisia suosituksia vähäisemmältä.

Kampanjassa mukana ollut ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen ehti tosin jo vähätellä kuvan tärkkelyspitoisten raaka-aineiden visuaalisesti pienempää roolia. Loistavaa, että asiantuntijat jalkautuvat some'en yhä aktiivisemmin!

Kuvittelen, siis olen. Lipsunko sitten tässä kuvatulkinnassa Christopher Nolanin Inception –elokuvan kaltaiseen monitulkintaiseen haaveiden ja unien maailmaan, mutta minun silmissäni kuvasta on helppo omaksua kotimaisten superfoodien eli kasvisten vankka voima.

Leivän rooli kuvassa taas vaikuttaa kuvassa yhtä vähäiseltä, tai suurelta, kuin minkä tahansa muunkin ruoka-aineen. Toisin kuin ”alkuperäisessä” kuvassa. Leipä ja peruna mahtuvat kyllä mainiosti mukaan, mutta Itämeren ruokapyramidissa ne on nostettu askelta korkeammalle.

Onhan suorastaan huvittavaa, että voimassa olevan ruokapyramidin perustaa eivät muodosta kasvikunnan tuotteet, vaan ne hymyilevät vasta toisen tason lokerosta.

Hetki vakavamielisemmin: suositus ei tuo dramaattisia sisällöllisiä eroja aiempiin. Huomio siirtyykin ravitsemusviestintään: sen tyylin ja tehokeinoihin.

Toivottavasti mainio Itämeren ruokavalion esiinnosto ei kuitenkaan huku keskusteluun tästä kuvan visuaalisesta yksityiskohdasta.

Mitä sinä näet kuvassa ja suosituksen sisällössä? Eikö olisi aika nostaa Itämeren ruokavalio arvoiseensa asemaan?

Verenpaine hallintaan terveellisellä ruokavaliolla

2011-01-03T01:45:00.000-08:00

Eräs terveysvalistuksemme kulmakivistä on ollut natriumin eli kansakielisesti suolan saannin vähentäminen. Uutisoin tammikuussa 2009 blogissani tutkimuksen, jossa natrium-kalium-tasapainolla oli merkittävä yhteys sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen, mutta natriumin saanti yksinään ei selittänyt sairauksien ilmaantumista. Tutkimus liittyy moderniin terveyskaanoniin, jossa terveysvalistusta suunnataan kohti kokonaisvaltaisempia hoitokeinoja yksittäisten rajoitusten sijaan.

Pelkällä natriumin vähentämisellä saadaan eittämättä väestötasoisia, nopeitakin terveyshyötyjä. Pahimmillaan suolan saannin vähentämisestä tulee kuitenkin yksipuolinen viesti, jossa korostuvat kiellot, pidättäytymiset ja tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen. Kuinka moni on potenut huonoa omatuntoa esimerkiksi syömästään laadukkaasta kestomakkaravalmisteesta? Veikkaisin, että valitettavan moni – ja vieläpä syyttä.

Natriumin vähentäminen lähentelee toisinaan jo hysteriaa, ja muutoinkin saattaa ylläpitää terveyden edistämisen kannalta ongelmallista negatiivista tunnelatausta ruokaan ja syömiseen.

Näkisin, että suoladebaatissa kyse ei niinkään ole itse natriumista, vaan erilaisten terveysviestien tehon punnitsemisesta. Suoladebaatti voitaisiin rinnastaa painonhallintaviestintään: ei riitä, että suosittelemme syömään vähemmän – vaan on syötävä viisaammin.

Yksisilmäinen terveysviestintä natriumin saannin vähentämisestä on osoittautunut väestötason vaikutuksiltaan melko tehottomaksi. Jos DASH-ruokavaliot tai vastaavat laadukkaisiin raaka-aineisiin painottuva syöminen alentaa verenpainetta ja pienentää samanaikaisesti lukuisia eri terveysriskejä, miksi emme suuntautuisi kohti kokonaisvaltaisempaa ravitsemusviestintää? Siitä kirjoitti sivuillaan hiljattain myös ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja aihetta täydensi mainiosti Juhana Harju keho.netissä. Suolan saantirajoitusten ja kokonaisvaltaisuuden ei tietysti tarvitse olla toisiaan poissulkevia, ja usein ne ovatkin tärkeä osa modernia painonhallintaohjausta.

Kokonaisuudessaan laadukas ruokavalio alentaa verenpainetta enemmän kuin tyypillinen natriumin vähennys yhdistettynä puutteelliseen ruokavalioon. On myös ravitsemusterapetteja, jotka kertovat madaltaneensa potilaidensa verenpainetta puuttumatta kertaakaan erityisemmin itse suolan saantiin. Olisiko aika lopettaa suolahysteria?

Kuten lääketieteen tohtori Ann Gerhardt asian tiivistää:

“Eat a diet of 4-5 half-cup servings of vegetables including beans, 2-3 fruits, 2-3 low fat dairy servings, whole grains, fish, lean meats and poultry and monounsaturated fat. Limit salty restaurant and preprocessed foods, but if you eat a prudent, vegetable-rich diet you don’t need to severely restrict salt intake.”

Makeisvero nostaa urheiluravinteidesi hintaa!

2010-12-30T16:54:00.000-08:00

Makeisverosta ja sen mahdollisista vaikutuksista ruoan valintaan ja tulonjakoon elintarvikeketjussa on puhuttu paljon. Harvemmassa ovat olleet kommentit makeisveron vaikutuksista muihin tuoteryhmiin kuten urheiluravinteisiin eli erityisruokavaliovalmisteisiin. Tiedätkö, että sekä makeisvero että virvoitusjuomavero nostavat lisäravinteidesi hintaa?

Valmisteveroja voidaan kutsua haittaveroiksi, joita kohdistetaan kulutushyödykkeisiin valtiontaloudellisista ja tässä tapauksessa etenkin toivotuista ja oletetuista terveydellisistä syistä. Makeisveron kohdistumista on kritisoitu, sillä se kohdistuu makeisten lisäksi myös esimerkiksi kalorittomiin lähdevesiin ja xylitol-tuotteisiin. Esimerkiksi makeita leivonnaisia, keksejä tai vanukkaita verotus ei kuitenkaan koskisi.

Kriittisimmät ovat kutsuneet makeisveroa mielivaltaiseksi. Sen kohdistuminen riippuu myös tuoteluokittelusta: onhan keksityyppinen tuote makeiskategoriassa veronalainen, mutta vastaava tuote keksikategoriassa ei. Vastaavien valmisteverojen vaikutuksia terveyskäyttäytymiseen ja painonhallintaan on epäilty vähäisiksi.

Valmisteverot kohdistuvat myös urheiluravinteisiin: yleisen kertoman mukaan virvoitusjuomavero urheiluravinteista sekä valmisjuomiin että jauhemaisiin valmisteisiin, makeisvero taas välipalapatukoihin. Vero nousee vuoden vaihteessa peräti 45,9 %:a, astuen voimaan 1.1.2011.

Epäselvää on ollut, miltä osin valmisteverot koskettavat proteiinijauheita, palautusjuomajauheita ja urheilujuomajauheita. Populaarimediassa näiden erot ovat usein jääneet epäselviksi. Kun verotuksen kohdistuminen on epäloogista jo perustuotteissa kuten makeisissa ja kekseissä, niin olisi yllättävää, jos näiden erityisruokavaliovalmisteiden välille olisi osattu tai edes haluttu tehdä mitään eroa.

Tyypillisesti näistä urheilujuomat ja urheilujuomajauheet ovat olleet tuttu näky virvoitusjuomahyllyillä ja -kategoriassa. Ellei toisin todisteta, niin todennäköisimmin valmistevero koskettaa kuitenkin myös proteiini- ja palautusjuomajauheita. Tässä olemme hyvin pian viisaampia.

Varmaa on lähinnä se, että valmisteveroa koskeva määrittelytyö on vielä kesken, ja laki pannaan silti jo voimaan. Ehkäpä jatkossa näemme kohdentumiseltaan tarkentuneen valmisteveron. Valmisteverokysymyksessä urheiluravinteet eivät toki ole kansanterveydellisestä näkökulmasta keskiössä, mutta epätasa-arvoiseen asemaan se kieltämättä tuotteita asettaa.

Ensimmäisten joukossa aiheesta uutisoi 31.1. Iltasanomat otsikollaan "Mitä ihmettä: makeisvero iskee myös bodareihin". Uutisen keskusteluosiossa on ollut teräviä kommentteja myös joitakin lisäravinnepatukoita vastaan. Osa on leimannut ne turhakkeiksi, ja pitääkin täysin oikeana, että ne rinnastetaan makeisiin. Vaikka valmisteveron vaikutukset jäisivätkin vähäisiksi ruoan valinnassa, puhuttaa se taatusti vielä. Tyyntä ennen myrskyä?

Terveysväittämien tyrmäystahti vaikuttaa jo uutuustuotelanseerauksiin

2010-12-14T01:04:00.000-08:00

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA aloitti taannoin elintarvikkeita koskevan ennakkotarkastusmenettelyn, jossa tuotteiden markkinoinnissa voidaan käyttää vain EFSA:n ennakkotarkastuksessa hyväksyttyjä terveysväittämiä. Prosessilla tavoiteltiin parempaa luotettavuutta terveysväittämille sekä läpinäkyvyyttä ja selkeitä pelisääntöjä koko elintarvikeketjuun. Useiden kaupallisten elintarviketoimijoiden näkökulmasta EFSA:n kone on yskähdellyt sen verran verkkaiseen tahtiin, että sillä on ollut jo voimakkaat vaikutuksensa ruoan kysyntään ja tarjontaan. Kun kriteerit terveysväittämien hyväksynnälle ovat ennalta-arvattavan tiukat, jäävät monet tuotteistamiset tekemättä. Tässä on tietysti sekä hyvät että huonot puolensa, mutta onko EFSA:n prosessi todella jo vaikuttanut funktionaalisten elintarvikkeiden markkinaan?

Terveysväittämäprosessi ohjaa markkinoita

Eittämättä EFSA:n työllä on ollut voimakkaita vaikutuksia elintarviketarjontaan, hylättiinhän jo EFSA:n ensimmäisessä lausunnossa peräti 70 % arvioitavana olleista väittämistä. Osa toimijoista on myös vetänyt tuotteensa pois prosessista jo ennen lupakäsittelyä, siirtäen tuoteportfolionsa painopistealueita "varmemmille vesille". Jo vuosi sitten useat asiantuntijat arvioivatkin, että EFSA:n työ tulee ainakin hetkellisesti sekä hidastamaan elintarvikkeiden innovaatioprosesseja että myös supistamaan terveysvaikutteisten elintarvikkeiden myyntiä. Kas kuinka kävikään?

Markkina-analytiikkayritys Innova Market Insights kertoo funktionaalisten elintarvikkeiden uutuustuotelanseerausten määrän pudonneen Länsi-Euroopan markkinoilla merkittävät 12 prosenttia vuoden 2010 ensimmäisen 6kk aikana, verrattuna vuoden takaiseen vastaavaan jaksoon. Myös ravintolisien uutuustuotelanseerausten määrät pienenivät, mutta vain maltillisesti, noin viisi prosenttia.

Terveysvaikutteisuuden painopiste muuttumassa

Mielenkiintoista uutuustuotetarkasteluissa oli aiempaa voimakkaampi painopiste yleisterveellisissä elintarvikkeissa. Nämä ovat usein ainesosia ja elintarvikkeita, joihin liittyvät ravitsemus- ja terveysväittämät ovat yleisesti hyväksyttyjä ja spesifejä terveysväittämiä helpommin hyväksyttävissä.

Kehityksen nähtiin alkavan jo vuonna 2009 kun terveyttä edistävissä elintarvikkeissa nähtiin selvä siirtymä ”food minus” (esim. kevyttuotteet, ”vähemmän jotakin”) –tuotteista ”food plus”-tuotteisiin. EU:n hylätessä terveysväittämiä rankalla kädellä näyttäisi tämä siirtymä vain vahvistuneen. Tänä vuonna niin sanotuilla passiivisilla terveysväittämillä lanseerattiin 18 % enemmän tuotteita kuin aiemmin. Yleisterveellisiksi tunnustettujen elintarvikkeiden suosion kasvuun liittyy vahvasti myös luonnollisuuden trendi. Eräitä voimannäytteitä tästä ovat olleet mm. kokojyvätuotteiden ja täysrasvaisten maitotuotteiden kasvanut kysyntä.

Innova uskoo varovaisuuden uutuustuotelanseerauksissa jatkuvan ainakin vielä tovin:

“Apart from generic claims of vitamins and minerals, EFSA's assessment of health claims so far has resulted in mainly negative opinions,” Lu Ann Williams, Head of Research at Innova commented. “Manufacturers seem hesitant to launch new products with a strong health benefit claim if there is a chance that they will have to make a change to their labeling in the near future. With EFSA now set a new deadline of the end of June 2011 for generic Article 13 claims and opinions on botanicals set to follow at the later stage, this uncertainty are set to last for some time.”

Voitaneen silti sanoa, että useimmat kuluttajat ovat ainakin vielä täysin epätietoisia meneillään olevasta EFSA:n prosessista mahdollisine vaikutuksineen. Funktionaalisten elintarvikkeiden myynnin onkin raportoitu kasvavan tavanomaisten elintarvikkeiden markkinaa voimakkaammin useissa Euroopan maissa (Euromonitorin katsaukset 1 ja 2). On kuitenkin selvästi nähtävissä talousalueita, joissa terveysväittämäprosessi yhdistettynä taantumaan ja luontaisempien, aitojen makujen kaipuuseen vaikuttaa negatiivisesti funktionaalisten tuotteiden markkinaan.

Makeutusaine stevia vastaa luonnollisuustrendiin

2010-11-17T23:30:00.000-08:00

Stevia-artikkeli julkaistiin alkuperäisesti ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen Pronutritionist-verkkosivuilla

Luonnollisuuden voimakas trendi
Laatu- ja terveystietoiset kuluttajat ovat viime vuosina arvostaneet yhä enemmän aitoja, luonnollisia ja puhtaita makuja ja tuotteita. Ilmiöstä on ollut keskeinen vastatrendi muun muassa teknologisemmille terveystuotteille ja valmisruokakulttuurille. Toisaalta luonnollisuuden kaipuu on ilmennyt sekä teollisissa tuotteissa että raaka-aineissa, kunhan aitous- ja luontaisuusnäkökulma on huomiotu. Markkina-analytiikkayritys Mintelin markkinatutkimusraporttien mukaan luonnollisuuteen viittaavat väittämät olivat maailmanlaajuisesti suosituimpia uusiin elintarvikkeisiin lisättyjä väitteitä jo vuonna 2008.

Kalorittomiin makeutusaineisiin yhdistetään vahva mielikuva keinotekoisuudesta, teollisesta ja jopa terveydelle haitallisuudesta. Luontaisempien makeutusaineiden markkina on ollut varsin pieni ja keskittynyt, mutta se on saanut uuden markkina-driverina toimivan makeutusaineen: stevian.

Makeutusainemarkkinoilla stevian yleisyys on noussut raketin lailla, ja sen osuus intensiivimakeutusaineiden globaalista markkinasta oli vuonna 2009 jo 14 % (The Global Market for Intense Sweeteners 2010, Leatherhead Food Research). Yhä useammat kuluttajat haluavat välttää lisäaineita, joista etenkin keinotekoisia makeutusaineita kuten aspartaamia. Tie stevian kaltaiselle kalorittomalle, voimakkaan luonnollisuusimagon omaavalle makeutusaineelle näyttäisi olevan auki.

Yrttikasvi steviasta tuotetut kalorittomat makeutusaineet ovat useille elintarvikeketjussa toimiville asiantuntijoille vielä tuntemattomia käsitteitä. Tietoisimpia steviasta ovat usein olleet painonhallinnasta ja hiilihydraatteja rajoittavista ruokavalioista kiinnostuneet kuluttajat. Yhdysvalloissa stevian tunnettuus on kasvanut kun sen elintarvikekäyttö sallittiin vuoden 2008 lopussa. Myös ravitsemusterapeutit saavat vastaanotoillaan varautua ottamaan kantaa potilaidensa tiedusteluin vaihtoehtoisista makeutusaineista kuten steviasta. Mistä todella onkaan kyse?

Stevia - makeutusaine suoraan luonnosta
Stevia on yleisnimitys Etelä-Amerikasta peräisin oleville asteriskasvien heimoon kuuluville noin 150-300:lle yrttikasvilajikkeelle. Elintarvikekäytössä stevia on myös geneerinen nimi kasvin (Stevia Rebaudiana Bertoni) lehtien sisältämille makeille yhdisteille, glykosideille. Stevian glykosideista voidaa tuottaa elintarvikekäytössä kalorittomia makeutusaineita. Etelä-amerikan alkuperäiskansojen kerrotaan käyttäneen steviaa juomiensa makeuttamiseen ja terapeuttiseen käyttöön jo vuosituhansia.

Elintarvikekäytössä stevian glykosideista yleisimpiä ovat steviosidi sekä rebaudiosidi A (Reb-A). Näistä yhdisteistä tuotetut kaupalliset, kalorittomat stevia-valmisteet voivat olla jopa 300-kertaa makeampia kuin sakkaroosi eli pöytäsokeri. Stevialla voidaan pienentää ruokavalion glykeemistä kuormaa sekä sokerien ja energian saantia. Glykosidit ovat lämpö- ja pH-stabiileja eivätkä fermentoidu, joten ne soveltuvat mainiosti elintarvikekäyttöön. Kalorittomana makeutusaineena stevialla voitaisiin korvata keinotekoisia makeutusaineita kuten aspartaamia ja asesulfaami-K:a. Teknologisena haasteena stevian glykosideille ovat kitkerät, karvaat ja metalliset sivumaut, mikä osaltaan vaikeuttaa niiden käyttöä elintarvikkeissa sellaisenaan (Parakash I et al. 2008, Cardello HM et al. 1999).

Stevialle odotetaan EU-viranomaisilta vihreää valoa
Stevian glykosidit kaupallistettiin vuonna 1971 Japanissa, jossa stevian käyttö onkin ollut laajaa. Väitetään, että Japanin makeutusainemarkkinoilla stevialla olisi peräti 40 %:n markkinaosuus. Muualla maailmassa stevian elintarvikekäyttö on ollut sallittua mm. Sveitsissä ja EU-alueella erityisluvalla ainoastaan Ranskassa. Stevian läpimurto tapahtui vuoden 2008 lopussa kun Yhdysvaltojen FDA salli vähintään 95 %:a stevian Reb-A:ta sisältävien makeutusaineiden elintarvikekäytön. Tämän seurauksena alan suurimmista elintarviketoimijoista mm. Coca-Cola ja Cargill lanseerasivat steviansa brändinimenä Truvia, ja PepsiCo:n allianssi PureCircle:n kanssa tuotti PureVia-steviavalmisteen. EU:ssa stevian lisääminen elintarvikkeisiin ei ole vielä sallittua. Myyntilupaa stevialle myös Eurooppaan spekuloidaan jo lähitulevaisuuteen. EU:n elintarviketurvallisuusinstanssi EFSA antoi huhtikuussa 2010 myönteisen arvion stevian turvallisuudesta elintarvikekäytössä. Mahdollinen hyväksyntä avaisi laajat stevia-markkinat nopeasti myös Eurooppaan mm. globaalien elintarvikeyritysten toimesta.

Stevia ravitsemuksessa
Stevian käyttöturvallisuus on todennettu elintarvikkeille tyypillisin turvallisuusmenettelyin (EFSA 2009). Stevian glykosidien poikkeuksellisen runsaallakaan saannilla ei näyttäisi olevan mutageenisia, karsinogeenisia, kehitys- tai lisääntymistoksisia vaikutuksia tai riskejä in vitro- tai in vivo- tutkimuksissa (EFSA 2009, Brusick DJ 2008). Yleisesti ottaen stevian glykosidit ovat olleet ihmistutkimuksissa hyvin siedettyjä (Carakostas MC et al. 2008). Stevian nauttimisen ei ole myöskään raportoitu aiheuttavan esimerkiksi allergisia reaktioita (Geuns JM 2003).

Ihmistutkimuksissa on selvitetty myös stevian glykosidien glykemia- ja verenpainevaikutuksia (Barriocanal LA et al. 2008, Maki KC et al. 2008). Stevian glykosideilla on joissakin lyhytkestoisissa ihmistutkimuksissa ollut positiivisia vaikutuksia aikuistyypin diabetestä sairastavien koehenkilöiden aterianjälkeisen verensokerin säätelyyn ja insuliiniaineenvaihduntaan (Gregersen S et al. 2004). Stevialla saattaakin olla jopa muita kalorittomia makeutusaineita kuten aspartaamia voimakkaampia ja itsenäisiä positiivisia vaikutuksia glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan (Anton SD et al. 2010). Sekä aikuistyypin diabetestä sairastavia että normaalin sokerinsietokyvyn omaavia koehenkilöitä tutkittaessa stevian glykosidit ovat olleet hyvin siedettyjä, ja niiden nauttimisen vaikutukset verenpaineeseen tai hypoglykemiaan ovat olleet kaiken kaikkiaan joko neutraaleja tai positiivisia (Ulbricht C et al. 2010). Nähtäväksi jää, olisiko steviasta siis apua myös diabeetikoille ja verenpainepotilaille - ainakaan siitä ei näyttäisi olevan haittaa.

Pitkäaikaisnäyttö stevialle altistumisesta puuttuu, mutta niin se puuttuu myös monista muista intensiivimakeutusaineista, joiden elintarvikekäyttö on sallittua myös EU-alueella. Makeutusaineille tyypillisissä turvallisuustesteissä stevian glykosidit ovat hyvin siedettyjä yhdisteitä.

Intensiivimakeutusaineet osa normaalia ravinnonottoa
Energiasisällöltään muokattujen mutta makeiden elintarvikkeiden nauttiminen herättelee sekä psyykkisiä että fysiologisia prosesseja, jotka liittyvät mielihyvän, nautinnon, nälän ja kylläisyyden tuntemuksiin (Swithers SE et al. 2010, Rolls BJ 1991). Siksi on epäilty voisiko keinomakeutusaineiden nauttimisella olla haitallisiakin vaikutuksia ruokakäyttäytymiseen. Uudehkossa katsausartikkelissa käytiin läpi peräti 224 kappaletta intensiivimakeutettujen juomien ruokakäyttäytymistä ja painonhallintaa käsitellyttä tutkimusta (Mattes RD ja Popkin BM 2009). Tutkimuskatsauksen perusteella intensiivimakeuttajat eivät vaikuta negatiivisesti koettuun nälkään, kylläisyyteen tai ravinnonottoon. Laajan katsauksen perusteella intensiivimakeuttajien käyttö ei häiritsisi painonhallintaa tukevaa ruokakäyttäytymistä.

Kalorittomilla intensiivimakeuttajilla voidaan muokata ruokavalion energia- ja sokerisisältöä positiiviseen suuntaan ja edistää painonhallintaa, mikäli niillä korvataan ruokavalion sokeripitoisia elintarvikkeita (Mattes RD ja Popkin BM 2009, Raben A et al. 2002), Booth DA 1998). Kalorisisällöltään kevennettyjen elintarvikkeiden mahdollisten painonhallintaetujen osoittaminen tutkimuskeinoin on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, sillä tuotteita on usein käytetty mitä todennäköisimmin ruokavalion lisinä substituuttien sijaan (Saris WH 2003, Gatenby SJ et al. 1995). Vaisut epidemiologiset tutkimustulokset saattavat johtua myös siitä, että esimerkiksi inteisiivimakeutettuja juomia suosivat usein tavallista enemmän ylipainoiset laihduttajat, joista jo lähtökohtaisesti vain harvat onnistuvat pitkäaikaisessa painonhallinnassa (Phelan S et al. 2009).

Kevytjuomien ongelmallisuus liittyneekin lähinnä tilanteisiin, joissa juomilla siirretään nälkää, niitä käytetään yksinkertaisesti liikaa, tai pyritään laihtumaan syömällä poikkeuksellisen vähän. Tähän astisten tutkimusten perusteella mikään ei viittaisi siihen, että esimerkiksi intensiivimakeutetut juomat olisivat kohtuukäytettyinä ongelmallisia. Laihtuakseen intensiivimakeutettujen elintarvikkeiden nauttiminen ei näyttäisi millään tavoin välttämättömältä, mutta kohtuudella nautittuina, korvaten energiatiheämpiä elintarvikkeita, ne voivat tukea hyvää syömistä. Tähän tarpeeseen stevia sopisi loistavasti.

Luonnollisuus hämmentää
Luonnollisuuskeskustelussa hämmentävää on, ettei luonnollisuuden terminologiaa ole elintarvikkeissa mitenkään määritelty. Luonnollisena tai luonnollisempina markkinoitujen tuotteiden kirjo on valtava, aina raaka-aineista kuten kasviksista teollisiin tuotteisiin, jotka eivät sisällä esimerkiksi keinotekoisia väri- tai aromiaineita.

Myös stevian osalta moni luonnollisuusaspekti on jäänyt vaille laajempaa mediakeskustelua. Yhdysvalloissa stevia-valmisteiden on oltava vähintään 95 %:sti puhtaita stevian glykosideja. Brändätyt stevia-ainesosat sisältävät usein myös muita keinotekoisia makeutusaineita ja täydennysaineita joilla tavoitellaan laajempaa kuluttajahyväksyntää sokerinkaltaisella makuprofiililla. Myydyimmistä stevia-valmisteista useimmat sisältävät glykosideista Reb-A:n ohella pieniä määriä esimerkiksi erytritolia, dekstroosia ja maltodekstriiniä. Lisäksi myydyimmistä valmisteista vain yksi valmistetaan vesiuuttomenetelmällä, ja muissa stevia käy läpi vastaaville elintarvikkeille sinänsä tyypillisiä alkoholikäsittelyitä.

Turvallisuusnäkökulmasta 5 %:n täydennysainemarginaali on käytännössä yhdentekevä; sen sisällöstä voidaan vääntää peistä lähinnä ravitsemusideologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Joka tapauksessa stevia tarjoaisi vaihtoehdon lähempää luontoa ja luonnollisuutta useimpiin intensiivimakeuttajiin verrattuna.

Yhteenveto
Makeutusaineille tyypillisten turvallisuusmenettelyjen näkökulmasta stevian glykosidien nauttiminen vaikuttaisi turvalliselta, vaikkakin ihmistutkimuksia pitkäaikaisesta altistumisesta kaivattaisiin.

Intensiivimakeutetuista elintarvikkeista ei kannata edes haikailla mitään koko kansan ravitsemus- ja painonhallintaongelmia ratkaisevia apuja. Valistuneiden kuluttajien tarve suosia luonnollisempia ja puhtaampia elintarvikkeita, jota tarpeena aliarvioitiin vuosikymmeniä, on kuitenkin nousemassa erääksi ruokien kuluttamista ja ostamista voimakkaimmin ohjaavaksi tekijäksi. Näiden kaltaisia tuotteita arvostaville kuluttajille tulisi tarjota nykyistä useampia mahdollisuuksia. Luontaisten intensiivimakeuttajien markkina on jäänyt lähes olemattomaksi, ja vaihtoehtoja kaivattaisiin.

Elintarvikkeiden aistinvaraisten ominaisuuksien kannalta makeutusaineiden vaihtopeli ei ole aivan yksinkertaista. Stevia levinnee elintarvikeketjuun lähinnä täysin uusien tuotteiden kautta. Elintarvikevalmistajat ovat stevian tuotteistamisessa jo pitkällä, ja laajentuminen Euroopan markkinoille olisi mahdollista nopeastikin. Stevia voisi tarjota aspartaamia ja muita keinotekoisia makeutusaineita sisältäville tuotteille luonnollisemman vaihtoehdon. Stevia-keskusteluissa on nähtävissä imagollisia piirteitä: lupaus paremmasta ja puhtaammasta. Aika näyttää, olisiko steviasta makeutusaineiden Appleksi.

Makeutusaine steviaa odotellessa?

2010-11-15T03:46:00.000-08:00

Keskusteluihin palaa kerta toisensa jälkeen stevia, tuo luonnosta ruokapöytiin rantautunut makeutusaine. Steviaan tuntuu liittyvän paljon mystiikkaa, epäluuloja, toisaalta myös kansanliikkeenomaista liikehdintää. Monet kysyvät, miksei stevian myyntiä osana elintarvikkeita vieläkään sallita Euroopassa?

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen pyysi loistokkaalle Pronutritionist-sivustolleen vieraskirjoitusta tästä makeutusaineesta, jonka kysyntä on ollut voimakkaassa kasvussa. Kirjoitus syntyi puhtaasti elintarvikkeiden markkinaseurannan näkökulmasta: stevian kysynnän ja tarjonnan mahdollisuuksista ja haasteista.

Valistuneiden kuluttajien tarve suosia luonnollisempia ja puhtaampia elintarvikkeita, jota tarpeena aliarvioitiin vuosikymmeniä, on nousemassa erääksi ruokien kuluttamista voimakkaimmin ohjaavaksi tekijäksi. Yhä useampi ruokailija halukas vaihtamaan ruokavalionsa sokereita joihinkin muihin raaka-aineisiin. Tuotteilta odotetaan vähäkalorisuutta ja usein myös vähäsokerisuutta - maittavuuden ohella. Jos rasvakammosta ollaan pääsemässä eroon, niin tietoisuus ruokavalion sokerisisällöstä vaikuttaa yhä voimakkaalta.

On totta, että helpoimmalla päästään kun suhtaudutaan syömiseen rennosti. Tunnistetaan ja kohtuullistetaan syömisen ongelma-alueet, mutta jätetään turha fanaattisuus pois. En itse ole tuputtamassa steviaa kenellekään, ja usein helpoin ratkaisu onkin jättää sokeroidut juomat kohtuuteen, muttei stressata sokereiden saannista sen enempää. On myös lukuisia luonnollisuutta ja puhtautta arvostavia kuluttajia, jotka eivät halua sisällyttää mitään intensiivimakeutusaineita ruokavalioonsa. Se on usein varsin terve lähtökohta.

Luontaisten intensiivimakeuttajien markkina on jäänyt lähes olemattomaksi, ja tällaisia tuotteita arvostaville kuluttajille tulisi kuitenkin tarjota nykyistä useampia mahdollisuuksia. Stevia voisi tarjota aspartaamia ja muita keinotekoisia makeutusaineita sisältäville tuotteille luonnollisemman vaihtoehdon. Esimerkiksi sokeroituja virvoitusjuomia välttelevä kuluttaja ei välttämättä ole kovin innostunut nauttimaan aspartaamia ja asesulfaami-K:a, ei välttämättä edes sukraloosia. Mutta mitä vaihtoehtoja hänellä on?

Stevia-keskusteluissa on nähtävissä imagollisia piirteitä: lupaus paremmasta ja puhtaammasta. Aika näyttää, olisiko steviasta makeutusaineiden Appleksi.

Healthy Halo - mielikuvia syömässä

2010-10-19T08:38:00.000-07:00

Oletko jo tietoinen ruokailmiöstä ja menekinedistäjästä nimeltään ”Healthy Halo”? Terminologialla tarkoitetaan terveysmielikuvien tietoista luomista raaka-aineilla ja tuotteilla, jotka ovat kuluttajien mielikuvissa hyvinvointia edistäviä. Ruishampurilaiset, lisukesalaatti hampurilaisen kylkiäisenä, täytetyt leivät kokojyväsämpylään valmistettuna, vain muutamia mainitakseni. Olet varmasti törmännyt näihin kaikkiin meille maalattuihin ruokakuviin.

Voidaan jopa puhua elintarvike-ekonomisesta tutkimusalueesta, jossa pyritään löytämään terveystietoisiin kuluttajiin vetoavia tuoteominaisuuksia. Ravitsemuksellisesta näkökulmasta ns. healthy halo’n vaikutukset eivät ole pelkästään positiivisia – joskus jopa päin vastoin.

Kalorisisältöjen (t)avaamisella vähäisiä vaikutuksia

Uutisoin vuosi sitten näkemyksiä ja tutkimuksia pikaruokaketjujen aiempaa avoimemman kalorisisältötietojen ilmoittelumenettelyjen vaikutuksista kuluttajien ruoan valintaan. Tutkimus kalorisisältöjen avaamisen vaikutuksista on vielä vähäistä. Merkittävä osa tutkimusaineistosta viittaa siihen, että kaloritietojen läpinäkyvyys on vaikuttanut vähän tai ei lainkaan ruokakäyttäytymiseen – tai on jopa lisännyt syötyjen kalorien määrää. Olemme siis syöneet terveysmielikuvia - tai jättäneet ne syömättä.

Oodi terveydelle saa arviointikykymme pettämään?

Meille maalatut ruokamielikuvat näyttäisivät ensimmäisten tutkimusten perusteella vaikuttavan voimakkaasti ajatuksiimme aterioiden ravitsemuksellisesta sisällöstä. Kuluttajatutkimusseminaarissa esitetyn ja sarjassaan vuoden parhaaksi palkitun tutkimuksen mukaan terveysmielikuvin tuotteitaan myyneissä ravintolaketjuissa syöneet ruokailijat arvioivat syöneensä vain 56 % niistä kaloreista, jotka he todellisuudessa söivät.

Terveysmielikuvin markkinoidut ateriavaihtoehdot saivat ruokailijat siis aliarvioimaan ateriansa ravitsemuksellista sisältöä rankasti. Ravitsemuksellisesti parempia valintoja tarjonneissa pikaruokaloissa kuluttajat palkitsivat itseään tavallista runsaammin määrin mm. ranskanperunoita, perunalastuja ja keksejä.

Kynnys palkita itseään energiatiheillä lisukkeilla on tutkimuksissa pienentynyt, kun pääateriakomponentiksi on valittu kevyeltä vaikuttava menuvaihtoehto. Käytännössä vaikkapa ranskanperunoita on syöty surutta, kun pääateriakomponentiksi on valittu kokojyväistä, kevyempää tai muita vastaavia lupauksia.

Seminaarin yliopistotutkijat esittelivät myös toisen kokeellisen asetelman, jossa koehenkilöille tarjottiin sama sandwich-ateria, joko kertoen että se oli peräisin McDonald’sista tai Subwaysta. Kun koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan syödyn aterian energiasisältöä, arvioitiin Subwayn tuotokseksi esitelty ateria 21 % vähäkalorisemmaksi kuin täysin identtinen ateria McDonald’s-tiedoilla.

Aiemmin esimerkiksi vähärasvaisiksi merkityt snacks-tuotteet miellettiin synonyymeiksi vähäkalorisuudelle, ja kevyt-leima on saanut ruokailijat ylensyömään näennäisesti kevyitä tuotteita.

Rentoa painonhallintaa

Healthy halo -ilmiötä leimaa mielestäni voimakas ajatus ruokanautintoihin liitetystä kieltäymyksestä ja itsensä kurissa pitämisestä. Eikö ruokanautinnot voitaisi ottaa sellaisenaan? Tarvitseeko jokaisen suupalan uhkua terveyttä?

Jo esittämieni tutkimusten kysymysten asettelu on paljon kertovaa: puhutaan tehokeinoista jotka vähentävät ruokaan liitettyä syyllisyyttä. Moderni ruokakäyttäytymistutkimus kuitenkin antaa vahvoja viitteitä siitä, että liitettäessä syömiseen mahdollisimman vähän kieltäymystä ja negatiivisia tunnelatauksia, on syöminen ongelmattomampaa ja painonhallinta helpompaa. Suhteessamme syömiseen on usein siis jo lähtökohtaisesti korjattavaa.

Ruokamaisemat muuttuvat

Monet toivovat lisää laatua monipuolistuneisiin ruokamaisemiin. Itse uskoisin, että healthy halo voi kääntyä monin tavoin myös ruokailijoiden eduksi. Kuluttajien tietoisuuden kasvaessa myös laatuvaatimukset tarkentuvat. Osaamme vaatia parempaa, ja toisaalta tehdä myös viisaampia valintoja. Voisiko tästä olla lopulta kyse myös healthy halo’ssa?

Luonnollisuus kiinnostaa ja hämmentää - ärsyttääkin

2010-09-29T13:37:00.000-07:00

Laatu- ja terveystietoiset kuluttajat ovat viime vuosina arvostaneet yhä voimakkaammin aitoja, luonnollisia ja puhtaita makuja ja tuotteita. Ilmiö on ollut keskeinen vastatrendi muun muassa teknologisemmille terveystuotteille ja tyypilliselle einesruokakulttuurille. DrinksIndgredients2010 -seminaarissa esitettyjen uutuustuotedatojen perusteella esimerkiksi globaaleista juomatuotelanseerauksista peräti 45 %:a on lanseerattu luonnollisuuteen viittaavin markkinointiviestein vuosina 2007-2010. Markkina-analytiikkayritys Mintelin tietojen mukaan luonnollisuuteen viittavat väittämät olivat maailmanlaajuisesti suosituimpia uusiin elintarvikkeisiin lisättyjä väitteitä jo vuonna 2008.

Luonnollisuus hämmentää

Kaupan hyllyillä nähdään lukuisia elintarvikkeita, joita markkinoidaan vähemmillä lisäaineilla, luonnollisilla makeutusaineilla, puhtaammilla raaka-aineilla ja aidoilla mauilla. Perusraaka-aineiden lisäksi luonnollisuudella markkinoidaan myös jalostettuja teollisia tuotteita kuten makeisia, snackseja, jäätelöitä, valmisruokia ja virvoitusjuomia.

Samanaikaisesti kun luonnollisuusimagolla myytyjen tuotteiden suosio on kasvanut, ovat kuluttajat olleet yhä epätietoisempia luonnollisuuden määritelmästä elintarvikkeissa. Luonnollisuudella on usein viitattu myös puhtaaseen ja turvalliseen. Yhdysvalloissa esimerkiksi luomuterminologian määrittelyyn meni vuosia, ja nyt kun kuluttajat ovat alkaneet sisäistää sen merkitystä, hämmentää markkinoita vuorostaan "natural", luonnollinen ja puhdas.

Luonnollinen ei vielä lupaus

Toisin kuin luomun, luonnollisuuden terminologiaa ei ole elintarvikkeissa mitenkään määritelty. Luonnollisena markkinoitujen tuotteiden kirjo on valtava, aina raaka-aineista kuten kasviksista teollisiin tuotteisiin, jotka eivät sisällä esimerkiksi keinotekoisia väri- tai aromiaineita. Vaikka tuotetta markkinoitaisiin esimerkiksi luonnollisin aromein tai aidoin mauin, ei luonnollisuus ota kantaa esimerkiksi tuotteen pääraaka-ainepitoisuuksiin. Esimerkiksi lupaus aitoja marjoja tai muita kasvikunnan tuotteita sisältävästä tuotteesta ei vielä ole lupaus keskimääräisesti runsaammin näitä kasvikunnan raaka-aineita sisältävästä tuotteesta. Näin voi toki olla, ja luonnollisuus voi olla lupaus paremmasta, mutta lopulta totuus selviää vasta ravintosisältötietoja tutkimalla.

Se, että tuotteen yksittäisiä lisäaineita tai lisäaineryhmiä on poistettu, tai tuote on maketettu vaikkapa hedelmäsokerilla perinteisen pöytäsokerin sijaan, ei tee tuotteesta ravitsemuksellisesti parempaa. Elämänkatsomuksellinen hyvä valinta tällainen tuote voi toki olla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei astu ansaan, jossa mielikuvamarkkinoinnilla saadaan tavanomainen hemmottelutuote vaikuttamaan entistä terveellisemmältä. Elintarvikkeiden maku on aina ollut tuotteiden keskeinen valintakriteeri, ja jatkossakin kannattaa ostoskoriin poimia sellaisia tuotteita, jotka kokee pitkällä tähtäimellä maittaviksi.

Ruoanlaittoa vaalien, tuoreista raaka-aineista

Tuoreus on eräs keskeisistä ominaisuuksista, jota luonnollisuutta korostavan laihduttajan kannattaa suosia. Lisäaineettomuus tai yksittäisten lisäaineiden välttäminen ovat lähinnä eettisiä ja elämänkatsomuksellisia valintoja, joiden vaikutus painoon on vähäisempi. Välillisesti kaikki tämä luontaisuuden tavoittelu tukee painonhallintaa etenkin silloin kun ruokien valinta ohjautuu ruoanlaittoon suunnattuihin raaka-aineisiin.

Luonnollisuuden tavoittelu kehittää ruokamarkkinaa

Vaikka luonnollisuuden terminologia vaatiikin vielä tarkennuksia, on tämä trendi kuitekin jo ohjannut tuotevalmistajia pohtimaan tuotteidensa koostumusta, ravintosisältöä ja raaka-aineita uudelleen. Tämän seurauksena entistä vaativampien ja terveystietoisempien kuluttajien valinnat uudistavat tuotemarkkinoita. Toisaalta luonnollisuusmielikuvilla voidaan houkutella uusia asiakkaita tuotteille, joita he eivät tyypillisesti ostaisi. Kaiken kaikkiaan luonnollisuuden tavoittelun voidaan nähdä olevan muutosvoima, joka uusii koko elintarvikevalikoimaa, ja pakottaa tuotevalmistajat miettimään tuotteiden raaka-aineiden laatua, alkuperää ja koostumusta yhä tarkemmin.

Moni viittaa kintaalla

Monet terveystietoiset yksilöt näkevät punaista jo kuullessaan luonnollisuuteen liittyvästä mielikuvamarkkinoinnista. Vastarinta on perusteltua. Ovathan aidot, ravintoainerikkaat, tuoreet ja sitä kautta luonnolliset ja puhtaat raaka-aineet olleet aina olemassa. Periaatteessahan muuta emme tarvitsisi. Toisaalta syömiskäyttäytyminen on suuressa murroksessa, ja tulemme taatusti tarvitsemaan vaihtoehtoja. Luonnollisuuskeskustelu osoittaa, että muutosvoima, jota vuosikymmeniä aliarvioitiin, nousee erääksi voimakkaimmin syömistä, ruokien kuluttamista ja ostamista ohjaavaksi tekijäksi. Riippumatta siitä, mitä itse markkinointitoimenpiteestä ajatellaan.

Luonnollisuuden trendi suosii painonhallitsijaa

Tuoreiden raaka-aineiden suosiminen on mitä tehokkainta painonhallintaa. Suunnitelmallinen ruoanlaitto raaka-aineista, joissa kasvisten osuus on runsas, on eräs tehokkaimpia painonhallintateesejä. Kourallinen teknologisestikin muokattuja, luonnollisuusimagolla ratsastavia prosessoidumpia elintarvikkeita siellä täällä mahtuu toki laihduttavaankin ruokavalioon, ja tyydyttää ruokatarpeistamme myös vaihtelunhalua elämyksellisyyttä. Hektisessä arjessa tulee taatusti vastaan tilanteita, joissa gourmet-aterian valmistaminen alusta loppuun ei ole mahdollista. Tällöin kompromissit ovat inhimillisiä sekä painonhallinnan kannalta jopa olennainen osa elämäntapamuutosta. Laadukkaiden ja vähän käsiteltyjen raaka-aineiden suosiminen on kuitenkin aina suotavaa.

Kuva: Matthew Herbert on Plat du Jour. Our food choices, Herbert argues, can have a social, environmental, and public-health impact. Wikimedia Commons/Helen Woods.

Fleksitarianismi ilmentää aikamme trendejä

2010-08-29T07:36:00.000-07:00

Uutisjulkaisu The Time esittelee näkyvästi artikkelissaan alati kasvavan ilmiön - joustavan kasvissyönnin. Tällä flexitarianism'iksikin(finglish: 'fleksaus') kutsutulla ruokailutavalla tarkoitetaan kasvispainotteista syömistä, jossa eläinkunnan tuotteita kuten lihaa kyllä syödään, mutta vähemmän, harvemmin ja harkiten. Joustavan kasvissyönnin on arvioitu yleistyvän kuluttajien etsiessä pehmeämpiä lähestymistapoja alati rajoittavalle vegaaniruokavaliolle. Joustava kasvissyönti tarjoaa vastuullisuusasioista kiinnostuneille kuluttajille mahdollisuuden ekologisiin ja eettisiin ruokavalintoihin, luopumatta kuitenkaan mistään, mistä ruokavaliossaan nauttivat.

Princetonin yliopiston filosofian professori Peter Singer tukee näkemystä fleksitarianismista osana pehmeämpää ajattelua: "The surge is due to a sense of a plateau. You've already reached out to the base of strict vegetarians, and it's hard to get beyond those numbers". "A partial-vegetarian plan is a little more user-friendly", komppaa yhdysvaltain ravitsemusterapeuttien yhdistyksen tiedottaja, itsekin fleksitariaani Dawn Jackson Blatner.

Fleksitarianismin ympärille on 2000-luvulla kehkeytynyt erilaisia ilmentymiä, kuten jo vuonna 2003 lanseerattu "Meat Free Monday". Samaan sarjaan voidaan lukea myös Suomessa käyty keskustelu koulujen kasvisruokapäivästä.

Populäärit kasvot fleksitarianismille antoi viimeisimpänä vastuullisesta kuluttamisesta valistavan Treehugger.com -sivuston perustaja Graham Hill. Hill'in ajatuksia herättänyt puheenvuoro TED 2010 -seminaarissa "Why I'm a weekday vegetarian" on kerännyt runsaasti kommentteja puolesta ja vastaan. Ennen kaikkea se kuitenkin puki henkilökohtaiset intressit lihankulutuksen vähentämisestä inhimilliseen ja erehdykset sallivaan muotoon. Vain viikonloppuisin lihaa syövä Hill pohtii:

"It was either you're a meat eater, or you're a vegetarian. And I guess I just wasn't quite ready. Imagine your last hamburger. (Laughter) So my common sense, my good intentions, were in conflict with my taste buds. And I'd commit to doing it later. And not surprisingly, later never came. Sound familiar? So I wondered, might there be a third solution?"

Sekä valistunut kasvissyönti että kasviksista runsas sekaruokavalio ovat mainioita tapoja edistää terveyttä. Vaihtoehtoja kuitenkin tarvitsemme ruokakäyttäytymisen monimuotoistuessa. Onko fleksitarianismista pysyväksi ilmiöksi, jossa pehmeiden arvojen turvin halutaan, onnistutaan tai ainakin yritetään edistää sekä omaa että ympäristön terveyttä?

Välimeren ruokavaliota, oliiviöljyä ja nutrigenomiikkaa

2010-07-06T02:08:00.000-07:00

On jo yleisesti tunnettua tietoa, että kasviksista runsas ja oliiviöljyä säästelemätön Välimeren ruokavalio on eräs terveyttä edistävimmistä tavoista elää. Tällä kertaa FASEB-tiedeyhteisö tarjoilee tutkimusartikkelissaan uutta tietoa oliiviöljyn sisältämien antioksidanttien, polyfenolien vaikutuksista sydänterveyteen vaikuttavien geenien ilmentymiseen. Tapaus uutisoitiin laajasti terveysmedioissa jopa uraauurtavana löydöksenä geenien ja ruoka-aineiden, tässä tapauksessa oliiviöljyn polyfenolien, välisistä yhteyksistä.

Tutkimus uppoaa nutrigenomiikan aihepiiriin, joka onkin eräs ravitsemustutkimuksen kuumimmista uusista tutkimusalueista. Alan tutkimus selvittää ruokavalion vaikutusta geenien ilmentymiseen ja toimintaan ja pyrkii tätä kautta löytämään keinoja vähentää sairastumisriskejä ravitsemuksen keinoin.

Oliiviöljyn polyfenoleilla spesifejä nutrigenomisia vaikutuksia
Tutkimuksessa terveistä koehenkilöistä koostettiin kolme ryhmää, jotka nauttivat joko perinteistä runsaasti polyfenoleja sisältävästä neitsytoliiviöljystä rikasta Välimeren ruokavaliota, vastaavaa Välimeren ruokavaliota polyfenoleista puhdistetulla ja niitä vain niukasti sisältävällä oliiviöljyllä, tai koehenkilöille tyypillistä länsimaista sekaruokavaliota. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, mikä vaikutus runsaalla oliiviöljyn polyfenolien saannilla olisi ateroskleroosin ja sepelvaltimotaudin syntyyn tunnetusti vaikuttavien geenien ilmentymiseen, geeniekspressioon. Geeniekspressio tarkoittaa prosessia, jossa geenit säätelevät organismin biologisia toimintoja proteiinituotannon kautta.

Kolmen kuukauden seurantajakson jälkeen polyfenolirikasta oliiviöljyä nauttineilla koehenkilöillä ateroskleroosin syntyyn viittaava geeniekspressio pieneni merkitsevästi. Lisäksi tutkimuksessa oliivin polyfenoleilla oli merkittävä vaikutus sepelvaltimotautiin liittyvään geeniekspressioon. Neitsytoliiviöljyllä oli tutkimuksessa jopa uraauurtavaksi kutsuttu nutrigenominen vaikutus.

"This study is ground breaking because it shows that olive oil and a Mediterranean diet affect our bodies in a far more significant way than previously believed," said Gerald Weissmann, M.D., Editor-in-Chief of the FASEB Journal. "Not only does this research offer more support for encouraging people to change their eating habits, it is an important first step toward identifying drug targets that affect how our genes express themselves."

Nutrigenomiikasta puhtia antioksidanttitutkimukseen?
Nutrigenomiikasta voi olla vielä pitkä matka käytäntöön, mutta positiiviset löydökset näyttäisivät nojaavan jo laajaan Välimeren ruokavalioon liittyvään tutkimusperinteeseen. Lisäksi antioksidantteihin on ainesosina liittynyt myös paljon kritiikkiä, jota käsiteltiin mm. juuri taannoisessa alan suuressa tapahtumassa, NutraIngredients Antioxidants 2010 –seminaarissa. Antioksidanttivalmisteiden myynti, kysyntä ja tietoisuus on ollut huimassa kasvussa, ja ne ovat olleet eräitä alan puhutuimpia ainesosia. Kuitenkin samanaikaisesti laaja ja johdomukainen näyttö antioksidantteina toimivien yhdisteiden suorista sairauksienehkäisyvaikutuksista puuttuu.

Eräs suurimmista kritiikeistä kohdistuu juuri antioksidanttien oletettuihin vaikutusmekanismeihin. Markkinoinnin tehokeinoinakin käytettyjä antioksidanttiaktiivisuusmittauksia ja –potentiaaleja on kritisoitu voimakkaasti. Potentiaalia onkin nähty juuri antioksidanttien mahdollisessa kyvyssä moduloida geeniemme ilmentymistä, ja vaikuttaa suojaavasti terveyttä rappeuttaviin geeni-ilmentymiin. Olisiko nutrigenomiikasta myös antioksidanttivaikutusten selittäjäksi?

Välimeren ruokavalio - myyttejä ja rentoutta

2010-07-05T06:37:00.000-07:00

Välimeren ruokavalio on maailman parhaiten brändättyjä ruokavalioita, josta ammennetaan eksotiikan kaipuutamme. Välimeren ruokavalio on valjastettu myös ravitsemusvalistuksen vahvaksi lyömäaseeksi. Välimeren alueen ruokavalio on vaihdellut voimakkaasti alueesta riippuen, mutta eritoten se on ollut ravintoainerikasta, energiaköyhää ja ennen kaikkea laadukasta sekä maistuvaa arkiruokaa.

Välimeren ruokavalio valjastettiin terveysvalistukseen
Päivänvalon 1950- ja -60-luvuilla nähnyt, laajasti medianäkyvyyttä saanut Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimus toi aikanaan esille myös Välimeren ruokavalion terveyttä edistäviä ruokailutapoja. Rasvojen ja sydäntautien yhteyttä korostaneita tutkimuksia on sittemmin kritisoitu vahvasti ja niiden anti onkin nähty osittain hieman toisessa valossa: Välimeren ruokavalion terveyttä edistävät vaikutukset saattaisivat sittenkin johtua monista muistakin tekijöistä kuin ruokavalion rasvahappokoostumuksesta. Kaikesta huolimatta näidenkin tutkimusten johdosta Välimeren ruokavalio valjastettiin varsin usein vähärasvaisen, kasvikunnan rasvoihin nojaavan ja eläinrasvoja välttelevän ravitsemusvalistuksen lyömäaseeksi. Todellisuudessa Välimerellä syötiin rasvaa melko kursailemattomasti, eikä rasvan syömiseen liittynyt voimakasta tunnelatausta – positiivista sellaista lukuun ottamatta.

Alkuperäisen Välimeren ruokavalion jäljillä
Käsite yhdestä, alkuperäisestä Välimeren ruokavalioista on lähinnä voimakas mutta virheellinen myytti. Välimeren rannikkoalueille mahtuu yhteensä 21 valtiota, joten ruoankäyttökin on ollut hyvin vaihtelevaa. Käytännössä Välimeren ruokavaliosta puhuttaessa on kuitenkin tarkoitettu tyypillistä Kreikan, etenkin Kreetan sekä myös Italian alueiden ruokakulttuuria. Haasteelliseksi näiden alueiden ruokakulttuurin ja sitä kautta alkuperäisen Välimeren ruokavalion koostumuksen tulkinnan on tehnyt myös se, että aikanaan kerätty data koostui pitkälti toisen maailmansodan jälkimainingeissa koostetusta aineistosta, köyhistä ja aluillekin poikkeuksellista oloista. Kuvan taulukossa on esitetty kuudelta eri Välimeren alueelta ruokavaliolle tyypillisten ruoka-aineiden kulutus (g/vrk) vuodelta 1960. Nicotera, Montegriore ja Crevalcore edustavat aineistossa Italian, Kreeta ja Korfu Kreikan ja Dalmatia nykyisen Kroatian alueen silloista Välimeren ruokakulttuuria. Osa aineistosta on keskimääräisiä, jälkeenpäin tehtyjä rekonstruktioita, mutta kuvastanevat keskimäärin kuitenkin sitä, mitä Välimeren alueella tyypillisesti syötiin.

Taulukosta nähdään, että ruoankäyttö vaihteli huomattavasti niidenkin ruoka-aineiden osalta, joita on pidetty keskeisinä osina Välimeren ruokavaliota. Kuten luvut kertovat, oliiviöljy muodosti etenkin Kreikan alueilla ruokavalion keskeisen perustan. Kautta linjan kasvikset ja vihannekset, hedelmät ja viljatuotteista etenkin leipä muodostivat Välimeren ruokavalion kivijalan, jota täydennettiin kohtuullisilla, usein melko vähäisillä määrillä maitotuotteita ja punaista lihaa. Punaista lihaa nautittiin huomattavasti harvemmin kuin kalaa, lihan ollessa lähinnä satunnaista pyhäruokaa ja silloinkin usein lammasta. Italian ja Kreikan alueita vertailtaessa nähdään myös, että etenkin Kreetalla ja Korfulla, joiden ruokavaliot on usein mielletty tyypillisimmiksi, klassisiksi Välimeren ruokavalioiksi, on hedelmien ja kasvisten määrä varsin runsas. Kreetalla myös maidon asema oli huomattavasti vahvempi kuin muissa Välimeren kulttuureissa, eikä maitorasvaltakaan täten säästytty. Myös villivihannesten käyttö oli runsasta. Antioksidatiivisia fytokemikaaleja saatiin siis useista eri lähteistä. Rasvahappoprofiili sai juustojen ja jogurttien käytön lisäksi mukavaa täydennystä pähkinöiden ja manteleiden laajamittaisen nauttimisen kautta. Viini oli Välimeren kulttuurissa lähinnä arvokkaan ruokajuoman asemassa, eikä ruoalla mässäilty.

Klassisen Välimeren ruokavalion runsas leivän ja viljatuotteiden määrä saattaa olla useille yllätys, mutta leipien hiilihydraattikuormaa vaimennettiin usein nauttimalla leipä runsaan oliiviöljyn kera –siinä paistettuna, haudutettuna tai siihen muutoin vain dipattuna. Leivän, perunan ja kasvisten runsaat nautintomäärät kuvastavat pula-ajan ruoankäyttöä ja toisaalta tuoreet kasvikunnan tuotteet ovat aina olleet näissä maissa päivittäin kädensaatavilla. Kriitikot ovat viitanneet, että kyseiset mittaukset olisivat edustaneet lähinnä sota-ajan köyhimpien aikakausia eivätkä muutoinkaan olisi olleet täysin yleistettävissä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että etenkin näillä aikakausilla ortodoksinen kirkko saneli voimakkaasti arjen kulkua Kreikassa mm. 200 paastopäivän voimin, jolloin myös kaikki eläinkunnan tuotteet ja oliiviöljy olivat pannassa. Koska kalan arvo on ollut huipussaan ja lihan kulutus tällöin väistämättä vähäistä, ovat muutokset rasvahappoprofiilissa ja jakaumassa vaihdelleet lähinnä maitovalmisteiden vaihtelevan kulutuksen kautta.

Myytti vähärasvaisuudesta
Ravitsemusvalistuksessa Välimeren ruokavalio on usein esitetty eläinrasvoja välttelevänä, kasvispainotteisena ruokavaliona, jonka todellista, runsasta rasvaosuutta on vain harvoin tuotu positiivisessa valossa esiin. Todellisuudessa Välimeren ruokavaliossa ei edes 1950–1960-luvun pula-aikoina vältelty rasvoja. Runsainta rasvojen käyttö oli Kreetalla, jossa ruoankäyttötutkimusten perusteella rasvojen osuus päivittäisestä energiansaannista on ollut keskimäärin jopa yli 40 E%. Sittemmin tietous tarkempien kemiallisten analyysien perusteella on paljastanut, että rasvojen osuus on vaihdellut merkitsevästi eri puolilla Kreikkaa, ollen esimerkiksi Korfun saarella noin 30-35 E% ja Italiassa jopa alle 30 E%. Joka tapauksessa voidaan vankkaan näyttöön nojaten todeta, että Välimeren ruokavalion rasvojen käyttö on ollut nykyiseen suositustasoon nähden vähintäänkin riittävää ja useimmiten jopa runsasta.

Kriittisimmät ravitsemustutkijat ja lääkärit ovat epäilleet, että Välimeren maiden rasvoihin avoimesti suhtautuvalla kulttuurilla, ravintorasvojen runsaaseen käyttöön kannustavalla ilmapiirillä voisi olla kuitenkin haitallisiakin terveysvaikutuksia. Onkin totta, että useissa Välimeren maissa alkukantaisesta Välimeren ruokavaliosta nähdään vain rippeitä, eikä nykyään edes Kreikassa olla useinkaan lähelläkään ihannetta Välimeren ruokavaliosta. Kriittisimmin rasvaan suhtautuvat ovat myös spekuloineet, voisiko rasvojen runsaaseen nauttimiseen kannustava ilmapiiri vaikuttaa kasvisten syöntiä vähentävästi. Ruoankäyttötutkimuksissa on kuitenkin usein nähty, että Välimeren alueella runsaiten rasvaa ja etenkin oliiviöljyä nauttivat yksilöt syövät myös kasviksia aivan yhtä paljon kuin vähemmän rasvoja syövät verrokkinsa. Rasvan käyttö itsessään ei siis näyttäisi olevan nykyiselläänkään Välimeren alueen syömiskäyttäytymisen ongelmakohtia, vaan yleinen liukuma kohti tyypillistä länsimaista ruokavaliota energiatiheine ja ravintoaineköyhine raaka-aineineen.

Karu arki tuki painonhallintaa
On selvää, että sodanjälkeisten jälleenrakennusten vuosien aikaan arki oli Välimerellä modernista arjestamme vahvasti poikkeavaa. Näinä vuosina ortodoksinen kirkko oli entistäkin vahvemmassa asemassa ja saneli myös ruoankäyttöä mm. 200 vuosittaisen paastopäivänsä ansiosta. Kreikkalainen arki oli myös hyvin aktiivista ja mm. tutkija Ancel Keys raportoi kreetalaisten päivittäiseksi liikuntamääräksi huikeat 13 km päivässä. Sittemmin nämä arviot ovat kohtuullistuneet arkiaktiivisuustason tutkimusten kautta, mutta selvää on, että Välimeren alueen ihmisten päivittäinen runsas energiankulutus teki runsaasti tilaa energiansaannille. Lisäksi köyhyys ja niukkuus, karu arki, voimakas yhteisöllisyys ja uskonnollisuus ovat kaikki yhteiskunnallisia tekijöitä, joilla on ylipainoa käsittelevissä tutkimuksissa ollut voimakas korrelaatio alhaiseen kehon painoon ja sairastavuuteen.

Poimi parhaat palat
Ruokakulttuurien adoptio sellaisenaan toisille alueille ja kulttuureihin on usein epäonnistunut laajassa mittakaavassa. Eiväthän ne muutoin olisi kulttuureja, ellei ruoan käyttöön liittyisi voimakkaita, yhteyskunnallisia ja paikallisia latauksia. Niiden kopioiminen uusiin ympäristöihin sellaisenaan on usein hyvin haasteellista. Välimeren ruokavaliossa on kuitenkin tärkeitä oivalluksia, joista voimme edelleenkin oppia. Rasvaa voidaan käyttää runsaastikin kun se on laadultaan suotuisaa, eikä rasvoihin, saati mihinkään muuhunkaan ravinto- tai ruoka-aineeseen liitetä voimakkaita negatiivisia tunnelatauksia, jotka itsessään pääsääntöisesti aina vaikeuttavat painonhallintaa. Kasviksia kannattaa nauttia runsaasti ja niitä voi käyttää tuoreina ja öljyssä valmistettuina. Raaka-ainepainotteinen, kasvikunnan tuotteita korostava ruokavalio sallii liikkujaltakin monenlaisia ruokailutapoja ja ravintoainejakaumia.

Välimeren ruokavalion keskeisimpiä painoa hallitsevia ja kehon koostumusta kohentavia ominaisuuksia lienee kuitenkin alueen avoin, positiivinen ja nautiskeleva suhtautuminen ruokaan. Ajatus saattaa olla tylsä, mutta kovin tehokas. Tutkimuksissa hillitty, kohtuullistettu rentous yhdistyy poikkeuksetta terveyden edistämiseen.

Kuvan taulukko: Ruoankäytön raportointia Välimeren alueelta ruokavalioille tyypillisten ruoka-aineiden kulutuksena (g/vrk) vuodelta 1960. Mukaillen Kromhout D. ja Bloemberg B. 2002. Teoksessa Diet and coronary heart disease in the Seven Country Study. Kromhout, D. ym. (toim.)Prevention of Coronary Heart Disease. Diet, lifestyle and risk factors in the Seven Country Study. Dordrecht, Hollanti:
Kluwer, 44-70.

Astaksantiinista apua sydänterveyteen?

2010-05-27T04:43:00.000-07:00

Astaksantiini on karotenoideihin kuuluva yhdiste, jota löytyy luonnosta väriaineena. Astaksantiinia luonnossa tuottaa mm. Haematococcus pluvialis –levä tehostaakseen fotosynteesiä ja erilaisia selviytymismekanismejaan. Runsaasti astaksantiinia löytyykin merenelävistä kuten äyriäisistä ja lohikaloista, joihin sitä on kertynyt leväravinnosta. Esimerkiksi villinä elävän kalan kuten taimenen punainen väri on astaksantiinia. Astaksantiinista on kaavailtu uutta luonnollisempaa ja puhtaampaa, luonnon omaa funktionaalista ainesosaa.

Astaksantiini pystyy neutralisoiman elimistössä reaktiivisia happiyhdisteitä ja estämään niiden aikaansaamia hapetusvaurioita. Se on toiminut etenkin eläin- ja koeputkitutkimuksissa äärimmäisen voimakkaana antioksidanttina.

Astaksantiini vaikutti positiivisesti rasva-arvoihin
Hiljattain toteutettiin ensimmäinen kontrolloitu kaksoissokkotutkimus astaksantiinin vaikutuksista veren rasva-arvoihin; triglyserideihin ja HDL-kolesteroliin. Tutkimuksessa 61 koehenkilöä (25-61-v) nauttivat 12 viikon ajan astaksantiinia (0, 6, 12, 18 mg/vrk). Tutkimuksessa astaksantiinisupplementaation nauttiminen (12 ja 18 mg/vrk) pienensi merkitsevästi seerumin triglyseridiarvoja, ja nosti hyvää HDL-kolesterolia.

Aiemmassa varsin lyhytkestoisessa (14 vrk) ihmistutkimuksessa, joka ei ollut kaksoissokkotutkimus, ja jossa tutkittavien triglyseriditaso oli normaali, astaksantiini ei vaikuttanut seerumin triglyseriditasoon.

Astaksantiini on kiinnostanut myös urheiluravitsemuksessa lihasvoimaan ja -kestävyyteen mahdollisesti vaikuttavana yhdisteenä, mutta laadukasta vertaisarvioitua ihmistutkimusta aiheesta ei vielä juurikaan ole.

Astaksantiini on herättänyt suurta kiinnostusta funktionaalisten ainesosien markkinoilla. Nähtäväksi jää, osoittautuuko se tutkimuksellisesti tehokkaaksi ainesosaksi muun muassa sydänterveyden edistämiseen. EFSA sille ei vielä ole laajaa terveysväittämäarsenaalia suonut.

Kevyt-tuotteisiin kyllästytään nopeiten?

2010-05-13T12:30:00.000-07:00

Tuotevalmistajat pyrkivät tuottamaan kevyt-tuotteista makuprofiililtaan mahdollisimman samankaltaisia kuin tuotteiden perinteisemmät versiot. Kevyt-tuotteita syömällä on pyritty pienempään päivittäiseen energiansaantiin vastaavalla maittavuudella. Kokemusperäinen tieto usein kuitenkin osoittaa, etteivät läheskään kaikki kevyt-tuotteet onnistu täyttämään odotuksia.

Uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin kevyttuotteiden toistuvan nauttimisen vaikutuksia aterian maittavuuteen ja miellyttävyyteen sekä kylläisyyden aistimuksiin. On osoitettu, että energiatiheitä elintarvikkeita nauttiessa maun miellyttävyys kasvaa maistamiskertojen funktiona (Yeomans ym., 2008 ja Appleton ym., 2006). Epäselvää on, käykö samoin syötäessä kevyttuotteita. Tiedetään, että odotukset ja oppiminen vaikuttavat maistamiskokemuksiin. Etenkin juuri kevyttuotteista on näyttöä siitä, että olettamus tai tieto tuotteen ominaisuuksista vaikuttaa koettuun kylläisyyteen silloinkin, kun maistetut näytteet ovat todellisuudessa olleet ravintosisällöltään identtisiä (Brunstrom ym., 2008 ja 2009).

Kevytaterian maittavuus pieneni

Tutkimuksessa koehenkilöt nauttivat samansuuruisen (400 g) spaghetti Bolognese –aterian viitenä peräkkäisenä päivänä joko tavanomaisena tai kevyt-versiona (n.570 kcal vs. 370 kcal/annos). Koehenkilöt arvioivat aterian maittavuutta ja kylläisyyden tuntemuksia kaikkien nautintakertojen jälkeen. Arviot kevyttuotteen maittavuudesta pienenivät maistamiskertojen funktiona. Kevyt-spaghettiateriasta pidettiin siis sitä vähemmän mitä useammin sitä syötiin. Runsasenergisemmän spaghettiaterian maittavuus ja miellyttävyys ei muuttunut tutkimuksen aikana.

Tutkimus oli ensimmäinen, jossa maistamiskertojen vaikutus aterian maittavuuden kokemuksiin oli negatiivinen eli päinvastainen kuin on oletettu. Tutkijat pohtivat, eivätkö kevyttuotteet maita laihduttajille säännöllisesti syötäessä. Ruoan maittavuus on kuitenkin ruokailun palkitsevuudessa ja ruoan valinnassa vain yksi mutta tärkeä tekijä, joten tutkijat jäivät pohtimaan, mikä vaikutus tällä kyllästymiseksikin kuvaillulla ilmiöllä voisi olla ruokien valintaan ja hyväksyntään pitkällä aikavälillä.

Yksipuolisuus aina ongelmallista

Tutkimuksen perusteella painonhallintaruokavalion monipuolisuuden merkitys korostuu entisestään, ja tulokset osoittavat, ei pelkästään kevyt-tuotteisiin liittyvää problematiikkaa, vaan yksipuolisen ruokavalion painonhallintaa vaikeuttavia ominaisuuksia.

Mielestäni juurikaan ei kannata vaivata päätään sillä, onko valittu tuote kevyt-versio vai ei. Mikäli välttämättä kevyttuotteita haluaa suosia, kannattaa kevyitä versioita preferoida lähinnä juomakategoriassa. Kun ruokavalio on runsas kasviksista, sisältää riittävästi rasvoja ja proteiineja, ja ruokaan suhtaudutaan sallivan nautiskellen, asettuu luontainen kylläisyys mitä todennäköisimmin tasolle, jolle syömisen säätelyllä kevyt-tuotteiden avulla ei päästä - tai ainakaan ne eivät tuone enää mitään lisäarvoa.

Stevialle myyntilupa Euroopassa?

2010-04-16T03:23:00.000-07:00

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on mitä todennäköisimmin antamassa kalorittomalle makeutusaineelle, stevialle myyntiluvan laajaan elintarvikekäyttöön. Päätöstä enteilee EFSA:n juuri antama, kauan odotettu myönteinen lausunto stevian turvallisuudesta elintarvikekäytössä. Stevia rebaudiana kasvista tuotetut kalorittomat makeutusaineet pääsivät pannasta aiemmin jo Yhdysvalloissa, ja Euroopan elintarviketoimijat ovat odottaneet pääsevänsä hyödyntämään tätä stevian uskottua, luonnollisuutta ja puhtautta uhkuvaa markkinapotentiaalia.

Euroopan elintarviketeollisuudesta kuuluu odotetusti jo positiivisia hihkaisuja. Stevian uskotaan osaltaan voimistavan kuluttajien halua suosia ainakin mielikuvaltaan luonnollisempia, puhtaampia ja kenties turvallisempia elintarvikkeita ja ainesosia. Muun muassa elintarvikejätti Cargillilta kommentoidaan päätöstä juhlavasti:

"This is a very important milestone in the path of European regulatory approval of steviol glycosides. We look forward to offering our food and beverage customers rebiana for use in foods, beverages and confectionary products as an innovation for their brands. Consumers in Europe will benefit by having more choice as they look to manage sugars and calories in their lives.”

Keinomakeutusaineet painonhallinnassa

2010-04-13T06:54:00.000-07:00

Kalorittomilla intensiivimakeuttajilla kuten aspartaamilla, sukraloosilla ja stevialla voidaan muokata ruokavalion energia- ja sokerisisältöä positiiviseen suuntaan, mikäli niillä korvataan ruokavalion sokeripitoisia juomia. Keinotekoisten makeutusaineiden käyttö on herättänyt myös kysymyksiä, sillä tieto niiden fysiologisista ja ruoankäytöllisistä vaikutuksista on rajallista. Intensiivimakeutettujen juomien nauttiminen herättelee sekä psyykkisiä että fyysisiä prosesseja, jotka liittyvät mielihyvän, nautinnon, nälän ja kylläisyyden tuntemuksiin.

Intensiivimakeuttajat osa normaalia ravinnonottoa

Uudehkossa katsausartikkelissa käytiin läpi peräti 224 tutkimusta. Tutkimuskatsauksen perusteella intensiivimakeuttajat eivät vaikuta negatiivisesti koettuun nälkään, kylläisyyteen tai ravinnonottoon. Laajan katsauksen perusteella intensiivimakeuttajien käytöllä ei ole suoraa yhteyttä ylipaino-ongelmiin.

Kevytjuomien ongelmallisuus liittyneekin lähinnä tilanteisiin, joissa juomilla siirretään nälkää ja pyritään laihtumaan syömällä poikkeuksellisen vähän. Tähän astisten tutkimusten perusteella mikään ei viittaisi siihen, että intensiivimakeutetut juomat olisivat kohtuukäytettyinä ongelmallisia.

Stevian positiivisista nälänhallintavaikutuksista ensimmäisiä ihmistutkimuksia

Uunituore tutkimus tukee aiempia väittämiä: kalorittomat makeutusaineet (aspartaami tai stevia) eivät aikaansaaneet poikkeuksellista näläntunnetta, eikä niiden nauttiminen aiheuttanut ylensyömistä normaali- tai ylipainoisilla koehenkilöillä. Tutkimus oli ensimmäisiä, joissa tarkasteltiin myös luonnollisuutta ja puhtautta uhkuvan stevian ravitsemusvaikutuksia. Pienellä koehenkilöjoukolla toteutetussa lyhytkestoisessa tutkimuksessa stevia tuki positiivista painonhallintaa. Sitä ennen ateriointia nauttineet koehenkilöt söivät vähemmän, ja päivän energiansaanti jäi pienemmäksi kuin perinteisellä sakkaroosilla makeutettuja juomia nauttineilla koehenkilöillä. Silti steviaa nauttineet eivät kokeneet poikkeuksellista näläntunnetta, eikä vähäisempi kaloriensaantia ylikompensoitunut lounaalla tai päivällisellä. Tutkimus ei kertonut stevian pitempiaikaisista vaikutuksista.

Makeutusaineet stimuloivat kylläisyyshormoneja

Epäilys kalorittomien makeutusaineiden nälkää lisäävistä ja jopa makeanhimoa ylläpitävistä vaikutuksista elää, vaikka tutkimuksista siis saadaan päinvastaistakin tietoa. Mekanismitasolla keinomakeuttajista etenkin sukraloosin on todettu jopa stimuloivan kylläisyyshormoneja. Myös aspartaamista on vastaavia tutkimushavaintoja. Epäselvää on, mikä vaikutus tällä on koettuun kylläisyyteen ja ravinnonottoon pitkällä aikavälillä.

Janoon juominen suositeltavaa

Kontrolloiduissa syöttötutkimuksissa sokeripitoisten juomien korvaaminen intensiivimakeutetuilla juomilla on vähentänyt päivittäistä energiansaantia n. 5-15 %. Osaltaan epäilyksiä ylläpitänevät epidemiologisten tutkimusten ristiriitaiset tulokset: intensiivimakeutettujen juomien käyttöä ei ole kyetty yhdistämään alhaisempaan kehon painoon. Se taas saattaa johtua siitä, että inteisiivimakeutettuja juomia suosivat paljon juuri laihduttajat, joista siis jo lähtökohtaisesti vain harva onnistuu. Toisaalta keinomakeutettuihin juomiin saattaa liittyä paljon väärinkäyttöä, jota on vaikea erotella tutkimuksissa: siirretään nälkää tai käytetään muutoin vain liikaa suhteessa kylläisyyttä ylläpitäviin elintarvikkeisiin. Keinomakeutetut sopivatkin laihdutusruokavalioon niin kauan kuin niitä juodaan janoon - muissa käyttötarkoituksissa painonhallinnan vaikeutumiselle kasvanee.

Missään nimessä intensiivimakeutettuja juomia ei tarvitse suosia laihtuakseen ja janojuomana vesi on aina suositeltavin. Kasvispainotteinen, tasapainoinen ja kaikista kevyt-viittauksista vapaa ruokavalio laihduttaa taatusti. Osana tasapainoista ruokavaliota intensiivimakeutetuilla juomilla voidaan kuitenkin korvata sokeripitoisia juomia. Käykö näin, on osin epäselvää:

"Taken together, the evidence summarized by us and others suggests that if non-nutritive-sweeteners are used as substitutes for higher energy yielding sweeteners, they have the potential to aid in weight management, but whether they will be used in this way is uncertain." (Mattes ja Popkin, 2009)

Heraproteiineista kylläisyyttä

2010-03-31T16:12:00.000-07:00

American Journal of Clinical Nutrition -tiedejulkaisun huhtikuun numerossa julkaistiin tutkimus, jossa heraproteiinien nauttiminen 30 minuuttia ennen ateriaa vähensi aterialla syödyn ruoan määrää ja paransi aterianjälkeistä glukoosin ja insuliininhallintaa. Tutkimuksessa 20-40 gramman annos heraproteiineja vähensi pizza-aterialla nautitun ruoan määrää merkitsevästi. Monille tavoitteellisille liikkujille tämä heraproteiinien varsin akuutti kylläisyysvaikutus onkin tuttu ilmiö.

Heraproteiinien on todettu lisäävän kylläisyyttä ja pienentävän ravinnonottoa lyhyellä aikavälillä. Myös runsasproteiinisten ruokavalioiden kylläisyysvaikutukset ovat hyvin dokumentoituja. Näyttäisikin siltä, että proteiineilla on ravinnonottoon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä - sekä itsenäisiä että välillisiä - positiivisia vaikutuksia.

Osassa tutkimuksia heran kylläisyysvaikutus on ollut ylivertainen muihin proteiinienlähteisiin nähden. Joissakin tutkimuksissa tyypillisten elintarvikkeiden täydentäminen heraproteiinilla on voimistanut kylläisyysvaikutusta ja pienentänyt seuraavilla aterioilla nautittua ruokamäärää.

Proteiinitutkimusten haasteena usein on niiden sovellettavuus tavanomaiseen liikkujan tai painonhallitsijan arkeen. Harva meistä kun nauttii heradrinkkejä säännönmukaisesti puoli tuntia ennen aterioita, saati suosii pääasiassa heraa paaston jälkeen. Suurin osa tutkimuksista on myös ollut kestoltaan hyvin lyhyitä, jolloin ne eivät kerro sitä, että ylikompensoidaanko tuo saavutettu lyhyen aikavälin pienempi ravinnonotto tulevina vuorokausina.

Tutkimukset antavat yhä enenevissä määrin viitteitä siitä, että proteiinien joista etenkin heran nauttiminen sekä kiinteinä elintarvikkeina että erityisruokavaliovalmisteina parantaa lyhyellä aikavälillä kylläisyyttä ja nälänhalintaa. Kylläisyys on myös tavoiteltuna ilmiönä nousemassa painonhallinnassa ja hyvinvoinnissa erääksi voimakkaimmista ja tehokkaimmista lähestymistavoista.